Hanna Taini (oik. Schlimovitsch, vuodesta 1932 Lefko; ) oli suomalainen näyttelijä ja eräs 1930-luvun suosituimpia elokuvatähtiä. Hän näytteli kymmenessä kokoillan näytelmäelokuvassa 1929–1942, neljä niistä on Valentin Vaalan ohjaamia. Taini oli tunnettu jo ennen suomalaisen elokuvan kulta-ajan alkua, ja hänen tähteytensä jatkui toisen maailmansodan vuosiin saakka. Aikakirjoihin hän on jäänyt ennen kaikkea roolistaan elokuvassa Siltalan pehtoori. Puheteatterin puolella Hanna Tainin näyttämö oli Ruotsalainen Teatteri.
Elämä ja ura Perhetausta
Hanna Taini syntyi suomenjuutalaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa olivat räätäli Nachum Mendel Schlimowitsch ja Rebecka Schlimowitsch (o.s. Hertz). Hanna oli viisilapsisen perheen nuorin, ja hänen sisaruksiaan olivat Ester (1903–1953), Jakob (1906–1996), Bernhard (1907–1988) ja Martha (1909–1941).
Äiti Rebecka kuoli Hannan ollessa vain kymmenvuotias, ja isä parisen vuotta myöhemmin. Vanhempiensa kuoleman jälkeen sisarusparvi päätti vakaasti pysytellä yhdessä, eikä suostunut viranomaispainostukseen, jolla heidät pyrittiin sijoittamaan eri perheisiin. Latvialaisen liikemiehen kanssa avioitunut Tainin sisar Martha Kir pakkosiirrettiin vuonna 1941 Riian ghettoon, ja hän kuoli tyttärensä kanssa todennäköisesti Rumbulan joukkomurhassa hänen aviomiehensä tultua pidätetyksi ja mahdollisesti murhatuksi jo aiemmin. Hanna Tainin veli Jakob ”Jack” Schlimovitsch (kesäkuusta 1939 alkaen Kamras) työskenteli elokuva-alalla, kuten myös veljenpoika Freddy Kamras (1944–2004).
Näyttelijän ura
Hanna Taini tunsi omien sanojensa mukaan kutsumusta elokuvaan jo hyvin nuorena ja oli mukana Helsingin jiddišinkielisessä näyttämöseurassa. Hänen opinahjonsa oli Bulevardin Ruotsalainen tyttökoulu. Hanna herätti alun perin insinööri Heikki Ahon mielenkiinnon kauniina ja kypsältä vaikuttavana koulutyttönä Fazerin kahvilassa. Aho ehdotti hänelle koekuvausta. Hanna oli kuitenkin vasta 14-vuotias, eivätkä vanhemmat sisarukset halunneet päästää häntä alalle liian varhaisessa iässä.Rytkönen 2008, s. 25.
Aho uudisti tarjouksensa muutamaa vuotta myöhemmin, ja Tainin elokuvaura alkoi 18-vuotiaana vuonna 1929 Valentin Vaalan ohjaamassa mykkäelokuvassa Mustalaishurmaaja. Vaalan mielestä sukunimi Schlimovitsch oli filmitähdelle liian pitkä, vierasmaalainen ja juutalainen. Jälkimmäinen ei haitannut Vaalaa, mutta se olisi voinut aiheuttaa Hannalle hankaluuksia, sillä juutalaisiin suhtauduttiin Suomessakin usein ennakkoluuloisesti. Schlimovitschin tilalle Hanna keksi poikaystävänsä kanssa taiteilijanimen Taini. Mustalaishurmaajassa hän näytteli mustalaistyttö Akrisia ja lumosi arvostelijat. Keväällä 1931 Taini sai hyvät arvostelut sivuosastaan elokuvassa Laveata tietä. Samana vuonna hän tulkitsi kiihkeäntulisen tanssijatar Sabinan osan äänielokuvassa Jääkärin morsian. Arvostelijat kehuivat hänen näyttelijänkykyjään ja ulkoisia avujaan.Rytkönen 2008, s. 26–28.
