Vanhoillislestadiolaisuutta, joka on lestadiolaisen herätysliikkeen selvästi suurin suuntaus, ovat arvostelleet sekä evankelis-luterilainen kirkko, valtiollisen perustuslain ja tasa-arvolainsäädännön asiantuntijat sekä tähän liittyvät valtiolliset toimijat sekä yksittäiset kristityt herätysliikkeen sisällä ja ulkopuolella. Evankelis-luterilaisen kirkon tahot ovat kritisoineet liikettä sen opeista, kuten ekslusiivisesta eli muut yhteisöt pois sulkevasta seurakuntaopista.
Herätysliikkeen oman jäsenistön piirissä on esitetty uskonkäsitykseen liittyvää opillista kritiikkiä, erityisesti raamattukäsitykseen ja seurakuntaoppiin sekä elämäntapanormeihin liittyen.Juho Kalliokoski: Kuuliaisuutta mutta kenelle? Kaleva 24.9.2009, Kotimaa 1.10.2009 Herätysliikettä on kritisoitu esimerkiksi naispappeuden torjumisesta sekä patriarkaalisuudesta eli miesvaltaisuudesta,Johannes Ijäs: "Naispappeudesta syytä keskustella". Kotimaa24 18.9.2010 naisten alisteisesta asemasta, kielteisestä suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien avioliittoon, Kaleva, 2010, Nro. 30.11.2010 hoitokokouksista sekä niihin liittyneestä hengellisestä väkivallasta, ehkäisykiellosta sekä muista uskonnollisista määräyksistä ja opeista, kuten televisiokiellosta. Liike on saanut myös negatiivista julkisuutta lasten seksuaalisen hyväksikäytön julkitulleista tapauksista.
Luterilainen teologia Eräs kriitikin kohde on kysymys siitä, kuinka vanhoillislestadiolaisuuden opetus on olennaisella tavalla ristiriidassa luterilaisen tunnustuksen ja kristinopin kanssa. Kritiikki liittyy herätysliikkeen ja evankelis-luterilaisen kirkon välisiin suhteisiin. Vanhoillislestadiolaiset harjoittavat uskontoa omissa seuroissaan paikallisissa rauhanyhdistyksissä, ja toiminnalliset yhteydet paikallisiin evankelis-luterilaisiin seurakuntiin ovat vähäiset.
Sen sijaan vanhoillislestadiolaisten vaikutus evankelis-luterilaisen kirkon hallinnossa ja päätöksenteossa on merkittävä, sillä liikkeeseen kuuluvat ehdokkaat ovat menestyneet hyvin seurakuntavaaleissa. Kirkolliskokouksen jäsenistä tiettävästi huomattava osa kuuluu lestadiolaisiin. Samoin merkittävä osa kirkon työntekijöistä – muiden muassa 120 pappia ja suuri osa kanttoreista – kuuluu lestadiolaisiin. Lestadiolaisia toimii myös kirkon keskushallinnon tehtävissä.
Kritiikki ilmenee evankelis-luterilaisen kirkon piirissä käydyssä keskustelussa Jukka Paarma: Vapauteen Kristus vapautti meidät. Tervehdyspuhe Suviseurojen avajaisissa Oripäässä 26.6.2009 Evl.fi (Arkistolinkki)Kari Kuula, Teologinen kohukirja: Vanhoillislestadiolaisuuden anomalia kirkossa Kotimaa 24.6.2009 blogi (Arkistoitu)? Kotimaa , muualla julkisessa kansalaiskeskustelussa ja mediassa (esimerkiksi television ajankohtaisohjelmissa) sekä liikkeestä irrottautuneiden ja sen opetusta ja Raamatun tulkintaa epäilevien nettiyhteisöissä.
Ihmisoikeudet ja tasa-arvo
Kritiikin kohteita Vanhoillislestadiolaisuutta on kritisoitu erityisesti ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä. Naisten, lasten ja homoseksuaalien ihmisoikeuksien toteutumisessa nähdään ongelmia. Joidenkin mielestä uskonnonvapaus ei voi ohittaa ihmisoikeuksien noudattamista, johon Suomen perustuslaki velvoittaa. Kriitikoiden mukaan vanhoillislestadiolainen herätysliike on rajoittanut erityisesti mainittujen ryhmien ihmisoikeuksia kannanotoissaan, päätöksissään ja sosiaalisissa käytännöissään, jotka liittyvät esimerkiksi parisuhteeseen, seksuaalisuuteen, avioliittoon ja toimintaan uskonyhteisössä. Näihin kysymyksiin liittyvät rajoitukset saattavat loukata yhtäläisesti myös miesten oikeuksia.
Liikkeessä määritellyt synnit, jotka liittyvät elämäntapaan, kuten ulkonäköön ja harrastuksiin, ovat jatkuvan keskustelun kohteena sekä liikkeeseen kuuluvien että siitä irrottautuneiden piirissä. Tällaisia rajoituksia ovat muun muassa televisiokielto, meikkaamiseen, korujen käyttöön sekä musiikkiin ja muihin kulttuuriharrastuksiin liittyvät kiellot.
