Parainen (; vuosina 2009–2011 Länsi-Turunmaa, ) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa Turun saaristossa. Parainen on tunnettu kaivosteollisuudesta sekä suuresta saaristosta.
Parainen on Kaskisten lisäksi Suomen ainoa kokonaan veden ympäröimä kaupunki. Sitä kutsutaankin usein saariston pääkaupungiksi. Parainen on yksi Suomen suurimmista mökkikunnista. Vuoden 2009 alussa kesämökkien luvuksi ilmoitettiin 8 300 kappaletta.
Paraisten asukasluku on asukasta, joista noin prosenttia on ruotsinkielisiä. Paraisten naapurikunnat ovat Brändö, Sottunga, Kökar, Kemiönsaari, Sauvo, Kaarina, Turku, Naantali ja Kustavi. Näistä Brändön, Sottungan, Sauvon ja Kustavin vastainen raja on ainoastaan merellinen.
Ennen nykyisen Paraisten kaupungin perustamista oli toiminnassa alueeltaan suppeampi Paraisten kaupunki, joka vuonna 2009 lakkautettiin, kun sen sekä siihenastisten Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Nauvon kuntien alueista muodostettiin uusi Länsi-Turunmaan kaupunki, joka vuoden 2012 alusta lukien otti uudelleen käyttöön nimen Parainen.
Nimi Parainen on alueen vanha suomenkielinen nimi, joka on johdettavissa sanasta Parka. Paraisten paikannimistä monet ovat myös alun perin suomenkielisiä, mutta ne ovat saaneet alueelle myöhemmin muuttaneilta ruotsalaisilta ruotsinkielisen kieliasun. Näitä nimiä ovat Ålön (Ahlainen), Birsala (Pirttisalo), Lapplax (Lapinlaksi), Sydmo (Sydänmaa), Muddais (Mutainen) ja Kassor (Kaskisaari).
Paraisten meripinta-ala on Suomen kunnista suurin, neliökilometriä.
Paraisten Kirjalansaarella sijaitsee Suomen ainoa kalakoulu eli Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti. Kuntaliitos ja nimikiista pienoiskuva|vasen|Utön majakka ja luotsiasema. Länsi-Turunmaan kaupunki perustettiin 1. tammikuuta 2009, kun Houtskarin kunta, Iniön kunta, Korppoon kunta, Nauvon kunta ja siihenastinen Paraisten kaupunki lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden siihenastiset alueet käsittänyt uusi kunta, joka otti käyttöönsä nimen Länsi-Turunmaa ja kaupunkinimityksen. Vuoden 2012 alusta Länsi-Turunmaan kaupunki otti uudelleen käyttöön nimen Parainen.
Kaupunki aloitti toimintansa Länsi-Turunmaan nimellä vuoden 2009 alussa. Sen viiden edeltäjän, Paraisten kaupungin sekä Nauvon, Korppoon, Houtskarin ja Iniön kuntien valtuustot hyväksyivät kuntaliitoksen 26. kesäkuuta 2007.
Kaupungin nimivalinnasta tuli alusta alkaen paljon kielteistä palautetta, koska suomenkielistä nimeä Länsi-Turunmaa pidettiin kömpelönä ja keinotekoisena. Myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskus asettui sitä vastaan. Asiantuntijaryhmä ehdotti sen jälkeen, että uuden kunnan nimeksi valitaan joko Parainen (), Gullkrona tai Berghamn.Länsi-Turunmaasta Parainen, Gullkrona tai Berghamn (Yle Turun Radio 11. helmikuuta 2008) Länsi-Turunmaan kaupungin järjestelytoimikunta taas ehdotti nimeä Merikruunu.