Ennen elokuvadebyyttiään Taini pääsi opiskelemaan Svenska Teaternin oppilaskouluun. Mustalaishurmaajan kuvaaja Aho oli huomioinut Tainin lahjakkuuden teatterin oppilasnäytännössä, jossa tämä oli esittänyt vaikuttavan tanssikohtauksen. Kun suomalainen elokuvateollisuus oli lähellä konkurssia lama-aikana, Taini jatkoi teatteriopintojaan ja sai vähitellen yhä merkittävämpiä näyttämörooleja. Hänen maineikkaimpia töitään Ruotsalaisessa Teatterissa olivat muun muassa Vanhan Heidelbergin Käthie, Peer Gyntin Anitra ja Casanovan keisarinna Maria Theresia. Laulu- ja tanssitaitonsa ansiosta hän menestyi varsinkin opereteissa.Rytkönen 2008, s. 28.
Hanna Tainin uran merkkipaalu oli marraskuussa 1934 ensi-iltansa saanut Siltalan pehtoori. Taini näytteli elokuvan naispääosan, Siltalan valtiattaren Lilli Lindin roolin. Miesvastanäyttelijä, itse Siltalan pehtoori oli Jalmari Rinne. Risto Orkon ohjaaman kartanokomedian yleisömenestys oli ennennäkemätön: lähes miljoona katsojaa. Elokuvan myötä Tainista tuli ensimmäinen ”koko kansan tähti”, vaikka hänen suorituksensa taiteellinen taso jäi vaatimattomaksi. Ruotsinkielisenä hän sai moitteita korostuksesta puheessaan.Rytkönen 2008, s. 29, 31.
Hanna Tainista tuli yleisön ohella kansikuvien suosikki. 1930-luvun kuluessa hänet nähtiin muun muassa Suomen Kuvalehden kannessa ja kolmeen otteeseen Eevan kannessa. Elokuva-lehden Benyol luonnehti Tainia: ”Jokainen, joka rakastuu Hanna Tainiin, unelmoi ensi kädessä mustalaisromantiikasta ja metsän reunaan pystytetyistä teltoista, joiden äärellä nuotiot palavat ja silmät iskevät tulta tamburiinien tahdissa. Ja ainakin jo joka toinen on ehtinyt häneen rakastua ja joka kolmas on rakastumaisillaan.” Eksoottisen tummasta Tainista kiinnostui jopa Greta Garbon löytänyt ohjaaja Mauritz Stiller. Stillerin aikomuksena oli tehdä Tainista kansainvälinen tähti, mutta hän ehti kuolla sitä ennen.Rytkönen 2008, s. 26, 28.
Siltalan pehtoorin jälkeen Tainin elokuvauralla seurasi tauko. Helmikuussa 1937 tuli ensi-iltaan draamaelokuva Ja alla oli tulinen järvi, jossa Tainilla oli rooli Elma Lumiana. Arvostelijoiden mielestä hän ei vakuuttanut vanhemman naisen osassa. Maaliskuussa 1938 ilmestyi Karmankolon kuningas; siinä Taini näytteli Elisa Rosengreniä. Tämäkin roolisuoritus sai tylyn vastaanoton kriitikoilta.Rytkönen 2008, s. 33, 34.
Kun Taini sai naispääosan elokuvasta Vihreä kulta (1939), lehdistö toivotti hänet ylistävin äänenpainoin tervetulleeksi takaisin elokuvan maailmaan. Häntä kutsuttiin hienostuneeksi maailmannaiseksi, ”Grand Dameksi”, jollaista suomalainen elokuva tarvitsi. Taini selvisi vuorineuvoksettaren osastaan miten kuten ja arvostelijat nostivat jälleen esiin hänen ”veistoksellisen kauneutensa”. Tainin vastanäyttelijänä nähtiin Olavi Reimas.Rytkönen 2008, s. 34–36.