Ehkäisykielto Näkyvintä julkisuudessa on ollut keskustelu vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisyn kieltämisestä sekä naisten epätasa-arvoisesta asemasta yhteisössä.MTV3 uutisarkisto Vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto kuuluu ehdottomuudessaan ankarimpiin maailmanlaajuisestikin kristillisten kirkkokuntien piirissä. Myös vanhoillislestadiolaiset itse ovat osallistuneet kriittiseen keskusteluun liikkeen opetuksesta ja menettelytapoihin, kuten ehkäisykieltoon.Juho Kalliokoski, Avaus Kalevassa Kotimaa24.fi 12.10.2009 (https://archive.is/q8Bu Arkistoitu)Kulttuurikielloilla ei ole raamatullisia perusteluja. Blogi Omat polut – etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia Wordpress 29.3.2009
Ihmisoikeusliitto on todennut asiaa koskevassa taustamuistiossa 4. maaliskuuta 2009, että vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia, jos ehkäisykieltoon painostetaan uskonyhteisön taholta.Ihmisoikeusliitto Tasa-arvoasiain neuvottelukunta puolestaan joulukuussa 2009 totesi, että liikkeen johtajien ja yhteisön paine eivät antaisi naisille tosiasiallista mahdollisuutta päättää omasta kehostaan ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan.? Sosiaali- ja terveysministeriö Pitkään kestävä raskausaika naisen elämänvaiheena, tiheästi toistuvat raskaudet, mahdolliset keskenmenot sekä vastuu suuresta perheestä voivat aiheuttaa naisille monenlaisia terveydellisiä ja elämänlaatua heikentäviä ongelmia.Ihmisoikeusliitto selvittää lestadiolaisten ehkäisykieltoa, Helsingin Sanomat 17.1.2009Naisen asema lestadiolaisuudessa, Lestadiolaisuus.fi (Archive.org) Kriitikot ovat peränneet herätysliikkeeltä perusteluja ehdottomalle ehkäisykiellolle. Kirkkoherra Seppo Lohi on esittänyt yhdeksi kiellon perusteeksi, että vanhoillislestadiolaisuus katoaisi Suomesta kokonaan viidenkymmenessä vuodessa, mikäli liike luopuisi kielteisestä suhtautumisesta ehkäisyyn.
Vastauksena kritiikkiin vanhoillislestadiolaisuuden johto puolestaan on korostanut, että liike pyrkii aktiivisesti tukemaan lapsiperheitään ja pitämään huolta äideistä ja että rauhanyhdistyksissä on sitä varten erityisiä tukihenkilöitä ja -ryhmiä.Puheenjohtaja Olavi Voittosen haastattelu, Kaleva 22.3.2009. Verkkoversio
Naisten asema Naisten erilainen asema miehiin verrattuna ilmenee esimerkiksi siinä, että sananjulistajan tehtävä on naisilta kielletty eivätkä he pääse myöskään vaikuttamaan suoraan liikkeen hallintoon eivätkä päätöksentekoon. Mikäli nainen on paikallisen rauhanyhdistyksen jäsen, hänellä on periaatteessa tasavartainen rivijäsenen puhe- ja äänioikeus yhdistyksen vuosikokouksissa. Käytännössä naisia ei valita päätöksentekijöiksi, vaikka joskus nainen voidaan valita paikallisen rauhanyhdistyksen johtokuntaan. Esimerkiksi liikkeen keskusjärjestön SRK:n 24-jäseniseen johtokuntaan ei ole koskaan valittu yhtään naista yhdistyksen yli satavuotisen olemassaolon aikana.
Vanhoillislestadiolaista liikettä on arvosteltu patriarkaalisuudesta. Liikkeen keskusyhdistyksen, Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry.:n johtokuntaan (nykyisin 24 jäsentä) ei ole valittu koskaan yhtään naista sen yli sadan toimintavuoden aikana. Naisia ei hyväksytä puhujiksi, eikä vanhoillislestadiolaisuus hyväksy naispappeutta. Naisiin myös muilla elämänalueilla kohdistuvaa kontrollia on arvosteltu julkisuudessa. Ihmisoikeusliitto ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunta ovat todenneet v. 2009, että liikkeen ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuslainsäädäntöä, johon Suomi on kansainvälisesti sitoutunut.Ihmisoikeusliiton näkökulmia ehkäisykieltoon (5.3.2009) päivitetty 15.6.2009 Ihmisoikeusliitto.fi (Arkistoitu sisältää kaksi toimimatonsa linkkiä)
Raamatun tulkinnasta ja opillisista ratkaisuista päätetään kaksi kertaa vuodessa kokoontuvassa puhujien kokouksessa, jossa naiset eivät myöskään ole edustettuina, koska naisilla ei ole oikeutta tulla nimetyksi puhujan tehtävään. Sananjulistajista SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Olavi Voittonen on todennut: ”Sananpalvelijana vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on ollut ja on mies, saarnamies.” Kaleva
Keskustelua on herättänyt myös liikkeen kielteinen suhtautuminen naispappeuteen. Nuoremman polven teologit ovat nostaneet kysymyksenalaiseksi myös naispappeuden torjuvan SRK:n päätöksen vuodelta 1986, sen jälkeen kun evankelis-luterilainen kirkko päätti tiukentaa virkakäsityksen noudattamista ja olla jatkossa vihkimättä virkaan pappeja, jotka torjuvat naispappeuden.
