Piispanhiippa (Gyromitra infula) on Pezizales-lahkoon kuuluva ruokasieni. Sen myrkyllisyydestä on ristiriitaista tietoa.
Koko ja ulkonäkö Piispanhiipan lakki on epämääräisen muotoinen ja se muistuttaa hieman korvasientä. Sienen lakki on tumman punertavan ruskea ja noin kymmenen senttiä korkea. Lakki on muodoltaan satulamainen tai piispan hiippaa muistuttava, josta sieni on saanut nimensä. Ohutmaltoinen ja ontto lakki on laakeapoimuinen. Piispanhiipan ontto ja vaalea jalka on melko lyhyt. Itiöt ovat kooltaan noin 18-25 x 7-10 mikrometriä.Wsoy 1987: Svengunnar Ryman, Ingmar Holmåsen: Suomen ja Pohjolan sienet. Maultaan sieni on mieto, tuoksuton.
Piispanhiipan itiölavassa voi esiintyä pieni kotelosieni, Sphaeronaemella helvellae.
Samankaltaisia lajeja Pohjanpiispanhiippa (Gyromitra ambigua) on hyvin samankaltainen laji. Sen jalan sävy on heikon violetti ja sen itiöt ovat piispanhiipan itiöitä pienempiä.Valitut palat 1984: Sienestäjän tietokirja Varma lajinmääritys on siten mahdollista vain mikroskoopilla. Keittämättömät pohjanpiispanhiipat ovat aiheuttaneet myrkytysoireita, ja koska lajien erottaminen ei onnistu ilman mikroskopiaa, piispanhiipat on syytä aina keittää ennen ruoanlaittoa.Pohjanpiispanhiippa kasvaa paljaalla maallaOtava 1993: Mauri Korhonen: Uusi Sienikirja.
Kasvuaika ja -paikka Piispanhiipan itiöemät kasvavat syksyllä, elokuun lopulta aina marraskuuhun asti. Niitä tavataan yleisimmin kangasmetsissä, hakkuualueilla, lahojen kantojen yhteydessä, metsäteillä ja niiden ojien varsilla.www.luonnossa.comYle.fi:Korvasieni vai piispanhiippa? . Piispanhiippa on yleisempi Etelä- kuin Pohjois-Suomessa.
Käyttö Piispanhiippa on syötävä sieni, joskin se pitää keittää kuten korvasienet. Sitä voi käyttää korvasienen tavoin. Piispanhiipan voi sekoittaa pohjanpiispanhiippaan, jonka tiedetään aiheuttaneen myrkytystapausten kaltaisia herkistymisreaktioita. Piispanhiippa säilyy kuivatettuna ja pakastettuna.
Lähteet
Luokka:Korvasienet