Kaupungin nimen päätti lopullisesti valtiovarainministeriö 19. kesäkuuta 2008 kuntajakolain perusteella. Nimeä Länsi-Turunmaa olivat esittäneet muut kunnat paitsi Parainen, joka olisi halunnut muuttaaLiitossopimus (pdf) tulevan kaupungin nimeksi omansa. Valtuusto päätti 16. joulukuuta 2008 pitää kaupungin nimenä toistaiseksi Länsi-Turunmaan. Asiasta järjestettiin neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys 22. toukokuuta 2011. Äänestyksessä lähes 59 prosenttia äänestäneistä kannatti kaupungin nimeksi Paraista ja noin 41 prosenttia Länsi-Turunmaata. Varsinaisesti nimestä päättää kaupunginvaltuusto. Lähes kaikki Parainen-vaihtoehdon puolesta äänestäneet olivat Paraisilta.Folkomröstning 22.5.2011 - resultat: Paraisten puolesta äänesti 4 999 Paraisilta ja 62 muualta
28. huhtikuuta 2009 Länsi-Turunmaan valtuusto päätti, ettei kansanäänestystä kaupungin nimestä aikaisteta 4 000 henkilön allekirjoittamasta aloitteesta huolimatta. Samalla päätettiin ottaa kaupungin vaakunaksi Nauvon kunnanvaakuna.
Valtuusto käsitteli nimiasian kesäkuussa 2011, ja nimeksi valittiin Parainen, mutta muotovirheen vuoksi asia oli otettava uuteen käsittelyyn seuraavassa kokouksessa.
Kaupunginvaltuusto päätti syyskuussa 2011, että kaupungin nimeksi tulee Parainen. Uusi nimi otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2012. Ruotsinkielinen ja suomenkielinen seurakunta säilyttivät Länsi-Turunmaan nimissään, mutta seurakuntayhtymän nimenä on Paraisten seurakuntayhtymä.
Historia pienoiskuva|Kartta Paraisten ja Kemiönsaaren kuntaliitoksista. Paraisten kauppala ja maalaiskunta yhdistyivät 1967, Parainen, Nauvo, Korppoo, Hotskari ja Iniö muodostivat Länsi-Turunmaan kaupungin 2009, joka vaihtoi nimensä Paraisiksi 2011. pienoiskuva|vasen|Paraisten kirkko ja etuoikealla Agricola-kappeli. Vuonna 2012 nimen Parainen käyttöön ottaneen Paraisten kaupungin samannimisenä edeltäjänä oli vuonna 1948 perustettu Parainen-niminen kauppala ja myöhempi kaupunki. Se erotettiin vuonna 1948 siihenastisesta Paraisten kunnasta, jonka uudeksi nimeksi samalla tuli Paraisten maalaiskunta. Paraisten maalaiskunta liitettiin Paraisten kauppalaan vuonna 1967, ja Paraisten kauppalasta tuli kaupunki vuonna 1977. Vuonna 2009 Paraisten kaupunki lakkautettiin, kun viisi kunta yhdistyi Länsi-Turunmaan kaupungiksi.
pienoiskuva|pysty|Paraisten vaakuna vuosina 1961–2008. Historiallisena edeltäjänä vuosina 1948–2008 toimineella Paraisten kaupungilla oli kauppalan perustamisen jälkeen Paraisten maalaiskunnan nimellä toimintaansa jatkanut Paraisten kunta, joka ennen kauppalan perustamista vastasi alueeltaan vuoden 1967 kuntaliitoksen jälkeistä Paraisten kauppalaa ja myöhempää kaupunkia. Se sai kunnallishallintonsa vuonna 1870, ja sen edeltäjänä ollut ja sille nimensä antanut, keskiajalla syntynyt Paraisten kirkkopitäjä mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1329Suomenmaa 1976: 78–79..
Vuosina 1948–2008 toiminnassa ollut Paraisten kaupunki oli kaksikielinen. Ennen kuntaliitosta vuonna 2009 asukkaista 54 prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia ja 45 prosenttia suomea. Paraisten naapurikunnat ennen vuoden 2009 kuntaliitosta olivat Dragsfjärd, Kaarina, Kemiö, Nauvo, Piikkiö, Rymättylä, Sauvo ja Turku.
