pienoiskuva|Aktion T4 rotuhygieniaohjelman johtaja, valtakunnan terveys- ja sairaanhoitokomission pääkomissaari Karl Brandt lääkärioikeudenkäynnissä. Lääkärioikeudenkäynti (tunnetaan myös nimellä Yhdysvallat vs. Karl Brandt ja muut ) oli 9. joulukuuta 1946 – 20. elokuuta 1947 käyty ensimmäinen 13:sta Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneistä. Käsittelyssä oli syytettynä 23 SS:ään kuulunutta lääketieteen tohtoria, tiedemiestä ja virkamiestä.
Pääsyyttäjä, prikaatikenraali Telford Taylorin avauspuheenvuoro kuvaili vastaajien tekemien rikosten raakuutta: "...lääketieteen nimissä tehdyt murhat, kidutukset ja muut julmuudet"... "Suurimmaksi osaksi he ovat nimettömiä kuolleita. Murhaajilleen nämä kurjat ihmiset eivät olleet lainkaan yksilöitä. Heitä tuotiin leireihin joukoittain ja heitä kohdeltiin pahemmin kuin eläimiä."
Yli puolet saksalaisista lääkäreistä oli ollut kansallissosialistisen puolueen jäseniä jo ennen Hitlerin valtaannousua vuonna 1933. Monet näkivät tutkimusmateriaalin eli koehenkilöiden saatavuuden hyödynnettävänä tutkimusmahdollisuutena ja pitivät itseään olennaisena osana kansallissosialistisen rotuopin ylläpitäjinä.
Syytökset oli jaettu neljään luokkaan:
1. Yhteinen suunnittelu tai salaliitto kohtien 2 ja 3 toteuttamiseksi 2. Sotarikokset 3. Rikokset ihmiskuntaa vastaan 4. Jäsenyys rikollisissa järjestöissä Rikoksiin lukeutuivat ihmisillä tehdyt kokeet, jotka käsittivät muun muassa sotilashenkilökunnan selviämisen tutkimiseksi tehtyä korkeuden sietokyvyn mittaamista, kylmyyden sietokyvyn mittaamista (hypotermia) ja meriveden juottamista. Esimerkiksi Dachaun keskitysleirillä Saksan ilmavoimien ja Saksan ilmailualan tutkimuslaitoksen lääkärit suorittivat vangeilla korkealla tapahtuvia kokeita selvittääkseen, miltä enimmäiskorkeudelta vaurioituneen lentokoneen miehistö voisi pelastautua hyppäämällä laskuvarjolla.
Ihmiskokeissa koehenkilöitä oli altistettu tarttuville taudeille, kuten tuberkuloosille, kelta- ja lavantaudille. Kokeita oli tehty erilaisten hoitokeinojen, kuten luiden istuttamisen tutkimiseksi. Koehenkilöitä oli altistettu kemikaaleille kuten esimerkiksi sinappikaasulle. Kokeet vaativat tuhansia kuolonuhreja.
Lisäksi muita ihmiskokeita oli tehty seuraavasti:
Terveille vangeille suoritetut leikkaukset. Ilman puudutusta tehdyt amputaatiot. Tyrä- ja umpilisäketulehduspotilaita steriloitiin ja kastroitiin. Luun, lihaksen ja hermoston uusiutumista sekä luunsiirtoa koskevat kokeet. Johtivat pysyvään vammautumiseen. Auschwitzissa 18–21-vuotiaille pojille suoritetut kastraatiot, keinohedelmöitykset ja vivisektiot. Röntgensäteilyä hyödyntävät sterilointikokeet. Syövän istuttaminen kohtuun ja keinohedelmöitykset. Raajojen amputoinnit ja luiden poistaminen. Ihmisiholla tehdyt kokeet. Vankien ampuminen myrkytetyillä luodeilla.
Sachsenhausenissa, Dachaussa, Natzweilerissa, Buchenwaldissa ja Neuengammessa tutkijat käyttivät vankeja koehenkilöinä testatessaan rokoteaineita ja vasta-aineita tartuntatautien, kuten malarian, pilkkukuumeen, tuberkuloosin, lavantaudin, keltakuumeen ja tarttuvan hepatiitin ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. Ravensbrückin keskitysleirin lääkärit tekivät luunsiirtokokeita ja testasivat vastakehitettyjä sulfonamidi- eli sulfalääkkeitä. Natzweilerissa ja Sachsenhausenissa vankeja altistettiin fosgeenille ja sinappikaasulle mahdollisten vastamyrkkyjen testaamiseksi.
