Maraton eli maratonjuoksu on 42,195 kilometrin kestävyysjuoksumatka. Maraton on ollut kesäolympialaisten ohjelmassa ensimmäisistä kisoista 1896 alkaen. Juoksumatkan pituus ja nimi perustuvat kreikkalaiseen taruun, jossa sotilas Feidippides juoksi Marathonin kylästä Ateenaan noin 40 kilometrin matkan ilmoittamaan persialaisten lyömisestä Marathonin taistelussa. Maratonjuoksun nykyinen pituus vakiintui vuoden 1908 kesäolympiakisoissa. Maratonin juokseminen on hyvin vaativa urheilusuoritus.
Viralliset maailmanennätykset on miehissä 1.59.30 kenialaisen Sabastian Sawen nimissä ja naisissa 2.09.56 kenialaisen Ruth Chepngetichin nimissä. Vain naisten kilpailuna juostun maratonin virallinen maailmanennätys on etiopialaisen Tigst Assefan 2.15.41.
Historia thumb|Muinaiskreikkalaisia juoksijoita. Tarun mukaan Feidippides juoksi Marathonin taistelupaikalta Ateenaan. Maraton perustuu kreikkalaisen Herodotoksen (n. 484–425 eaa.) Historiateoksessaan kuvaamaan kertomukseen, jossa ateenalaiset lähettivät Feidippideen hakemaan Spartasta apua taisteluun persialaisia vastaan. Herodotoksen mukaan Feidippides oli perillä Spartassa (225 kilometrin päässä) seuraavana päivänä. Spartalaiset eivät voineet uskonnollisista syistä heti lähteä ja myöhästyivät taistelusta. Ateenalaisten onnistui kuitenkin pysäyttää persialaisten eteneminen Marathonin taistelussa. Taistelun jälkeen ateenalaiset palasivat juosten kotiin varmistaakseen, ettei Persian laivasto hyökkää Ateenaan. Myöhemmissä versiossa kaksi juoksumatkaa on sekoitettu toisiinsa: Plutarkhos (n. 46–120) siteerasi tutkielmassaan Ovatko ateenalaiset maineikkaampia sodassa kuin viisaudessa sittemmin kadonnutta Herakleides Pontoslaisen (n. 387–312 eaa.) teosta, jossa Thersippos-nimisen juoksijan kerrottiin juosseen Marathonista Ateenaan kertomaan voitosta ja kuolleen saavuttuaan perille. Lukianos (n. 125–180) kertoi saman version, mutta hän oli vaihtanut nimen taas Feidippideeksi. Herodotoksen kirjoittaessa Historiateosta Marathonin taistelusta oli kulunut 30–40 vuotta, joten hänen kertomuksensa saattaa perustua tositapahtumiin. Pierre de Coubertin ja muut nykyaikaisen olympialiikkeen perustajat pohjasivat modernin maratonin Robert Browningin vuonna 1879 kirjoittamaan runoon Feidippides, jossa matka oli taas Marathonista Ateenaan.
thumb|Vuoden 1896 olympiamaratonille harjoittelevia juoksijoita. Ensimmäinen maraton oli kuukausi ennen Ateenan olympialaisia 1896 juostu Kreikan mestaruuskilpailu, johon otti osaa 11 juoksijaa. Vanhaa tarua noudattaen reitti kulki tuolloin Marathonista Ateenaan. Sama reitti oli käytössä kuukautta myöhemmin Ateenan olympialaisissa.
Matkan tarkka pituus oli aluksi vakiintumaton, riitti, että matka oli kaikille sama ja karkeasti 40 kilometriä. Nykyinen tarkka pituus, 42 195 metriä, tulee Lontoon kesäolympialaisista 1908, jolloin kuningatar Aleksandra määräsi maratonin lähdön tapahtuvaksi Windsorin linnan pihalta ja maalin kuninkaallisen aition eteen White City Stadionille. Alun perin maratonin oli tarkoitus alkaa Windsorin kaupungin keskustasta, jolloin sen pituus olisi ollut tasan 26 mailia (41 843 metriä), mutta Walesin prinsessa Maryn pyynnöstä lähtöpaikka siirrettiin Windsorin linnan edustalle, jolloin matka piteni 385 jaardia eli 352 metriä ja sai täten nykyisen pituutensa.
