Kaarlo Kustaa Isotalo (20. syyskuuta 1918 Pyhäjoki – 2. heinäkuuta 1989) oli suomalainen kirjailija.
Ura Isotalo kävi kansakoulun ja opiskeli myöhemmin työväenopistossa. Hän työskenteli muun muassa hitsaajana, veturinlämmittäjänä ja telakkatyöläisenä vuosina 1944-1960. Vuodesta 1960 lähtien Isotalo oli vapaa kirjailija. Isotalo asui vuodesta 1945 lähtien Turussa asuttuaan sitä ennen Oulussa ja Raahessa.
Isotalo kuului jäsenenä kirjailijaryhmä Kiilaan ja hän esiintyi myös lausujana ja näyttelijänä.
Teokset Yli karikon, runoja. 1950 Telakka, romaani. 1960 Tämä meistä. 1960 Maantie, romaani työttömästä. 1961 Maa repeää, romaani. 1962 Lähin omainen, romaani. 1963 Tähän me jäämme. 1963 Elintilaa, romaani. 1964 He vetivät Hitlerin vankkureita, pohjana pyhäjokisen maanviljelijän Pauli Haapakosken sotakertomukset. 1965 Kolmen talo. 1965 Puun alla, novelleja. 1966 Kuin isä ja äiti, romaani. 1967 Vapaapäivän aamu, romaani. 1968 Loikkarit. 1969 Äitiparka ja Anna. 1970 Maattoman miehen talvisota: romaani. 1972 Alueuutiset, romaani. 1973 Matkalla etelästä pohjoiseen ja päinvastoin, romaani 1974 Kuuma kesä. 1974 Nuori isäntä ja hänen naisensa Aila. 1975 Itkevät rannat. 1976 Joosua unennäkijä. 1977 Ellimaarit. 1978 Janne ja Osku. 1978 Lähtöjä. 1978 Säädyllinen aviorikos. 1979 Helge Sten 1923–1965. 1980 Hän heräsi ennen yötä. 1981 Syntynyt 1918. 1982 Saarten herra. 1982 Saaret ja meri. 1983 Pohjoiset kaupungit. 1984 Konrad Lehtimäki, hehkurinta. 1986 (kirjailija Konrad Lehtimäen elämäkerta) Kalastajan talo, romaani. 1987
Palkinnot Varsinais-Suomen liiton Aurora -mitali 1978
Lähteet Helka-palvelun lista Kaarlo Isotalon teoksista
Aiheesta muualla Kaarlo Isotalo Kirjasampo.fi:ssä
Luokka:Suomalaiset työläiskirjailijat Luokka:Vuonna 1918 syntyneet Luokka:Vuonna 1989 kuolleet