pienoiskuva|150px|Anaksimandros Rafaelin maalauksessa Ateenan koulu.

Anaksimandros (, 610/609 – n. 546 eaa.) oli eräs antiikin Kreikan esisokraattisista filosofeista. Hänet luetaan kuuluvaksi joonialaisen luonnonfilosofian haaraan. Anaksimandros oli Thaleen oppilas ja Anaksimeneen opettaja. Erityisen kuuluisa hän on apeiron ('ääretön') -käsitteestään.

Elämä ja toiminta

Anaksimandroksen elämästä ja ajattelusta ei tiedetä paljoa. Hänen tiedetään syntyneen Miletoksessa 42. olympiadin 3. vuotena, mistä saadaan syntymäajankohdaksi vuosi 610/609 eaa. Perhetaustasta tiedetään vain isän nimi, Praksiades. Anaksimandros mainitaan Thaleen oppilaaksi ja kumppaniksi. Itse hän puolestaan opetti Anaksimenesta ja mahdollisesti myös Pythagorasta. Thaleen tavoin hän oli monessa mukana. Anaksimandroksen poliittisesta toiminnasta tiedämme sen, että hän osallistui tuolloin käynnissä olleeseen miletoslaisten siirtokuntien perustamistoimintaan Mustanmeren rannikolle. Hänet mainitaankin nimenomaan Apollonia-nimisen kaupungin (nykyinen Sozopol) perustajaksi.

pienoiskuva|Piirros siitä, miltä Anaksimandroksen maailmankartta mahdollisesti näytti.

Anaksimandroksen voidaan muutenkin olettaa matkustelleen laajasti, olihan hän kiinnostunut maantieteestä ja ensimmäisen maailmankartan laatija. Anaksimandroksen karttaa parantelivat sittemmin sekä Eratosthenes että Hekataios Miletoslainen.Anaksimandroksen kartografisesta toiminnasta ja sen motiiveista ks. Marcel Conchen laitoksen esipuhetta (s. 43–47). Spartaan Anaksimandroksen yhdistää kaksikin kertomusta. Ensiksikin hänen sanotaan esitelleen ensimmäisenä juuri spartalaisille aurinkokellon teknisenä uudistuksena suorakulmaisen osoittimen eli gnomonin (), jonka avulla voitiin mitata esimerkiksi auringon korkeus. Lisäksi hänen kerrotaan ennustaneen maanjäristyksen ja varoittaneen spartalaisia siitä.

Anaksimandros oli myös tähtitieteen menestyksekäs harjoittaja ja eksaktin tieteen varhaisia puolestapuhujia. Opetustoimintansa lisäksi hän kirjoitti ehkä useitakin teoksia. Tunnetuin on hänen luonnonfilosofinen teoksensa Luonnosta, jonka hän ilmeisesti kirjoitti vuoden 547 eaa. tienoilla. Tämä teos lienee ollut saatavilla vielä Aleksandrian kirjastossa, mutta myöhemmät kirjoittajat lienevät olleet pelkkien sitaattikokoelmien varassa. Tässä teoksessa Anaksimandros kritikoi sitä Thaleen näkemystä, että kaikkeuden alkulähteenä olisi vesi. On mahdollista, että juuri tässä teoksessa Anaksimandros myös esitti ajatuksen, että ihmiset ja eläimet olisivat syntyneet mutaatioilla. Ihmisten hän oletti olevan mutaatioita joistain eläimistä, todennäköisesti vesieläimistä.Vaikka Anaksimandros ei esittänytkään minkäänlaista teoriaa luonnonvalinnasta, jotkut pitävät hänen ajatuksiaan evoluutio-opin kaikkein varhaisimpana esityksenä.

Sudassa mainitaan nimeltä kaikkiaan neljä Anaksimandroksen kirjoittamaa teosta, ja lisäksi annetaan ymmärtää, ettei tässä vielä kaikki. Ottaen huomioon Anaksimandroksen varsin monipuoliset kiinnostuksen kohteet Sudan luettelo ei vaikuta aivan tuulesta temmatulta:Suda 1986 .

Luonnosta (, Peri fyseōs) Maan ympärys (, Gēs periodos) Kiintotähdistä (, Peri tōn aplanōn) Pallo (, Sfaira).

On hyvin todennäköistä, että Anaksimandros kuoli kotikaupungissaan vuonna 546 eaa.Grammaatikko Apollodoros nimittäin kertoo Anaksimandroksen täyttäneen 58. olympiadin toisena vuotena (so. 547/6) 64 vuotta ja kuolleen vähän sen jälkeen.