Huomattavimmat rakennukset vuotta 2009 edeltäneellä Paraisten alueella ovat keskiaikainen harmaakivikirkko, 1400-luvulta peräisin oleva Kuitian linna, Partekin pääkonttori (1916 ja lisärakennus 1955), siunauskappeli (Erik Bryggman 1930), Atun kartano, Airiston lomakeskus ja jäähalli.pienoiskuva|Paraisten kotiseutumuseo, jonne on siirretty vanhoja puisia rakennuksia.
Paraisten asuttaminen alkoi 1100-luvulla. Ruotsinkieliset olivat enemmistönä 1300-luvulta lähtien. Kirkkomäelle kehittyi kauppa- ja asutuspaikka 1500-luvulla. Kalkkitehdas aloitti toimintansa 1800-luvun lopulla. Paraisten harmaakivikirkon eteläpuolella sijaitseva Vanha Malmi muodostaa Paraisten historiallisen keskustan. Se toimi entisaikaan kauppapaikkana ja on nykyisin hyvin säilynyt puutaloalue.
Vanhan Malmin puurakentamisperinne syntyi luultavasti jo 1200- ja 1300-luvuilla kirkonrakentajien vaatimattomien asumusten myötä. Sen jälkeen kirkkoa ympäröivät rakennelmat ovat muuttuneet useasti.
Harmaakivikirkko ja sen kuori ja holvi koristeluineen olivat valmiita viimeistään 1486, sillä tämä vuosiluku on luettavissa kirkon seinämaalauksista. Paraisten kirkko mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisiä kertoja vuosina 1329 ja 1338.
Vanhan Malmin tiheä yhdyskuntarakenne on luultavasti perua 1700-luvun viimeisten vuosikymmenten vilkkaasta rakentamisesta. Monen rakennuksen ulkoasua on kuitenkin myöhemmin muutettu. Kujien varsilla voi edelleen nähdä sekä yksinkertaisia, 1700-luvun rakennusperinnettä edustavia taloja että 1800-luvulla rakennettuja kaupunkitaloja.
Maantiede Saaret Paraisten suurimmat saaret Attu, Dirholm, Granö, Haradsholm, Heisala, Hirsalö, Iso-Tervo (Stortervolandet), Jermo, Kirjalansaari (Kirjalaön), Kirkkosaari (Kyrklandet), Kuggö, Kupiholm, Lemlahdensaari (Lemlaxön), Lenholma (Lenholmen), Lessor, Lielahdensaari (Lielaxön), Lillmälö, Långholmen, Lökholm, Mattholm, Mielisholma (Mielisholm), Pikku-Tervo (Lilltervo), Sikasaari (Svinö), Smedsholm, Sorpo, Stormälö, Tammo, Trollö, Ålönsaari (Ålön), Ön, Önsholm.
Nauvon suurimmat saaret Anisor, Berghamn, Biskopsö, Ernholm, Gullkrona, Haverö, Hummelholm, Högsar, Innamo, Iso-Nauvo, Kirjais, Källdö, Nötö, Pensar, Petsor, Pikku-Nauvo, Redamo, Sackholm, Sandö, Seili, Sommarö, Snäckö, Storkvivas, Taslot, Urksor, Vallmo, Ytterstholm, Ängholm, Ängsö, Ön.
Korppoon suurimmat saaret Ahvensaari, Aspö, Elvsö, Finnö, Granö, Gyltö, Heimarmo, Hevonkack, Hjortö, Houtsala, Hässlö, Jurmo, Järvsor, Kait, Kyrklandet, Käldersö, Lempersö, Lillpensor, Lom, Maskinnamo, Norrskata, Utö, Vattkast, Ängholm, Österskär.
Houtskarin suurimmat saaret Berghamn, Björkö, Fiskö, Härklot, Jungfruskär, Kivimo, Mossala, Nåtö, Saverkeit, Storpensor, Sördö, Tjuvö, Äpplö, Österholmen.
Iniön suurimmat saaret Furuholm, Helgö, Hepmo, Hummelholm, Iniö, Jumo, Keistiö, Kolko, Kupmo, Perkala, Salmis, Själö, Åselholm.