Kaksissa seuraavissa olympialaisissa matka edelleen vaihteli, mutta vuonna 1921 Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF virallisti maratonin pituuden Lontoon maratonin mukaiseksi.
Ensimmäinen naisten olympiamaraton juostiin vuonna 1984.Järvimäki 2007, s. 29.
Suomessa juostiin ensimmäinen epävirallinen maraton toukokuussa 1906. Lähtö- ja maalipaikka oli Helsingissä Arkadia-teatterin luona ja kääntymispaikka Espoon kirkon luona. Juoksijoita oli kolme, kestävyysjuoksijana tunnettu Kalle Nieminen ja nuorukaiset A. Laakso ja P. Lehikoinen. Neljäntenä kuului joukkoon mestarihiihtäjä Oskari Räsänen, joka seurasi juoksijoita polkupyörällä. Nieminen voitti maratonin ajalla 3 tuntia ja 15 minuuttia. Toiset juoksijat olivat käyneet maratonin kääntöpaikalla, Espoon kirkolla, mutta paluumatkalla he väsähtivät ja pistäytyivät HAK:n silloisen johtomiehen Karlssonin huvilalla isännän tarjoamilla kahveilla palaten takaisin vasta pimeän tultua noin kello 22 aikaan. Samana syksynä järjestettiin ensimmäiset virallisetkin maratonkilpailut Oulunkylässä 16. syyskuuta 1906, joissa juoksijoita oli 17. Näistä 10 keskeytti. Nieminen juoksi tässä kilpailussa parhaan ajan 3 tuntia 1,6 minuuttia. Seuraavana vuonna järjestettiin jo 7 maratonjuoksua eri puolilla Suomea, niistä viimeinen hevosen ja urheilijan välillä. Lontoon olympialaisissa 1908 oli Kalle Nieminen ainoana Suomen edustajana mukana maratonilla sijoittuen sijalle 11 ajalla 3.09.50,8.Suomen maraton 20-vuotias, Helsingin Sanomat, 22.8.1926, nro 225, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 22.8.2026
Maailman vanhin yhä järjestettävä maratonkilpailu on Bostonin maraton, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1897. New Yorkin maratonista tuli maailman suosituin kaupunkimaraton vuonna 1976, kun sen reitti siirrettiin kulkemaan New Yorkin viiden kaupunginosan läpi. Sen saaman julkisuuden myötä maratonin suosio kasvoi maailmalla yhtäkkiä voimakkaasti. 2000-lukuun mennessä kaupunkimaratonit ovat nousseet maailmalla hyvin yleisiksi, ja niistä suurimmissa osanottajia on yli 40 000. New Yorkin ja Bostonin ohella suosituimpia suurmaratoneja ovat esimerkiksi Berliinin, Lontoon ja Pariisin maratonit.Järvimäki 2007, s. 28, 33.
Juoksemisen motiivit ja lahjakkuus thumb|left|upright|Kenian Catherine Ndereba on yksi menestyneimmistä naismaratoonareista. Maratonjuoksu on suosittu kilpailulaji ja harrastus, ja sitä juostaan monesta eri syystä. Jotkut juoksevat maratonia kilpailun ja sen tuoman jännityksen vuoksi. Maratonin harrastajat ovat kertoneet motivaatiokseen myös esimerkiksi omien fyysisten ja psyykkisten rajojensa etsimisen ja ylittämisen, omien heikkouksiensa voittamisen, itselle asetetun tavoitteen saavuttamisen, haasteessa onnistumisen, vaikeuksien ylittämisen, tehtävän suorittamisesta saadut elämykset, näyttämisen halun, uusien asioiden kokemisen ja oppimisen, ryhmään kuulumisen, itsetunnon ja minäkuvan kehittämisen sekä liikunnan ilon kokemisen.Järvimäki 2007, s. 17–19.
