Omertà on eteläitalialainen, erityisesti Sisiliasta peräisin oleva hiljaisuuden laki, joka korostaa vaikenemista viranomaisten edessä ja kieltoa paljastaa tietoja rikollisista toimista, usein kostotoimien pelossa. Se ilmentää yhteisön sisäistä lojaalisuutta ja kunniaa, ja sen rikkomisesta on historiallisesti seurannut ankaria rangaistuksia, jopa kuolema.
Historia ja alkuperä Omertàn juuret ulottuvat Etelä-Italian, erityisesti Sisilian, historiallisiin olosuhteisiin, joissa ulkopuoliset hallinnot herättivät epäluottamusta ja pelkoa. Se ei alun perin ollut vain mafian sääntö, vaan laajempi sosiaalinen käytäntö, joka kielsi yhteistyön viranomaisten kanssa, jopa rikoksen uhrina. Omertà saattaa juontaa juurensa Espanjan vallan vastustukseen tai varhaisten rikollisjärjestöjen toimintaan 1800-luvun Sisiliassa. Italian yhdistymisen jälkeen omertà vahvistui mafian suojana, ja se levisi Yhdysvaltoihin siirtolaisten mukana.
Mafian hiljaisuuden koodi Omertà on erityisesti italialaiseen mafiaan liitetty käyttäytymissääntö, joka kieltää puhumasta viranomaisille rikollisista toimista. Sääntö korostaa vähäpuheisuutta ja vakavaa, arvokasta olemusta, joka on myös Välimeren alueen miesihanne, juontuen antiikin Kreikan ja Rooman stoalaisesta perinteestä. Ennen 1980-luvun puoliväliä omertà teki mafiarikosten viemisen oikeuteen lähes mahdottomaksi, koska sisilialaiset noudattivat sääntöä tiukasti. Mafioson tunnusmerkkinä on vähäpuheisuus, jossa jokainen sana painaa, ja hänen olemuksensa on arvokas myös ärsytettynä.
Omertàn mureneminen Omertà alkoi heikentyä 1900-luvun loppupuolella. Yhdysvalloissa Joe Valachi rikkoi koodin vuonna 1963 paljastaen Cosa Nostran salaisuudet. Italiassa tuomarit Giovanni Falcone ja Paolo Borsellino sekä ilmiantaja Tommaso Buscetta heikensivät mafiaa 1980-luvulla. Yhdysvalloissa Sammy Gravanon todistus vuonna 1991 lopetti mafian loiston, osoittaen, että omertà oli voimassa vain niin kauan kuin se oli rikollisille hyödyllistä.
Laajempi merkitys Laajemmin käsitettynä omertà viittaa mihin tahansa yhteisöön kohdistuvaan hiljaisuuden kulttuuriin, jossa tietyistä asioista ei puhuta ulkopuolisille. Se ilmentää kunnian (uomo d’onore) ja solidaarisuuden periaatetta, jossa oikeutta haetaan yhteisön sisällä viranomaisten sijaan. Nykyään omertàn merkitys on vähentynyt, mutta vaikeneminen rikollisuudesta jatkuu monin paikoin pelon vuoksi, ei niinkään yhteisön ihanteena vaan suojautumiskeinona väkivallan uhalta.
Katso myös Tabu
Lähteet
Luokka:Italian mafia Luokka:Italiankieliset sanat ja sanonnat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit