Grrr! (tyyliteltynä GRRR!) on suomalaisen huumoriyhtye Lapinlahden Lintujen seitsemäs studioalbumi, joka julkaistiin marraskuussa 1992. Albumilla yhtye uudisti tyyliään nopeatempoiseen rockiin, ja kokoonpanoon vuonna 1989 liittyneen Veli-Pekka ”Puka” Oinosen soittama sähkökitara on monissa kappaleissa vahvasti esillä.

Albumin tunnetuin kappale on ”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu”, joka suoratoistopalvelujen aikakaudella on kohonnut Lapinlahden Lintujen kuunnelluimmaksi. Myös Helsingin kaupunginosasta kertova ”Kalliossa” ja siitä tehty musiikkivideo ovat suosittuja.

Grrr! sai lehdistössä varautuneita arvioita, ja Lapinlahden Lintujen pääasiallinen säveltäjä Pekka Hedkrok on pitänyt sitä yhtyeen edellistä Tähdet kertovat -albumia heikompana. Lapinlahden Lintujen suosituin jäsen Mikko Kivinen erotettiin yhtyeestä albumin julkaisun aikoihin.

Albumin vaiheet

Tausta

Lapinlahden Linnut oli 1980- ja 1990-lukujen taitteessa suosionsa huipulla.Rossi 2023, s. 196. Albumit Elämä janottaa (1989) ja Tähdet kertovat (1990) myivät kultalevyyn oikeuttavan määrän, ja myös yhtyeen televisio-ohjelmat olivat suosittuja.Rossi 2023, s. 170, 188, 194. Kiivas työtahti ja Markku Toikan erottaminen vuonna 1990 olivat kuitenkin huonontaneet yhtyeen ilmapiiriä.Rossi 2023, s. 194–199, 210, 216. Toiminnan väliaikaista lopettamista harkittiin, mutta sellaiseen ei taloudellisista syistä haluttu ryhtyä.Lyytinen 2003, s. 53–54, 58; Rossi 2023, s. 198–199.

Lapinlahden Lintujen kolmas TV-sarja Kuudesti laukeava esitettiin keväällä 1992. Lama-aika heijastui sarjan huumoriin, joka oli aiempaa synkempää ja poliittisempaa. Taiteellisesti se ei kuitenkaan noussut edeltäjiensä tasolle, mistä sekä aikalaiskriitikot että yhtyeen jäsenet olivat samaa mieltä.Rossi 2023, s. 209–211.

Tuotanto

Grrr!-albumin tuotti Kari Kalén, ja se äänitettiin Herodes-studiolla Helsingin Lauttasaarssa. Studio oli yhtyeen aiemmin suosimaa Finnvoxia pienempi. Kosketinsoittaja Pekka Hedkrokista, kitaristi Veli-Pekka ”Puka” Oinosesta ja rumpali Hannu Lemolasta koostunut soittajien ydinryhmä äänitti kappaleiden pohjat samassa huoneessa yhdessä soittaen. Hedkrokin mukaan ”siinä oli erilainen kemia, kun olimme silmäkkäin ja vaistosimme kaikki ongelmat heti”.Rossi 2023, s. 214. Äänitykset sujuivat kurinalaisesti, ja ”soundeihin kiinnitettiin – – paljon huomiota”. Tempot soitettiin korvakuulolta.

Oinonen oli liittynyt yhtyeeseen 1989 ja sävelsi seuraavana vuonna ilmestyneelle Tähdet kertovat -albumille pari kappaletta.Rossi 2023, s. 182–184, 200. Grrr!-albumilla sävellysvastuu jakautui tasaisesti Hedkrokin ja Oinosen kesken: ensin mainittu sävelsi 12 kappaleesta seitsemän ja jälkimmäinen viisi. Useimmat jäsenet kirjoittivat sanoituksia, joista Hedkrok valitsi itselleen mieluisimmat ja antoi loput Oinoselle. Pitkäaikainen jäsen Mikko Kivinen ei osallistunut äänityksiin aktiivisesti ja teki albumille vain yhden sanoituksen. Kivisen välit muihin jäseniin olivat tulehtuneet, ja hän koki, ettei hänen sanoituksiaan enää kaivattu.Rossi 2023, s. 216.

Julkaisu

Grrr! julkaistiin marraskuussa 1992.Rossi 2023, s. 212. Kahden vuoden tauko oli siihen mennessä pisin Lapinlahden Lintujen studioalbumien julkaisujen välillä kulunut aika.Rossi 2023, s. 381–384. Albumi ilmestyi Parlophone-levymerkillä LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina ja oli Lapinlahden Lintujen viimeinen vinyylilevynä julkaistu studioalbumi. Singleinä julkaistiin albumiraidat ”Se tekee gutaa”, ”Helppoa elämää”, ”Sä teet mut hulluksi” ja ”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu”.Rossi 2023, s. 384.

Kuvaus

Nimi ja kansikuva

Yhtyeen edellisen levyn tapaan Grrr!-albumin kannen taiteilivat Matti Jaaranen ja Timo Eränkö. Kansikuvassa on suuri joukko masentuneita lintuja, joiden keskellä seisoo vihaisesti irvistelevä lintu. ”Silloisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa monia masensi ja vitutti, joten kuvitimme kanteen sen”, Jaaranen muisteli 2020-luvun alussa. Yhteiskunnallinen ilmapiiri heijastui myös albumin nimeen.Rossi 2023, s. 200, 214–215.

Musiikkityyli

Grrr!-albumilla Lapinlahden Linnut uudisti tyyliään nopeatempoiseen rockiin, jonka äänimaailmaa hallitsivat sähkökitaralla soitetut voimasoinnut ja aiempaa aggressiivisempi rumpujen soitto. Hietasen ja Hemmin äänittämien albumien äänimaailma oli ollut hillitympi, eivätkä jäsenet pitäneet siitä, että yhtyeen kappaleet soivat radiossa ja jukebokseissa muiden tekemiä kappaleita hiljempaa.Lyytinen 2003, s. 121; Rossi 2023, s. 212. Oinosen mukanaolo vaikutti tyylimuutokseen ratkaisevasti, sillä hän oli edellisessä yhtyeessään The Nights of Iguanassa tottunut soittamaan kitaravoittoista rockia.Lyytinen 2003, s. 121–122.

Vaikka lama heijastui Lapinlahden Lintujen tuolloiseen tuotantoon, ei aihetta merkittävästi käsitellä Grrr!-albumin sanoituksissa. Yhtye oli perinteisesti suosinut yksinkertaisia ja tarinallisia sanoituksia, mutta tällä albumilla monien tekstien ymmärtäminen vaatii niiden taustojen tuntemista.

Oinonen soittaa albumilla lukuisia kielisoittimia, muiden muassa mandoliinia, ukulelea, dobroa, slidehuilua ja vetopasuunaa. Hän soitti albumille myös bassoraidat. Monissa kappaleissa hän käytti nauhatonta bassoa, joka mahdollisti liukuvien alaäänten soittamisen.

A-puoli

Avauskappale ”Se tekee gutaa” on Erängön sanoittama ja Hedkrokin säveltämä rock-kappale. Erängön rouheasti laulama sanoitus kertoo lihan iloista – makkarasta, viinasta ja villeistä naisista –Rossi 2023, s. 215. sekä holtittoman elämän hinnasta.Järvelä 2012, s. 33. Sävellys rakentuu Oinosen soittamien voimasointujen varaan.

Heikki ”Hiski” Salomaan laulama ”Sä teet mut hulluksi” on parisuhdeongelmista kertova huumorikappale. Erängön sanoitus kuvaa miehen ja naisen yhteiselon vastakohtaisten voimien väliseksi kamppailuksi.Järvelä 2012, s. 28. Hedkrokin sävellystä innoitti The Policen kappale ”Every Little Thing She Does Is Magic”, mutta lopullinen kappale ei juuri muistuta esikuvaansa. Hedkrokin mielestä sävellyksestä tuli ”kovin erilainen kuin alun perin oli tarkoitus” eikä sanoitustakaan voi pitää erityisen oivaltavana, ”koska ainahan ihmiset väistämättä tekevät toisensa hulluiksi”.

Oinosen säveltämä ja Liinojan sanoittama ”Helppoa elämää” on seesteinen kappale, jonka Liinoja laulaa mairealla äänellä. Sanoitus kertoo tavallisen perhearjen muuttumisesta staattiseksi hiljaisuudeksi, ja tunnelma näennäisen harmonisen kappaleen taustalla on ahdistunut. Kertosäettä laulaessaan Liinoja tavutti sanan ”helppoa” niin, että sen keskelle jäi tauko (englannin help, ), joten hänet merkittiin myös kappaleen sovittajaksi.Rossi 2023, s. 215–216. Sanoituksen aihetta innoitti Liinojan tuttavaperhe, mutta myöhemmin hän huomasi myös omassa elämässään samantapaisia ongelmia.

Erängön sanoittama ”Hengessä Kollaan” on Oinosen ja Hedkrokin yhdessä säveltämä särökitaravoittoinen kappale, jossa jäsenet laulavat vuorotellen. Hedkrok on myöhemmin pitänyt kappaleen sanoitusta epäonnistuneena.Rossi 2023, s. 217.

”Komea loppu” on Oinosen säveltämä ja Kivisen sanoittama kappale, joka kertoo huolettoman elämän päättymisestä ja holtittoman alkoholinkäytön varjopuolista.Järvelä 2012, s. 49. Kivinen oli äänitysten aikaan jättämässä yhtyettä, eikä ”Komea loppu” saanut muilta jäseniltä myönteistä palautetta. Oinosen mukaan sitä ”haukuttiin niin helvetisti. Sehän otti mua tietenkin aivoon, koska menin kappaleen säveltäjänä pesuveden mukana”.Rossi 2023, s. 216–217. Hedkrokin mielestä kappaleen sanoitus ”tuntui teennäiseltä yritelmältä”.