Talvisodan aikana Taini siirtyi tyttärensä kanssa Helsingistä Kokkolaan. Lisäksi hän vieraili Tukholmassa Vihreän kullan Ruotsin ensi-illassa. Samassa yhteydessä hän antoi runonlausuntaesityksiä.Rytkönen 2008, s. 37, 38.
Elokuvauran loppu
Elokuvassa Morsian yllättää vuonna 1941 Taini teki onnistuneen sivuosan vamppina. Rooli oli hänelle mieluinen, sillä se ei toistanut aiempien elokuvatehtävien hienostorouva-asetelmia.Rytkönen 2008, s. 38, 39 Taini kertoi Elokuva-Aitalle antamassaan haastattelussa kyllästyneensä esittämään kylmiä ja rikkaita naisia: ”Ne salonkikohtaukseni, ne ovat mielestäni vallan sietämättömiä. Ja mikä vielä pahempi, ne ovat olleet kiusanani useimmissa filmeissäni ---”. Taini päätti valkokangasuransa 30-vuotiaana, hänen viimeinen roolinsa oli sivuosa Toivo Särkän elokuvassa Onni pyörii (1942). Vuonna 1943 Taini oli mukana elokuvassa Ballaadi, jossa hänellä oli sivuosa Aurora Karamzinina. Elokuvaa lyhennettiin leikkausvaiheessa melkoisesti, ja myös Tainin osuus leikattiin pois. Samoihin aikoihin Taini päätti lopettaa elokuvatyöt ja poistua julkisuudesta.Rytkönen 2008, s. 40.
Taini esiintyi elokuvauransa aikana kaikkiaan kymmenessä elokuvassa. Lapsena saamansa nivelreuman takia hän joutui jättämään myös teatterin, mutta liikuntaa hän harrasti aktiivisesti koko ikänsä. Tulevina vuosikymmeninä Tainin julkiset esiintymiset rajoittuivat esiintymisiin hyväntekeväisyysgaaloissa ja novellien lukemiseen radiossa. Lehtihaastatteluja hän antoi silloin tällöin.Rytkönen 2008, s. 40, 41.
Näyttelijänuransa päätyttyä Hanna Taini työskenteli parikymmentä vuotta eräässä hattuliikkeessä Helsingin Aleksanterinkadulla. Seniorivuosinaan hän opetti puhetekniikkaa ja järjesti ruotsin kielen keskustelutunteja. Hän pyrki opettamaan tyylipuhdasta ruotsia ja piti riikinruotsia osin jopa rappeutuneena.Rytkönen 2008, s. 43.
Yksityiselämä
Toukokuussa 1932 Taini avioitui insinööri ja liikemies Josef Lefkon (1904–2001) kanssa. Vuonna 1935 pariskunnalle syntyi tytär Harriet, joka tunnettiin myöhemmin televisiokuuluttaja Harriet Wredenä. Myöhemmin perheeseen syntyivät tyttäret Marina ja Claire.Rytkönen 2008, s. 41.
Hanna Taini kuoli 84-vuotiaana 30. tammikuuta 1996. Hänet on haudattu Helsingin juutalaiselle hautausmaalle.
Filmografia
Vuosi Elokuva Rooli 1929 Mustalaishurmaaja Akris 1931 Laveata tietä Lorette Jääkärin morsian Sabina Tamm, balettityttö Varsovasta Erämaan turvissa nihilistityttö Vera Maretskaja 1934 Siltalan pehtoori Lilli Lind, Siltalan omistajatar 1937 Ja alla oli tulinen järvi Elma Lumia 1938 Karmankolon kuningas Elisa Rosengren 1939 Vihreä kulta Kristine Bergman 1941 Morsian yllättää Asta Jokimaa 1942 Onni pyörii vuorineuvoksetar Heimonheimo
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Suomen juutalaiset Luokka:Vuonna 1911 syntyneet Luokka:Vuonna 1996 kuolleet