Pakkolaki tarkoittaa lakia, jolla rajoitetaan työmarkkinajärjestöjen vapautta sopia työehtosopimusten rajoista, jolloin työehtojen tasoa alennettaisiin vallitsevasta tasosta. Koska työmarkkinajärjestöt voivat tavallisesti sopia lainsäädännöstä poiketen työntekijöiden edullisimmista työehdoista, pakkolailla niiden neuvottelu- ja sopimusoikeutta rajattaisiin.
Yksityisoikeuden professorin Ulla Liukkusen mukaan sanan käyttö oli vuonna 2015 Sipilän hallituksen pakkolakisuunnitelmien aikana muuttunut poliittisesti latautuneeksi, koska sillä viitataan myös lain säätämiseen liittyviin ongelmiin. Sipilän hallituksen suunnitelmissa pakkolaki olisi koskenut sunnuntai- ja ylityökorvauksia sekä sairausajan palkkaa.
Esimerkkejä pakkolaeista
Vuonna 2005 silloinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki käytti pakkolakia kuvaamaan pyrkimystään rajoittaa kuntien kaavoitusoikeutta. Pakkolailla oltaisiin velvoitettu kuntia kaavoittamaan asuntoja ripeämpään tahtiin.
Tehyn työtaistelun yhteydessä vuonna 2007 säädettiin pakkolaki, jolla hoitajat olisi olisi pakotettu hoitajat töihin, jos irtisanoutumiset olisivat toteutuneet. Vuonna 2015 Sipilän hallituksen aikana suunniteltiin osittaista pakkolakia, jolla oltaisiin pyritty leikkaamaan sunnuntailisiä, ylityökorvauksia ja sairausajan palkkaa.
Marinin hallitus valmisteli vuonna 2022 potilasturvallisuuslakia, joka velvoittaisi hoitajat töihin lakon aikana. Tästä Marinin hallituksen valmistelemasta pakkolaista käytettiin lisäksi termiä pakkotyölaki.
Historia Pakkolaki määriteltiin 1930-luvulla ehdottomaksi lainmääräykseksi (), jonka vastakohta oli tahdonvaltainen lainmääräys (jus dispositivum). Julkinen oikeus eli valtiota ja kuntia koskeva oikeus oli enimmäkseen ehdotonta oikeutta, kun taas yksityishenkilöiden välisiä suhteita koskeva oikeus oli tahdonvaltaista eli asianosaiset saivat sopia asioista säännösten määräyksistä poiketen. Tahdonvaltaisen lainmääräyksen sijaan nykyisin käytetään nimitystä tahdonvaltainen oikeussäännös. Lähteet
Luokka:Työ Luokka:Suomen laki