”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu” on kansanmusiikkiyhtye Värttinää parodioiva kappale, jonka Oinonen sävelsi spontaanisti Helsingin työväentalon takahuoneessa. Suoratoistopalvelujen aikakaudella siitä on tullut Lapinlahden Lintujen suosituin kappale. Jäsenet laulavat kappaleessa vuorotellen, ja monien yhtyeen sanoitusten tapaan tekstissä esiintyy epäonnistuneiden miesten yhteisö.Järvelä 2012, s. 40.

Erängön sanoittama ”Ollin lapset” kertoo itsetyydytystä harrastavasta miehestä. Kappaleen säveltäneen Hedkrokin mielestä ”hyvän rock-biisin harras kertosäe” meni pilalle, kun Eränkö vaati, että siinä mainittaisiin onanointi. Hedkrokin mukaan itsetyydytys on normaali osa elämää eikä sen ääneen sanomiseen liity rohkeaa paljastusta, vaikka Eränkö näin ehkä kuvitteli. Hedkrok ei kuitenkaan jaksanut riidellä asiasta Erängön kanssa, koska he olivat jo edellisen albumin tekemisen aikaan käyneet samantapaisen kiistan. Kappaleen laulaa Salomaa.

B-puoli

B-puolen avausraitana toimii Liinojan sanoittama ”Taas uusi nero”, josta kappaleen säveltäjä Hedkrok on kertonut pitävänsä kovasti, vaikka sanoitus olikin hänen mielestään ”ihan käsittämätön”. Liinoja myös laulaa kappaleen.

”Kalliossa” on Lapinlahden Lintujen tunnetuimpia kappaleita. Sen sävelsi ja lauloi Hedkrok. Erängön ja Salomaan sanoitus kertoo heidän kotikaupunginosastaan Helsingissä, ja siinä mainitaan lukuisia todellisia paikkoja ja yhtyeen jäsenille sattuneita tapahtumia. Kappaleesta kuvatussa musiikkivideossa esiintyvät yhtyeen roudarit Paavo Liesinen, Tuomo Sipilä ja Antti Kirvesmäki.

”Olaa ja Lailaa” on Hedkrokin sävellys, jonka Liinoja sanoitti ja lauloi. Tarina sijoittuu Punkalaitumelle Särkän tanssilavalle lähelle Liinojan lapsuuden kotiseutuja.Rossi 2023, s. 39–41, 216. Kappaleen nimi viittaa Olavi Virtaan ja Laila Kinnuseen.

Oinosen säveltämä ja Salomaan sanoittama ja laulama ”Tiiviö” on soulvaikutteinen kappale, joka kertoo naisia naurattavasta ovelta ovelle -kauppiaasta. Puhallinsoitinvoittoisen kappaleen äänityksiin osallistuivat vierailevat muusikot Heikki ”Hebbi” Keskinen (saksofoni) ja Simo Salminen (trumpetti).

Maanteistä ja autoilusta kertova ”Paina kaasua Morgan” on Erängön sanoitus. Sen taustalla oli yhtyeen konserttikiertueilla autoa ajanut roudari, joka Erängön tapaan sairasti diabetesta ja teki lopulta itsemurhan päästäkseen eroon sairauden oireista. Morganin kohtalo kosketti Eränköä, joka alkoi huolehtia omasta diabeteksestaan aiempaa vakavammin. Kappaleen säveltäneen ja laulaneen Hedkrokin mielestä ”Paina kaasua Morgan” oli ”toimiva, mutta siinä saattaa olla yksi säkeistö liikaa”.

Albumin päätösraita ”Kuka lopulta tietää” on Jaarasen sanoittama ja laulama hidas balladi, jonka Hedkrok sävelsi.

Vastaanotto

Grrr! menestyi yhtyeen paria edellistä albumia heikommin. Timo Pennasen Sisältää hitin -listauksen perusteella se oli Suomen myydyimpien studioalbumien joukossa 9 viikkoa ja parhaimmillaan 9. suosituin. Singlet ”Helppoa elämää” ja ”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu” saivat paljon radiosoittoa, ja ”Kalliossa”-kappaleesta kuvatulle musiikkivideolle myönnettiin Markku Veijalaisen juontamassa Viihteen ykkösilta -ohjelmassa vuoden parhaan rockvideon palkinto.

Helsingin Sanomien Ilkka Mattila piti albumia mielenkiintoisena mutta epätasaisena ja sen kappaleita jo ryhmän televisio-ohjelmista tuttuina: ”Levyltä kuunneltuna musiikista löytyy silti enemmän arkea, murhetta ja silkkaa viisauttakin. Samalla Linnut alkavat tosin kuulostaa tavanomaiselta popyhtyeeltä, jonka soundi on välillä teennäinen ja jossa on ihan liian vähän hyviä laulajia.”

Hedkrokin mielestä ”albumi ei ollut niin vahva kuin edeltäjänsä”. Hän on kehunut kappaleita ”Se tekee gutaa” ja ”Kalliossa” mutta arvostellut albumin sanoituksia vaikeaselkoisuudesta, mauttomuuksista ja teennäisyydestä.

Julkaisun jälkeen