Rotutieteellisestä syistä tohtorit olivat keränneet myös keskitysleireillä murhattujen juutalaisten pääkalloja. Samoin osa oli ollut mukana natsien Aktion T4 rotuhygieniaohjelman eutanasiaprojektissa ja joukkosterilisaatioissa, joiden tarkoitus oli ei-toivottujen ainesten hävittäminen Saksasta ja sen valtaamilta alueilta. Tunnetuimpia olivat Josef Mengelen Auschwitzissa kaikenikäisille kaksosille tekemät kokeet. Hän johti myös romaneihin kohdistettuja kokeita – kuten Werner Fischer teki Sachsenhausenissa – selvittääkseen, miten eri ”rodut” kestivät erilaisia tartuntatauteja. Myös August Hirtin Strasbourgissa tekemän tutkimuksen tavoitteena oli osoittaa ”juutalaisten rodullinen alemmuus”. Muita natsien rotupoliittisia tavoitteita palvelevia kokeita olivat sterilointikokeet, joita tehtiin erityisesti Auschwitzissa ja Ravensbrückissä. Tutkijat kokeilivat useita menetelmiä kehittääkseen tehokkaan ja halvan tavan joukkosterilisoida juutalaisia, romaneja ja muita ryhmiä, joita natsijohto piti rodullisesti tai geneettisesti ei-toivottuina.
Buchenwaldissa toimineen Waffen-SS päälääkäri Waldemar Hovenin todistajanlausunnossa Nürnbergissä mainittiin, että "tulisi olla yleisessä tiedossa että keskitysleireillä tehdyt ihmiskokeet tehtiin ainoastaan IG Farbenin etujen takia ... IG Farbenin tarkoitus oli salata kaikki tämä, ja laittaa savuverho piilottamaan kokeet ... Ei SS vaan IG Farben tekivät aloitteen ihmiskokeiden tekemisestä keskitysleireillä."
Lähes 140 päivää kestäneen oikeudenkäynnin – jonka aikana kuultiin 85:tä todistajaa ja esitettiin lähes 1 500 asiakirjaa – päätteeksi yhdysvaltalaiset tuomarit antoivat tuomionsa 20. elokuuta 1947. Syytettyinä oli ollut yhteensä 20 lääkäriä ja kolme virkamiestä, joista Philipp Bouhler, Ernst-Robert Grawitz, Leonardo Conti ja Dachaun keskitysleirin lääkäri Enno Lolling olivat tehneet itsemurhan, kun taas Josef Mengele oli välttänyt kiinnijoutumisen.
Kuusitoista lääkäriä todettiin syyllisiksi: Siegfried Handloser, Generaloberstabsarzt, (lääkintäjoukkojen kenraalieversti) Luftwaffen lääkintähuollon tarkastusviraston esikuntapäällikkö Oscar Schröder, Karl Genzken, Helmut Poppendick, Gerhard Rose, Luftwaffen Stabsarzt (kapteeni, ilmavoimien lääkintähuolto) sekä Luftwaffen lääkintähuollon johdon alaisen ilmailulääketieteen osaston päällikkö Hermann Becker-Freyseng (korkean ilmanalan kokeet), Luftwaffen konsultoiva lääkäri Wilhelm Beiglböck (merivesikokeet), Herta Oberheuser (sulfonamidi kokeet) ja Fritz Fischer.
Seitsemän heistä tuomittiin kuolemaan. Karl Brandt, Waldemar Hoven, Viktor Brack, Wolfram Sievers, Joachim Mrugowsky ja Karl Gebhardt teloitettiin 2. kesäkuuta 1948. August Hirt (juutalaisten luurankojen kerääminen rotuopin vertailevaksi kokoelmaksi Strasbourgin valtionyliopiston anatomian instituuttiin) oli jo tehnyt itsemurhan ampumalla itsensä 2. kesäkuuta 1945.
Lähteet
Luokka:Natsi-Saksa Luokka:Toisen maailmansodan sotarikokset Luokka:1940-luvun oikeustapaukset