Odd Nerdrum (s. 8. huhtikuuta 1944 Helsingborg, Ruotsi) on norjalainen taidemaalari. Hänen maalauksensa keskittyvät kasvoihin, aistilliseen ihoon, auringonlaskuihin ja ikuisuuden kuvaamiseen. Vanhanaikaisella tyylillään ja itsetietoisella persoonallisuudellaan hän on ollut eräs Norjan taiteen huomattavia ja provokatiivisia hahmoja vuodesta 1964 lähtien. thumb|Odd Nerdrumin ateljee Røvikenissä Stavernissa|300x300px
Koulutus, varhaistuotanto Odd Nerdrum kävi koulunsa vuodesta 1951 lähtien steinerpedagogiikka noudattaneessa Waldorf yksityiskoulussa Oslossa anarkistikirjailija Jens Bjørneboen johdolla. Tämä huomasi että poika ei ymmärtänyt koulutovereitaan, koska nämä eivät olleet yhtä kurinalaisia. Jo kahdeksanvuotiaana hän julisti tulevansa seuraavaksi Edvard Munchiksi nähtyään tämän maalauksia Norjan kansallisgalleriassa.
Hän opiskeli Oslon taideakatemiassa Aage Storsteinin ja Alexander Schultzin johdolla vuosina 1962–1965, jossa hän pettyi Robert Rauschenbergin nykytaiteen ihannointiin. Vuonna 1965 hän opiskeli Düsseldorfin taideakatemiassa Joseph Beuysin johdolla. Hänen ihanteitaan olivat Rembrandt, Tizian ja Caravaggio. Nerdrum harjoittaa perinteistä taidemaalausta. Hänen taiteensa sai aluksi suurelta osalta ankaraa negatiivista kritiikkiä Norjassa, mutta se herätti kiinnostusta ja innostusta ulkomailla, etenkin Yhdysvalloissa. Taidekriitikko Stig Andersen kuvaili Nerdrumia "autoritaarisen persoonallisuuskultin" johtajaksi ja hänen yleisöään "kouluttamattomaksi, kapeakatseiseksi porvaristoksi", joka edustaa "populaarikulttuurin voittoa taiteesta."Aftenposten 19. elokuuta 2011 s. 1
1990-luvun lopulla kritiikki väheni, ja hänellä oli useita suuria retrospektiivisia näyttelyitä sekä Norjassa että ulkomailla.
Odd Nerdrumin varhaisemmille töille (1968–1983) on ominaista vahva sosiaalinen sitoutuminen, joka näkyy maalauksessa Andreas Baaderin murha (, 1978). Siinä terroristi Andreas Baader kuvataan Kristuksen kaltaisessa asemassa yhteiskunnallisen vallankäytön uhrina. Teos aiheutti kiivasta keskustelua, ja sitä kutsuttiin päivälehdissä "murhaksi ruskeakastikkeessa". Nykyään maalausta pidetään yhtenä Norjan viime vuosikymmenten taiteen merkittävimmistä teoksista.
Postmodernismi Sosiaalinen ja poleeminen sävy vaimenivat 1980-luvun alkupuolella, ja Nerdrumin hahmot löysivät tiensä yhteiskunnasta myyttiseen, ajattomaan ja arkkityyppiseen universumiin. Maalausten henkilöillä oli yllään kaukaisesta menneisyydestä peräisin olevia asuja, nahkoja, vuotia, turkiksia ja kypärämäisiä päähineitä sekä kantoivat käsissään aseita, sauvoja ja lyhtyjä. Näiden maalausten miljöö on autio ja raaka maisema hämärässä. Ne ovat saaneet innoituksensa Islannin luonnon muodoista ja väreistä.
Maalauksissa keskeistä on ihmisten välinen draama. Symboliset ja kirjalliset kuva-aiheet koskettelevat kuolemaa, rakkautta, kärsimystä, sukupuolta, läheisyyttä ja vieraantumista. Nerdrumin esikuva on Rembrandt, ja hän maalaa omakuvia, joissa lavastuksen ja todellisuuden raja on epäselvä.
Ura opettajana Nerdrum oli jonkin aikaa Norjan Kuvataideakatemian professorina, mutta niin kutsutun akateemisen taistelun jälkeen hän peruutti ehdokkuutensa vuonna 1996. Hänellä on ollut myös omia oppilaita 19-vuotiaasta lähtien. He ovat kotoisin Norjasta ja ulkomailta, ja kesäisin hänen maalaistalonsa Vestfoldissa muistuttaa taiteilijasiirtokuntaa.
Vuonna 1997 Odd Nerdrum julisti itsensä "Kitschin kuninkaaksi" ja julisti kitschin olevan nykyajan klassikoiden oikea termi. Se oli käsitteen radikaali muutos, koska kitsch on perinteisesti ollut negatiivisesti ladattu sana sentimentalismille. Nerdrumin käsitys kitschistä on sekä poleeminen hyökkäys taideinstituutiota vastaan, että halu luoda vaihtoehtoisia kriteerejä figuratiiviselle maalaustaiteelle, jossa – Nerdrumin mukaan – maalauksellinen käsityö, rehellisyys ja inhimillinen aistillisuus ovat keskeisiä.
Vuodesta 1981 Nerdrumilla oli koti ja ateljee Oslon Uranienborgin terassilla sijaitsevassa huvilassa, joka oli alun perin rakennettu taidehistorioitsija Lorentz Dietrichsonille. Talvella 2003 hän muutti perheensä kanssa Islantiin.
Henkilö Odd Nerdrumin lapsuus selittää hänen vieraantumistaan ja ulkopuolisuuden tunnettaan. Hänen äitinsä Edith Marie (Lillemor) Nerdrum os. Bjørnstad (1920–2011) oli varakkaan laivanvarustajan tytär ja taiteilija, joka lähti 1950-luvun alussa opiskelemaan Fashion Institute of Technology (FIT) korkeakouluun New Yorkiin ja jätti pojan ja tämän nuoremman veljen Johanin Norjaan. Vasta vuonna 1993 hänelle selvisi, että hänen biologinen isänsä oli arkkitehti David Sandved, jonka kanssa äidillä oli ollut suhde sodan aikana, kun Norjan vastarintaliikkeeseen kuuluneet vanhemmat olivat paossa Ruotsissa järjestämässä sissitoimintaa. Odd syntyi sodan lopulla huhtikuussa 1944 Ruotsissa. Suhde äidin aviomieheen, lakimies ja lentoyhtiön johtaja Johan Nerdrumiin oli etäinen, vanhemmat erosivat vuonna 1951. Johan Nerdrum kielsi Oddia osallistumasta hautajaisiinsa vuonna 1990.
Nerdrum avioitui vuonna 1995 taiteilija Turid Spildon kanssa, joka johtaa Nerdrumin studiota sekä hallinnoi tämän tuotantoa. Heillä on kaksi poikaa Öde ja Bork sekä kaksostytöt Aftur ja Myndin. Lapset puolisoineen ja omine lapsineen elävät vanhempiensa kanssa tiiviissä yhteisössä, jossa noudatetaan klassista vanhanaikaista pukeutumista ja elämäntapaa. He osallistuvat avustavina isänsä taiteelliseen toimintaan mm. Nerdrumin museon perustamiseen, joka avautui helmikuussa 2023.
Lähteet
Aiheesta muualla www.oddnerdrum.com www.nerdrum.com www.worldwidekitsch.com
Luokka:Norjalaiset taidemaalarit Luokka:Vuonna 1944 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt