Helmikuun 26. päivän välikohtaus () oli Japanin keisarillisen armeijan nuorten upseerien johtama vallankaappausyritys Tokiossa, Japanissa 26.–29. helmikuuta 1936. Kapina oli seurausta armeijan sisäisistä ristiriidoista ja äärinationalistisista aatteista, ja se päättyi epäonnistumiseen keisari Hirohiton jyrkän vastustuksen vuoksi.
Tausta Japanin 1930-luku oli poliittisten ristiriitojen ja radikalisoitumisen aikaa. Armeijan sisällä oli vastakkain kaksi ryhmittymää: Kōdō-ha (”keisarillisen tien” puolue), joka ajoi samuraiperinteisiin ja fasistisiin ihanteisiin perustuvaa vallankumousta keisarin suoran vallan palauttamiseksi, sekä Tōsei-ha (”kontrollin puolue”), joka kannatti järjestelmällisempää autoritaarista hallintoa. Kōdō-ha'ta inspiroi erityisesti oikeistolainen ajattelija Ikki Kita, joka vaati Japanin vapauttamista korruptoituneen poliittisen ja taloudellisen eliitin vallasta Aasian johtajuuden toteuttamiseksi. Monet kapinallisista olivat köyhistä oloista kotoisin olevia sotilaita, jotka olivat pettyneitä demokratiaan ja näkivät armeijan ainoana väylänä parempaan elämään.
Tammikuussa 1936 päätös siirtää epäluotettavaksi epäilty 1. divisioona Mantsuriaan laukaisi kapinan. Kōdō-ha pelkäsi vaikutusvaltansa menettämistä, kun Tōsei-ha oli saanut hallitusvallan pääministeri Okada Keisuken johdolla.
Kapinan kulku Helmikuun 26. päivänä 1936 noin 1 400–1 500 Kōdō-ha-ryhmän nuorten upseerien johtamaa sotilasta ja aliupseeria nousi aseisiin Tokiossa. He valtasivat Tokion keskustan keskeisiä hallintorakennuksia, mukaan lukien pääministerin asunnon ja muita tärkeitä kohteita. Kapinalliset surmasivat useita johtavia poliitikkoja, kuten talousministeri Takahashi Korekiyon, kenraali Jōtarō Watanaben ja entisen pääministerin Saitō Makoton. He hyökkäsivät myös pääministeri Okada Keisuken ja amiraali Kantarō Suzukin asuntoihin, mutta epäonnistuivat heidän murhaamisessaan; molemmat pelastuivat täpärästi.
Kapinalliset lähestyivät armeijaministeri Yoshiyuki Kawashimaa ja vaativat uuden hallituksen muodostamista. Aluksi osa armeijan korkeista upseereista, kuten kenraalit Mazaki Jinzaburō ja Araki Sadao, suhtautui kapinaan myötämielisesti. Kuitenkin armeijan yleisesikunta ja erityisesti keisari Hirohito, joka oli raivoissaan murhista, vastustivat kapinaa jyrkästi. Hirohito torjui kapinallisten vaatimukset ja määräsi kapinan kukistettavaksi.
Kapinan kukistaminen pienoiskuva|Lentolehtinen, jossa kehotetaan kapinallisia sotilaita antautumaan välikohtauksen puhkeamisen jälkeen. Neuvottelut kapinallisten kanssa epäonnistuivat, ja seuraavana päivänä julistettiin sotalaki. Kapinallisia kehotettiin vetäytymään, mutta he uskoivat toimivansa keisarin puolesta ja jatkoivat vastarintaa. Psykologisen painostuksen, radiolähetysten, lentolehtisten ja jopa mainosilmapallojen avulla suurin osa sotilaista saatiin antautumaan ilman suurta taistelua. Hirohito kokosi armeijan ja laivaston hallituksen tueksi, ja 29. helmikuuta kapina oli kukistettu.
Seuraukset Kapinan jälkeen seurasi ankaria rangaistuksia. Kaksi kapinan johtajaa teki seppukun, ja 19 muuta, mukaan lukien ideologi Ikki Kita, tuomittiin salaisessa oikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin. Kymmeniä muita tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Vain kenraali Mazaki Jinzaburō joutui oikeuteen korkeista johtajista, mutta hänet vapautettiin myöhemmin pääministeri Konoe Fumimaron vaikutuksesta.
Vaikka Kōdō-ha lakkautettiin, sen ajatukset eivät kadonneet. Tōsei-ha omaksui osan Kōdō-han ideologiasta, mikä vahvisti Japanin militaristista hallintoa ja loi pohjan sen keskeiselle roolille toisen maailmansodan puhkeamisessa Aasiassa. Tōsei-ha vahvisti otettaan sekä armeijasta että siviilihallituksesta, ja poliittinen väkivalta väheni kapinan jälkeen.
Merkitys ja vertailut Helmikuun 26. päivän välikohtaus on Japanin historian merkittävin vallankaappausyritys, ja sillä on symbolinen merkitys myös nykyajassa. Tapauksen ilmapiiriä ja retoriikkaa on verrattu Yhdysvaltojen tapahtumiin, erityisesti vuoden 2021 kongressihyökkäykseen, joissa esiintyi samankaltaisia viholliskuvia liberaalista eliitistä ja uskoa kansan ja johtajan ”suoraan yhteyteen”. Kapina toimii varoittavana esimerkkinä radikalisoitumisen ja populistisen retoriikan vaaroista.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Tokion kohtalokkaat laukaukset, Suomen Kuvalehti, 07.03.1936, nro 10, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:1936 Luokka:Japanin keisarikunta Luokka:Vallankaappausyritykset