Baijerinvuoristovihikoira () on saksalainen koirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 6. Sitä tavataan Saksan ulkopuolisissa maissa vain harvakseltaan: joitain rodunedustajia on eräiden lähteiden mukaan Tšekissä ja Slovakiassa, ja Suomessa niitä on rekisteröity vuoden 2021 alkuun mennessä peräti 267 yksilöä. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia baijerinvuoristovihikoiran pentueita vuosittain.
Ulkonäkö thumb|right|280px|Baijerinvuoristovihikoira. Baijerinvuoristovihikoira muistuttaa ulkoisesti hannoverinvihikoiraa, sillä erotuksella että on jälkimmäistä matalampi. Se on melko kevytrakenteinen, keskikokoinen, tasapainoinen ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Runko on korkeuttaan pidempi. Silmät eivät saa olla liian suuret eivätkä liian pyöreät; ne ovat kirkkaat ja sävyltään tummanruskeat tai sitä hieman vaaleammat. Korvat ovat riippuvat, suhteellisen pitkät, korkealle kiinnittyneet, raskaat ja kärjistään pyöristyneet. Urosten säkäkorkeus on 47–52 cm ja ihannepaino 20–30 kg; nartuilla vastaavat mitat ovat 44–48 cm ja 17–25 kg.
Karvapeite on lyhyt ja tiheä, hieman pidempää ja karheampaa vatsassa, raajoissa ja hännässä. Sallitut värit ovat: punainen: kellanpunainen, saksanhirvenpunainen, syvänpunainen, punaruskea keltainen: kalpeankeltainen, sämpylänkeltainen punaharmaa brindle
Pääväri on syvimmillään selän alueella. Päävärityksen seassa voi olla myös tummia "päistärkarvoja". Pieni vaalea rintalaikku ("ajokoiran tähti") sallitaan.
Luonne ja käyttäytyminen Baijerinvuoristovihikoira on luonteeltaan rauhallinen, peloton, itsevarma ja tasapainoinen. Se kiintyy omistajaansa, mutta vieraita kohtaan se voi olla varautunut. Se ei saa olla arka eikä aggressiivinen.
Alkuperä thumb|right|280px|"Baijerilainen limer" vuodelta 1915. 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa Saksassa alettiin metsästää hannoverinvihikoiran avulla, mutta metsästysmuotojen muututtua 1800-luvun puolivälin jälkeen tarvittiin koiraa, joka kykenisi jäljestämään riistaa tehokkaasti myös vaikeakulkuisilla vuoristoalueilla. Tähän tarpeeseen Ylä-Baijerin Bad Reichenhallissa elänyt paroni Karg-Bebenburg aloitti 1870-luvulla uuden, kevyempirakenteisen jäljestävän vuoristokoiran jalostamisen. Jalostukseen käytettiin erään teorian mukaan hannoverinvihikoiraa, nykyistä matalaraajaisempaa tirolinajokoiraa (Tiroler Niederbracke) ja muutamaa muuta rotua.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 97. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont. Toisen mukaan kantarodut olivat hannoverinvihikoira ja "punainen vuoristoajokoira" (rote Gebirgsbracke).
Saksalainen rotuyhdistys perustettiin Münchenissä vuonna 1912. Ensimmäiset baijerinvuoristovihikoirat tuotiin Suomeen vuonna 1969.
Terveys Baijerinvuoristovihikoira elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus ja syöpäsairaudet. Baijerinvuoristovihikoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, selkäongelmat, epilepsia, allergiat ja atopia.
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 57 %:lla baijerinvuoristovihikoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 6 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 6 %:lla rodun edustajista.
Baijerinvuoristovihikoira on kondrodystrofinen koirarotu. Retrogeeni 2-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä röntgenkuvista. Välilevyntyrä voi pahimmillaan johtaa halvaantumiseen ja eutanasiaan. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Valtaosa baijerinvihivuoristokoirista on homotsygootteja eli kantaa kahta kopiota 12-FGF4 retrogeenistä.
Rodulla esiintyy jonkun verran epilepsiaa. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksen aikana mutta osa on tajuttomia.
Baijerinvuoristovihikoira esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Katso myös Hannoverinvihikoira Vihikoira
Lähteet
Suomen Bassetkerho Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf) KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koirat Luokka:Ajokoirat Luokka:Saksalaiset koirarodut