Luonnonfilosofia

Kosmologia

Vaikka Anaksimandroksella oli moniaita kiinnostuksen kohteita, hänen kuuluisuutensa johtuu ennen kaikkea hänen kaikkeuden syntyyn ja muutokseen kohdistuvista kosmologisista pohdinnoistaan. Alkusyntykysymyksessä hän noudatti joonialaisen luonnonfilosofian ajattelutapaa, jossa luonnonilmiöiden selitettiin ilman myyttisiä kertomuksia ja uskonnollisia oletuksia. Thales oli esittänyt, että kaikki oli syntynyt vedestä. Anaksimandroksen arvostelu Thaleen käsitykselle oli, että vesi ei voi synnyttää kaikkia mahdollisia vastakohtaisuuksia, joita maailmassa esiintyy — esimerkiksi vesi voi olla vain märkää, mutta ei koskaan kuivaa — ja siksi se ei voi olla ainoana kaiken lähde. Tuntui siis siltä, ettei maailman aineellista moninaisuutta ole mahdollista johtaa mistään muustakaan havaittavasta elementistä, kuten maa, tuli tai ilma. Kaiken perustana täytyy olla ainesta, jota ei voida havaita suoraan, mutta joka pystyy selittämään kaikki erilaiset vastakohtaisuudet.

Kosmologisen alkulähteen Anaksimandros käsitteellisti sanalla apeiron (), 'rajaton', 'ääretön'. Tälle käsitteelle hän ei antanut täsmällistä tulkintaa, tai ainakaan se ei ole meille säilynyt. Anaksimandroksen 'apeiron'-käsitteen tulkinnassa jälkipolvi on erityisen heikossa asemassa siksi, että siinä joudutaan paljolti tukeutumaan Aristoteleeseen, joka tunnetusti valjasti perinnäisen sanaston omaan käyttöönsä. Lähtökohtaisesti siis saatavilla on Aristoteleen ja hänestä riippuvan perinteen (esimerkiksi Theofrastos) näkemys. Nykyaikana Anaksimandroksen apeiron onkin synnyttänyt suuren määrän selityskirjallisuutta.

Muiden muassa Aristoteles ja Augustinus ovat ymmärtäneet Anaksimandroksen todellisuuskäsityksen eräänlaiseksi alkukaaokseksi, joka sisälsi erilaisia vastakohtaisuuksia, kuten kuuma ja kylmä, märkä ja kuiva, ja niin edelleen. Se myös ohjasi kappaleiden liikkeitä, niin että niistä kehittyi erilaisia muotoja ja monimuotoisuuksia, joita maailmassa tavataan. Aristoteles sanoo muun muassa seuraavasti:

Tästä otteesta on yleensä hyväksytty Anaksimandroksen omaksi luonnehdinnaksi vain "kuolematon ja tuhoutumaton" (), kun taas apeironin luonnehdinta jumalalliseksi (, theion) on Aristoteleen omaa päättelyä, jossa hän ikään kuin koukkaa uskonnollisen ajattelun puolelle. Samoin Aristoteles menee oikeastaan joonialaisen naturalismin ulkopuolelle väittäessään, että apeiron ohjaa kaikkea.

Useimmiten apeiron kuvitellaan loputtomaksi ja rajoittamattomaksi massaksi, joka ei kulu ajan eikä rapistumisen voimasta. Se antaa ikuisesti materiaa, synnyttäen näin kaiken, mitä voidaan havaita. Tästä epämääräisestä ja loputtomasta massasta syntyi lopulta keskeinen kappale, sylinterinmuotoinen maa, jota ympäröivät pallonmuotoiset tulikehät, jotka olivat alun perin sen ympärillä kuin kuori puun ympärillä. Lopulta ne irtaantuivat ja muodostivat maan ympärille renkaanmuotoisia, tulentäyttämiä ilmakuplia.

"Filosofian ensimmäinen lause"

Thales ei tiettävästi kirjoittanut mitään. Anaksimandros kirjoitti, mutta hänen ajatuksiinsa ovat enimmäkseen säilyneet myöhempien filosofien — varsinkin peripateetikkojen ja näiden kommentaattorien — selostusten perusteella. Vaikka nämä selostukset ovat osin epäluotettavia, ovat ne silti arvokkaita todistuksia sekä Anaksimandroksen olemassaolosta että hänen ajattelustaan. Anaksimandrokselta on säilynyt vain yksi aito tekstiote, jota on tapana kutsua filosofian ensimmäiseksi lauseeksi. Kyseessä on alkuaan Theofrastoksen teksti,Theofrastos: Fyysikkojen opit (), joka ei ole yhtenäisenä teoksena säilynyt. jota Simplikios Aristoteles-kommentaarissaan siteeraa.Simplikios: In Aristotelis Physicorum libros commentaria 24, 13 (= ; ). Aluksi sitaatti on epäsuora: "Anaksimandros ... sanoi olioiden alkulähdettä ja elementtiä äärettömäksi." Diels & Kranz (DK) ja moni muu pitää sanoja "alkulähde" (, arkhē) ja "ääretön" (, apeiron) Anaksimandroksen omina ilmaisuina, jos kohta edellinen on myös usein kyseenalaistettu ja katsottu Aristoteleen käyttämäksi termiksi. Sitten seuraa suoraksi lainaukseksi katsottu jakso:

