Quintus Smyrnalainen (, Kointos Smyrnalainen; ) oli antiikin kreikkalainen runoilija, jonka pääteos on kreikankielinen mutta latinankielisellä nimellä tunnettu eeppinen runoelma Posthomerica. Se kuvaa tapahtumia Homeroksen Iliaan ja Odysseian välissä.
Elämä
Quintuksen henkilökohtaisesta elämästä ei tiedetä juuri mitään, eikä myöskään hänen tarkkaa ajoitustaan tunneta. Aiemmin hänet ja hänen eepoksensa on ajoitettu 300-luvun lopulle jaa. Nykyisin Posthomerica ajoitetaan tavallisesti myöhäisen 100-luvun ja myöhäisen 200-luvun jaa. välille.
Laajemmassa kulttuurisessa kontekstissa Quintus kuuluu toisen sofistiikan aikaan. Hän osallistuu teoksellaan aikakaudelle tyypilliseen Homeroksen uudelleenkirjoittamiseen, mutta toisin kuin monet vastaavat toimijat, hän ei väitä paljastavansa Homeroksen virheitä, vaan esiintyy ikään kuin Homeroksena itse. Näin teos voidaan nähdä vastauksena Homerosta kyseenalaistaneille revisionistisille suuntauksille.
Lisänimi ”Smyrnalainen” on peräisin itse hänen eepoksestaan: eräästä sen jaksosta voi päätellä, että jo nuorena hän koetteli runonlaulajan lahjojaan paimentaessaan lampaita Artemiin temppelin läheisyydessä Smyrnan alueella.Quintus Smyrnalainen: Posthomerica 12.308–313. Toisaalta kyseinen maininta voi olla vain osa runoilijan yritystä pyrkiä mahdollisimman lähelle esikuvaansa Homerosta. Häntä on kutsuttu aiemmin myös nimellä ”Quintus Calabrialainen”, koska hänen runoelmansa tunnetuksi tehnyt ensimmäinen käsikirjoitus löytyi Otranton luostarista Calabriassa.
Teokset Posthomerica
Quintuksen Posthomerica (kreik. , ”Homeroksen jälkeiset [tapahtumat]”) on eeppinen runoelma, joka kuvaa tapahtumia Homeroksen Iliaan ja Odysseian välissä, alkaen Hektorin kuolemasta aina Troijan valtaukseen asti. Se käsittää 14 kirjaa ja on kirjoitettu daktyylisessä heksametrissä.
pienoiskuva|pysty=0.78|Eepoksen Posthomerica kansilehti vuoden 1541 painoksesta. Runoelma alkaa melko äkisti kuvauksella surusta ja kauhusta, joka Troijassa vallitsi Hektorin kuoleman jälkeen, ja tuo sitten esiin amatsonien kuningattaren Penthesileian, joka saapuu troijalaisten avuksi. Toisessa kirjassa kerrotaan Memnonin saapumisesta, urotöistä ja kuolemasta; kolmannessa Akhilleuksen kuolemasta. Neljäs ja viides kirja kuvaavat Akhilleuksen hautajaiskilpailuja, kiistaa hänen aseistuksestaan ja Aiaan kuolemaa. Kuudennessa kirjassa kreikkalaiset lähettävät hakemaan Neoptolemoksen, ja Eurypylos saapuu troijalaisten avuksi. Seitsemäs ja kahdeksas kirja kuvaavat Neoptolemoksen saapumista ja urotöitä. Yhdeksäs kirja kertoo Deifoboksen urotöistä ja siitä, kuinka kreikkalaiset lähettävät hakemaan Filokteteen.
Kymmenes kirja kertoo Pariin kuolemasta ja Oinonen itsemurhasta; tämä oli aiemmin kieltäytynyt parantamasta häntä. Yhdestoista kirja kertoo kreikkalaisten viimeisestä epäonnistuneesta yrityksestä vallata Troija rynnäköllä. Kahdestoista ja kolmastoista kirja kuvaavat kaupungin valtauksen puuhevosen avulla. Neljästoista kirja kertoo kreikkalaisten riemusta, Menelaoksen ja Helenan sovinnosta, Polyksenen uhraamisesta Akhilleuksen haudalla, kreikkalaisten kotiinlähdöstä, heidän laivastonsa hajaantumisesta ja toisen Aiaan kuolemasta.
Sanastossaan, vertauksissaan ja muissa teknisissä keinoissaan Quintus jäljitteli tarkasti Homerosta. Aineistonsa hänen runonsa sai varhaisemmasta kyklisestä ja hellenistisestä runoudesta.
Muut teokset
Käsikirjoituksissa Quintus Smyrnalaisen nimiin on laitettu myös pienempi runoelma Herakleen kaksitoista urotyötä, jonka aiheena olivat sen nimen mukaisesti Herakleen urotyöt.
Lähteet
Luokka:Antiikin kreikkalaiset eeppiset runoilijat