Wade Mainer (21. huhtikuuta 1907 Weaverville, Pohjois-Carolina – 12. syyskuuta 2011 Flint, Michigan) on yhdysvaltalainen laulaja ja banjisti. Hän teki pitkän uran ja levytti 1930-luvulta 1990-luvulle. Hänet tunnetaan yleisesti ”bluegrassin isoisänä”.
Elämä Mainer syntyi Weavervillessä, Pohjois-Carolinan osavaltiossa, ja kasvoi paikallisella maatilalla. Hän muutti jo nuorena Concordiin työskentelemään puuvillatehtaassa. Pian tämän jälkeen hän liittyi veljensä J. E. Mainerin yhtyeeseen, The Mountaineersiin, ja alkoi esiintyä radiossa. Mainer lähti yhtyeestä 1936, kun hän perusti toisen jäsenen Zeke Morrisin kanssa duon, joka kuitenkin hajosi pian, kun Morris perusti veljensä Wileyn kanssa Morris Brothersin.
Vuonna 1937 Mainer meni naimisiin laulaja-kitaristi Julia Brownin kanssa. Samana vuonna hän perusti oman yhtyeensä, The Sons of the Mountaineersin. Yhtye levytti vuoteen 1941 Bluebird Recordsille, jonka alaisuudessa yhtye julkaisi vuonna 1939 tunnetuimman kappaleensa ”Sparkling Blue Eyesin”. Toisen maailmansodan aikana yhtyeen toiminta hiipui, koska Mainerilla ei ollut varaa hankkia polttoainetta. Hän vetäytyikin sodan ajaksi maatilalle. Mainer pääsi kuitenkin kertaalleen esiintymään Valkoiseen taloon presidentti Franklin Rooseveltin kutsusta.
Sodan jälkeen Mainer organisoi yhtyeensä uudelleen, ja se alkoi esiintyä jälleen Pohjois-Carolinan radioasemilla. Seuraavien vuosien aikana yhtye levytti kuitenkin enää harvakseltaan, sillä old-timemusiikin suosio oli laskenut. Mainer vetäytyi musiikkimaailmasta tultuaan uskoon vuonna 1953 ja muutti vaimonsa kanssa Michiganin Flintiin, missä hän työskenteli General Motorsin tehtailla. Mainer lauloi vain uskonnollisissa tilaisuuksia, kunnes laulaja Molly O’Day vakuutti hänet siitä, että banjo on hyväksytty soitin myös gospelmusiikissa. Mainer palasikin levytysstudioon vaimonsa kanssa vuonna 1961, kun he alkoivat levyttämään King Recordsille. Hän levytti epäsännöllisesti 1960-luvulla, mutta jäätyään eläkkeelle 1973 hän alkoi levyttää jälleen enemmän.
Mainer julkaisi Old Homesteadin kautta muutamia albumeita 1970-luvulta 1990-luvun alkupuolelle ja soitti useilla Michiganin alueen bluegrass- ja folkmusiikkifestivaaleilla. Vuonna 1987 presidentti Ronald Reagan tunnusti Mainerin saavutukset Yhdysvaltain musiikille myöntämällä tälle National Heritage Fellowshipin. Mainer soitti vaimonsa kanssa vielä vuonna 2004 Ashevillen Mountain Dance and Folk Festivalilla. Samana vuonna hän soitti radiossa Grammy-palkinto ehdokkaana olleen banjistin George Bucknerin kanssa. Mainer kuoli kotonaan Flintissä syyskuussa 2011, 104-vuotiaana.
Diskografia Albumit 1961: Soulful Sacred Songs 1971: Sacred Songs of Mother and Home 1973: The Songs of Wade Mainer 1976: From the Maple to the Hill 1980: Old Time Songs 1984: Old Time Banjo Tunes 1987: In the Land of Melody 1989: How Sweet to Walk 1990: String Band Music 1993: Old Time Gospel Favorites 1993: Carolina Mule
Kokoelmat 1979: Early Radio 1983: Early and Great, Volume 1 ????: Early and Great, Volume 2 1993: Early and Great, Volume 3
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset laulajat Luokka:Banjon soittajat Luokka:Bluegrass-muusikot Luokka:Yli satavuotiaiksi eläneet yhdysvaltalaiset Luokka:Vuonna 1907 syntyneet Luokka:Vuonna 2011 kuolleet