Aluerakenne Kylät Attu, Ali-Kirjala (Nederkirjala), Bjursäng, Björkö, Bläsnäs, Boda, Bodnäs, Bollböle, Bollstad, Brattnäs, Degerby, Domarby, Ersby, Fagerkulla, Fallböle, Finby, Gammelgård, Garsböle, Granvik, Grisböle, Gräggböle, Gunnarsnäs, Haraldsholm, Heisala, Håggais, Hyvilemp, Jermo, Kappeliranta (Kapellstrand), Kassor, Kojkulla, Kopparö, Koupo, Kuitia (Qvidja), Kurkas (Kurckas), Kyrkäng, Koorlahti tai Kårlahti (Kårlax), Källvik, Lampis, Laplahti (Lapplax), Lemlahti (Lemlax), Levo, Lielahti (Lielax), Lillby, Lillmälö, Lofsdal, Loskarnäs, Mattholm, Mielisholma (Mielisholm), Munkbacka, Mustfinn, Mutainen (Muddais), Myrby, Mågby, Mörkby, Mörkvik, Nilsby, Norrby, Nulto, Ontala (Åntala), Parsby, Petteby, Pikku-Tervo (Lilltervo), Pitå, Piukkala (Pjukala), Pyhänsuu, Pölsböle, Rövarnäs, Sandvik, Seivis, Siggnäs, Siltala (Sildala), Simonkylä (Simonby), Skogböle, Skråbbo, Skräbböle, Skyttala, Skyttböle, Skärmola, Sorpo, Storgård, Stormälö, Strandby, Sunnanberg, Sydmo, Sydänperä, Sysilahti (Sysilax), Såris, Söderby, Tara, Tennby, Tennäs, Tervsund, Toijois, Träskby, Vallis, Vannais, Vepo, Vidkulla, Våno, Västermälö, Ybbersnäs, Yli-Kirjala (Överkirjala).
Taajamat Vuoden 2017 lopussa Paraisilla oli 15 285 asukasta, joista 10 251 asui taajamissa, 4 926 haja-asutusalueilla ja 108:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Paraisten taajama-aste on 67,5 %. Paraisten taajamaväestö jakautuu kolmeen taajamaan:
# Taajama Väkiluku(31.12.2017) 1 Paraisten keskustaajama 9 494 2 Nauvon kirkonkylä 494 3 Korppoon kirkonkylä 263
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.
Väestö Väestönkehitys Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.
Hallinto ja politiikka Ystävyyskunnat Haningen kunta, Ruotsi
Liikenne ja infrastruktuuri Paraisten tärkein tieyhteys on seututie 180 eli Saaristotie, joka johtaa Kaarinasta Paraisten ja Nauvon kirkonkylien kautta Korppooseen. Tiellä on kaksi Finferriesin liikennöimää maantielauttaa.
Korppoon Galtbyn satamasta on lauttayhteydet Houtskariin ja Norrskataan sekä Ålandstrafikenin liikennöimä yhteysalus Kökariin, Sottungaan ja Långnäsin satamaan. Iniön ja Houtskarin välillä kulkee kesäaikaan yhteysalus. Tärkein yhteys Iniöön on Jumon ja Kustavin Heponiemen välillä Finferriesin ympärivuotisesti liikennöimä lautta.pienoiskuva|Lautoilla ja losseilla on tärkeä rooli saariston liikenteessä. Kuvassa Nauvon lautta, joka on osa seututietä 180 ja Saariston Rengastietä.
Siltoja
Kirjalansalmen silta Hessundinsalmen silta Sattmarkin silta Lillholmenin silta Atun silta Norrströmmenin silta Wattkastin silta
Lauttoja
Nauvon lautta (Lillmälö–Prostvik) Korppoon lautta (Pärnäinen–Retais) Houtskarin lautta (Galtby–Kittuis) Norrskatan lautta (Galtby–Olofsnäs) Iniön lautta (Heponiemi–Kannvik) Keistiön lautta (Dalen–Keistiö)
Losseja
Vånon lossi Sorpon lossi (maksullinen) Haverön lossi (maksullinen) Öjenin lossi (maksullinen) Käldön lossi (maksullinen) Högsarin lossi Saverkeitin lossi Kivimon lossi Mossalan lossi