Tässä Anaksimandros puhuu "varsin runollisin sanakääntein", kuten Theofrastos Simplikioksen välityksellä tekstikatkelmaa luonnehtii. Hänen käsityksiinsä vaikutti syvällisesti kreikkalainen oikeuden käsite (dike, ): kaikilla asioilla oletettiin olevan ikuisesti määrätyt luonnolliset rajansa, joita edes jumalat eivät voineet yrittää. Sen vuoksi hän kuvaili luonnonilmiöitäkin lainopillisin käsittein. Tämä käy ymmärrettävämmäksi, kun otetaan huomioon kaksi seikkaa. Ensiksikin dike ei vielä Anaksimandroksen aikaan ollut yhtä yksiselitteisesti juridinen termi ('oikeus') kuin Platonilla parisataa vuotta myöhemmin. Kielenparreltaan Anaksimandros mieluumminkin vertautuu Homerokseen, jolla dike enimmäkseen viittaa siihen, mikä itse kullekin kuuluu ja mitä jokainen näin ollen on oikeutettu itselleen vaatimaan.Homeerisen 'dike'-käsitteen sisällöstä ks. Janik (2000), jossa myös kommentoidaan aikaisempia tutkimuksia. Taustalla on käsitys, että jokaisella on jumalan (Zeuksen) osoittama ja takaama oma tilansa, jolle tunkeutuminen on adikia eli oikeudenloukkaus, sekä oma arvonsa, joka takaa esimerkiksi kestiystävyyden jopa kerjäläiselle.Janik (2000: 24–31) korostaa kestiystävyyden teemaa Odysseiassa. Toiseksi, on esitetty syitä ajatella, että Anaksimandros olisi ottanut kaikkeuskäsityksensä malliksi kreikkalaisen kaupunkirakenteen ja sen heijastaman poliittisen ajattelun, johon kuului aristokraattisesti ymmärretty tasapuolisuus (, isonomia): kaikilla väestöryhmillä on oma elämänpiirinsä, jonka ylläpito perustuu sopusointuun ja järjestykseen.Naddaf (1998: 19–28); vt. myös Engman (1991), Vlastos (1947). Jos Anaksimandroksen käsitys heijastaa yhteiskunnallisen tasapainon ihannetta, on selvää että oppositiossa olevien elementtien, kuten esimerkiksi kuuman ja kylmän aineen, tunkeutuminen toistensa tilaan vertautuu oikeudenloukkaukseen.Engman (1991: 23–24). Tätä taustaa vasten Anaksimandroksen kielikuva on varsin luonteva.On tosin myös esitetty (Cornford 1957: 11; Drozdek 2007: 10), että tässä ei ole Anaksimandroksen kannalta mitään kielikuvallista. Tämän näkemyksen mukaan kaikkeuden perusolemus olisi moraalinen – ja siten viime kädessä jumalallinen.

Anaksimandros tuntuu sanovan, että luonnon ainesosat maksavat samalla mitalla toisilleen yksilöitymiseensä kohdistuvat loukkaukset.

Tämän käsityksen, että kaikki palaa alkuperäiseen olotilaansa, esittivät monet myöhemminkin, erityisesti Aristoteles, sekä myös kreikkalainen näytelmäkirjailija Euripides, jonka mukaan "sen, mikä tulee maasta, on myös palattava maahan."

Tästä herää kysymys, miten apeiron liittyy tähän kokonaisuuteen.

Tähtitiede pienoiskuva|vasen|280px|Anaksi­mandroksen maailmankaikkeuden malli

Anaksi­mandros käytti rohkeasti ei-mytologisia selitys­hypoteeseja, ja tässä suhteessa hän erosi oleellisesti aikaisemmista kirjoittajista kuten Hesiodoksesta. Tämä osoittaa, että esisokraattiset filosofit olivat ensimmäisiä, jotka pyrkivät poistamaan mystiikan luonnonilmiöistä. Anaksi­mandroksen suurin historiallinen saavutus oli kirjoittaa ensimmäinen proosamuotoinen esitys maailman­kaikkeudesta ja elämän alkuperästä; sen vuoksi häntä sanotaankin usein "kosmologian isäksi" ja tähti­tieteen perustajaksi. Kuitenkin Pseudo-Plutarkhos väitti, että hän yhä piti taivaankappaleita jumaluuksina.Pseudo-Plutarkhos: Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä I.7.

Anaksimandos esitti ensimmäisenä mekaanisen käsityksen maailmasta. Hänen mallinsa mukaan Maa ui vapaana, ilman kannattavaa alustaa. Se pysyy paikallaan, koska mikään syy ei pakota sitä liikkumaan mihinkään tiettyyn suuntaan enempää kuin toiseenkaan. Aristoteles piti teoksessaan Taivaasta tätä käsitystä nerokkaana, mutta virheellisenä. Erikoista kylläkin, Anaksi­mandros otaksui Maan olevan lieriön muotoinen, "kivinen pilari"Aetios: De fide III.7.1. tai "pilarin muotoisen kiven kaltainen"Pseudo-Plutarkhos: Filosofien luonnonopillisista mielipiteistä III.10., ja että sen korkeus oli kolmas­osa sen halkaisijasta. Sen tasainen huippu muodosti asutun maailman, jota valtameri ympäröi.