Lahjakkuuteen maratonjuoksussa vaikuttavat kestävyysurheilussa tärkeät perinnölliset ominaisuudet, kuten hapenottokyky ja hitaiden lihassolujen suhteellinen määrä.Järvimäki 2007, s. 16.
Maratonille harjoittelu ja valmistautuminen Maratonharjoittelun pituudeksi suositellaan kuntoilua jo harrastaneelle puolta vuotta ja aloittelijalle vähintään vuotta. Tärkeintä harjoittelussa ovat kestävyysominaisuudet, juoksutaito, harjoittelun ja levon rytmitys sekä ravitsemus. Maratonin harjoittelutapoja on useita, mutta kaikissa niissä on yhteisiä piirteitä. Maratonharjoittelun voi esimerkiksi nähdä talona, jossa on perusta ja kolme kerrosta. Perustan muodostavat muun muassa harjoitettavuus, motoriikka, koordinaatio, liikkuvuus ja voima. Niiden jälkeen ryhdytään kehittämään peruskestävyyttä, sitten vauhtikestävyyttä ja lopuksi kilpailukuntoa.Järvimäki 2007, s. 103. Huippujuoksijoiden harjoitteluun kuuluu lisäksi paljon muutakin, kuten henkisten voimavarojen vahvistamista, voimaharjoittelua, korkeanpaikan harjoittelua, lihashuoltoa ja juoksutaktiikkaa.Järvimäki 2007, s. 104.
Maratonharjoittelussa parannetaan jalkojen kestävyyttä, energian riittävyyttä ja kestävyyskuntoa. Painotukset riippuvat juoksijan yksilöllisistä ominaisuuksista. Maratonharjoittelun runko koostuu säännöllisistä juoksuharjoituksista, joiden pituus ja nopeus vaihtelee. Harjoitteluun kuuluu vuorotellen reipasvauhtisia harjoituksia, vauhtileikittelyä, intervalleja, pitkiä lenkkejä, kevyitä harjoituspäiviä ja lepopäiviä.Järvimäki 2007, s. 104–111. Tyypillisesti harjoitusohjelma sisältää rasitustason portaittaista nousua siten, että kolmen-neljän viikon nousujohteisen harjoittelun jälkeen seuraa palauttava jakso.
Pitkien matkojen juokseminen on maratonharjoittelun tärkeä osa, koska se valmentaa elimistöä käyttämään rasvaa tehokkaammin energiaksi ja varastoimaan suuria määriä glykogeenia lihaksiin. Maratonin pituisen matkan juokseminen harjoituksena ei kuitenkaan yleensä ole harrastajalle kannattavaa, koska se vaatii liian pitkän palautumisajan. Tyypillisesti pisimmät harjoitusmatkat harjoittelun loppuvaiheessa ovat noin 20–25 kilometriä.
Viimeistä kolmea kuukautta ennen maratonia voidaan kutsua maratonille valmistavaksi harjoituskaudeksi. Silloin juoksuharjoittelun määrä ja teho nostetaan maksimiinsa mutta voimaharjoittelu jätetään kokonaan pois. Silloin myös totutellaan maratonin aikana nautittaviin juomiin ja lisäravinteisiin sekä maratonilla käytettäviin varusteisiin.Järvimäki 2007, s. 118.
Noin kolme viikkoa ennen juoksusuoritusta harjoitustahtia lasketaan huomattavasti. Toiseksi viimeisellä viikolla ennen maratonia harjoittelun määrä on jo hyvin vähäinen, ja viimeisellä viikolla jotkut ovat kokonaan juoksemattakin.Järvimäki 2007, s. 119. Levon tarkoituksena on antaa elimistön rauhoittua sekä saada energiavarastot täytettyä.Järvimäki 2007, s. 137, 148.
Muutamia päiviä ennen juoksusuoritusta kannattaa elimistön energiavarastot täyttää muuttamalla ruokavalio hyvin hiilihydraattipitoiseksi. Hiilihydraattitankkaukseen sopivaa ravintoa on esimerkiksi leipä, puuro, mysli ja muut viljatuotteet, kasvikset, hedelmät, pasta, riisi ja peruna. Myös runsas juominen on tärkeää. Viimeisenä päivänä ennen maratonia on syytä välttää raskaita ja hitaasti sulavia ruokia, kuten rasvaa ja kuitua.Järvimäki 2007, s. 138–139.
Maratonin juokseminen Varusteet Maratoonarin tärkeimmät juoksuvarusteet ovat juoksukengät, joiden tehtävä on suojata jalkoja, vaimentaa iskuja sekä tukea ja ohjata askelta. Juoksukenkien valinta vaikuttaa myös juoksemisen miellyttävyyteen ja vammojen esiintymiseen. Maratoonarin kilpakengät ovat usein mahdollisimman kevyet, ja harjoitellessa käytetään tukevampia kenkiä. Koska jalkaterä turpoaa maratonin aikana noin puoli numeroa, maratonkengiksi valitaan usein puoli numeroa normaalijuoksukenkiä suuremmat kengät.Järvimäki 2007, s. 87–92. Vuonna 2019 maailmanennätyksiä juosseet maratoonarit ovat käyttäneet uudenlaisia Niken kenkiä, joiden pohjarakenteen joustava hiilikuitulevy auttaa juoksijaa säästämään energiaa aiempaa paremmin.
Muita maratoonarin varusteita ovat juoksusukat ja juoksuvaatteet, joilta vaaditaan kykyä siirtää kosteutta pois iholta. Juoksuvaatteet valitaan sään ja ilman lämpötilan mukaan.Järvimäki 2007, s. 93.
Juoksun aikana thumb|Vesipiste Bostonin maratonilla Riittävää nesteytystä varten lähes kaikissa maratontapahtumissa on tasaisin välimatkoin väliaikapisteitä ja tasaista vauhtia juoksevia ”jäniksiä”. Nestevajeen välttämiseksi on suositeltavaa juoda joko vettä tai urheilujuomaa, joka sisältää myös energiaa ja suoloja. Liian vähäinen nesteen nauttiminen juoksusuorituksen aikana saattaa johtaa lihasten kangistumiseen ja pyörtymiseen. Toisaalta liian runsas nesteen nauttiminen saattaa sekoittaa juoksijan vatsan, ja erityisesti hitaammilla juoksijoilla liiallinen juominen saattaa muun muassa ohentaa juoksijan verta liiallisesti.
Maratonin alkumatkalla juoksija käyttää elimistönsä hiilihydraattivarastoja eli glykogeenia. Elimistö pystyy lisäksi ottamaan juoksun aikana vastaan noin 60–80 grammaa hiilihydraattia tunnissa. Maratoonarit tankkaavat juoksun aikana hiilihydraattia esimerkiksi urheilujuomasta, energiageelistä, energiapatukoista tai banaaneista. Hiilihydraattivarastot riittävät parhaimmillaan noin 90 minuutin kovatehoiseen kestävyyssuoritukseen, minkä jälkeen liike-energia täytyy tuottaa polttamalla rasvoja. Tämä onnistuu vain suhteellisen hiljaisessa vauhdissa.Järvimäki 2007, s. 147–152. Maratonin juoksemisen vaikeimpana osuutena pidetään yleisesti noin 30 kilometrin kohtaa, jossa elimistön glykogeenivarastot ovat jo hyvin vähissä. Juoksija saattaa kokea tämän lihasten kangistumisena tai ”seinään törmäämisenä”.