Internetin keskustelupalstoilla lestadiolaisuutta arvostellaan siitä, että naiset alistetaan synnytyskoneiksi. 1970-luvulla Helsingin Sanomissa kirjoitettiin tapauksista, joissa lääkäri oli ehdottanut lestadiolaisnaisille sterilisaatiota huonon terveyden vuoksi, mutta rauhanyhdistys ei ole antanut siihen lupaa, jolloin äiti kuoli tultuaan jälleen raskaaksi. "Lääkärit tietävät tapauksia, joissa toistakymmentä lasta synnyttäneille lestadiolaisnaisille ehdotetaan sterilisaatiota huonon terveyden vuoksi. Rauhanyhdistys ei kuitenkaan anna siihen lupaa, ja äiti kuolee, kun hän varoittelusta huolimatta tulee jälleen raskaaksi."
Avioituminen ja avioero Vanhoillislestadiolaisuudessa pidetään avioeroa syntinä. Hylätty puoliso ei saa solmia uutta avioliittoa niin kauan kuin entinen puoliso elää. Avioeron jälkeisestä avioitumiskiellosta on seurannut monille lestadiolaisille vaikeita elämäntilanteita, sillä kiellosta seuraa väistämättä, että vanhoillislestadiolainen hylätty puoliso ei voi avioitua useinkaan koko elämänsä aikana uudelleen eikä ainakaan vielä silloin, kun lapset ovat pieniä ja toisen aikuisen tukea lasten kasvatuksessa ja hoidossa kaivattaisiin eroperheissä eniten. Monessa tapauksessa lestadiolainen hylätty puoliso joutuu huolehtimaan yksinhuoltajana usein suurestakin lapsijoukosta lasten aikuisuuteen saakka.Oikea ja väärä Vuosikokouksen 2.7.2005 kannanilmaisu SRK.fi (Archive.org)
Avoliittoa pidetään syntinä, ja kaikenlainen esiaviollinen seksuaalisuus on kiellettyä.Lestadiolaisuus ja media Lestadiolaisuus.info Avioitumista ei-lestadiolaisen kanssa on tavattu pitää syntinäPäivämies 29.11.1978..
Homoseksuaalisuus Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä elää homoseksuaaleja, mutta liikkeen keskusjärjestön SRK:n kannanoton (2005) mukaan homosuhteet ovat syntiä. He eivät siten voi elää avoimesti yhteisössä tunnustaen oman homoseksuaalisuutensa. Lestadiolaiselle homoseksuaalille ei ole luvallista elää rekisteröidyssä parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa. Liikkeessä opetetaan, että homoseksuaalisuus on synnillinen taipumus, josta voi "vapautua Jumalan armon voimin".Elina Järvinen, Irtiottoja, Suomen Kuvalehti 50/2007
Kun vanhoillislestadiolaiset kirkolliskokousedustajat asettuivat kannattamaan kirkolliskokouksessa samasukupuolisten parien puolesta rukoilemisen sallimista, ratkaisu herätti laajaa kritiikkiä liikkeen sisällä.
Liikkeestä irroittautuminen Moni vanhoillislestadiolaistaustainen on kokenut irrottautumisen herätysliikkeestä sosiaalisesti ja psyykkisesti vaikeana.Laakso-Tirronen, Tarja, 1990. Uskonnollisesta ryhmästä irtautuminen. Seitsemän kuvausta irtautumiskriisistä ja kriisiprosessin analyysi. Uskontotieteen tutkielma, Helsingin yliopistoTuomaala, Ellen, 2001. Yhteisön rajamailla – vanhoillislestadiolaisuudesta irtautumisen kerrontaa. Sosiologian pro gradu -työ, Helsingin yliopisto.Kukkula, Tanja, 2007. Mikä tekee uskonnosta painostavan? Tutkimus uskonnollisen painostuksen kokemuksesta kokijan näkökulmasta. Uskontotieteen pro gradu -työ, Turun yliopisto.. Vanhoillislestadiolaisuuteen kasvatetaan kotona ja lapsi liitetään jo pikkulapsena lestadiolaiseen uskonyhteisöön. Rauhanyhdistyksen piirissä tehdään määrätietoista lapsi- ja nuorisotyötä, joka kytkee lapset ja nuoret tiiviisti yhteisöön koko nuoruuden ajaksi ja käytännössä eristää heidät ei-lestadiolaisista ikätovereista. Nuorena aikuisena sosiaalinen verkosto rakentuu siten pitkälle pelkästään vanhoillislestadiolaisen yhteisön varaan. Moni nuori on kokenut liikkeen kontrolloivaksi ja ahdistavaksi, esimerkiksi ulkonäköön, musiikkiharrastuksiin ja seurusteluun liittyvien normien takia.