Marcus Antonius (83 tai 82 eaa. Rooma – 30 eaa.Huzar s. 3 Aleksandria) oli roomalainen sotilas ja poliitikko. Hän oli Julius Caesarin ratsuväen päällikkö ja tämän kanssa konsulina 44 eaa. Kun Caesar murhattiin, hän muodosti Octavianuksen ja Lepiduksen kanssa toisen triumviraatin 43 eaa. Tämä oli, toisin kuin ensimmäinen triumviraatti, luonteeltaan virallinen kolmen virkamiehen kollegio. Filippoin taistelun 42 eaa. jälkeen toimitetussa vallanjaossa Marcus Antonius sai valtakunnan itäiset osat. Seuranneissa proskriptioissa otettiin hengiltä suuri joukko henkilöitä, huomattavimpana Cicero. Jouduttuaan tappiolle taistelussa Octavianusta vastaan vuonna 30 eaa. Marcus Antonius teki itsemurhan. Myöhemmin samana vuonna myös hänen rakastajattarensa Kleopatra VII riisti hengen itseltään.
Perhe ja nuoruus
Marcus Antonius syntyi Roomassa noin vuonna 83 eaa. Hänen isänsä oli Marcus Antonius Creticus, joka oli kuuluisan konsulin ja puhujan Marcus Antonius Oratorin poika. Antoniuksen isoisä oli tunnettu oraattori ja muun muassa Ciceron opettaja. Hänet teloitettiin vuonna 86 eaa. Mariuksen tukijana. Antoniuksen isänpuoleinen suku oli alkujaan plebeijejä, mutta sen jäsenet olivat onnistuneet saavuttamaan Rooman valtakunnan korkeimpia virkoja ja senaatin jäsenyyden. Antoniuksen äiti Julia Antonia puolestaan oli sukua Julius Caesarille; Julian isä oli Caesarin isän setä Lucius Julius Caesar.Huzar s. 12–13Goldsworthy s. 53–55,59
Antoniuksen isän kuollessa Marcus oli vasta 11-vuotias. Marcus ja tämän veljet Luciuksen ja Gaiuksen jäivät äitinsä hoiviin. Marcus oli nyt perheensä vanhin miespuolinen jäsen ja teoriassa sen päämies eli pater familias. Isä oli kuitenkin ollut kovin velkaantunut ja velkataakka päätyi nyt perheen niskoille. Cicero ilkkuikin myöhemmin että Marcus Antonius, jolla oli elämäntyylinsä takia paljon velkoja, oli ollut vararikossa jo lapsena. Marcuksen äiti Julia meni uudelleen naimisiin, tällä kertaa Publius Cornelius Lentulus Sura -nimisen poliitikon kanssa, joka oli muun muassa konsulina vuonna 71 eaa. Marcus Antonius vietti lopun nuoruutensa isäpuolensa kotona. Isäpuolella ei kuitenkaan ollut mitään velvoitusta maksaa Marcuksen velkoja. Marcukselta odotettiin kuitenkin suuria isän ja isoisän tekojen takia.Goldsworthy s. 65
Jo lapsena Marcus sai koulutuksen, joka valmisti hänet poliittiselle uralle. Häneltä odotettiin paljon, koska hänen isänsä ja isoisänsä olivat olleet senaattoreja. Myös hänen setänsä Caius Antonius Hybrida, enonsa Lucius Julius Caesar ja isäpuolensa Lentulus olivat senaattoreja. Senaattorien pojat seurasivat jo nuorena isiensä mukana julkisissa tehtävissä, kuten senaatin istunnoissa, vaikka heitä ei päästettykään sisälle itse senaatin saliin, vaan heidän oli seistävä ovien ulkopuolella kuuntelemassa senaatissa pidettyjä puheita. Marcuksen koulutukseen kuului muun muassa retoriikkaa ja kreikkalaista ja latinalaista kirjallisuutta. Vaikka Marcus Antonius ei ollut yhtä hyvä puhuja kuin kuuluisa isoisänsä oli hänellä kuitenkin jonkinlaiset puhujan lahjat.Goldsworthy s. 83–84
Vuonna 70 eaa. Antoniuksen isäpuoli Lentulus ja hänen enonsa Caius Antonius erotettiin senaatista. Kensorit poistivat tuolloin osan senaattoreista heidän moraalittomuutensa ja luonteensa takia. Heidän oli aloitettava senaattorien ura cursus honorum miltei alusta uudelleen.Goldsworthy s. 86
Antonius oli ylpeä ulkonäöstään ja varttuessaan hän kasvatti parran. Hän piti yleensä tunikansa hyvin korkealla, jotta hänen lihaksikkaat reitensä näkyisivät. Nuorison muotiin kuului tuohon aikaan pitää löysiä vaatteita. Lisäksi Antonius piti joskus päällään nahasta tehtyä viittaa, koska Antoniukset olivat legendan mukaan Herakleen jälkeläisiä. Antonius kantoi myös mielellään miekkaa.Goldsworthy s. 87 Antonius ystävystyi pian erään Caius Scribonius Curion kanssa. Plutarkhoksen mukaan juuri Curio tutustutti Antoniuksen juopottelulle ja ylelliselle elämäntyylille. Antoniuksesta ja Curiosta tuli pian hyvin läheiset ystävät ja he viettivät paljon aikaa yhdessä juhlien villisti. Antonius oli perinyt isältään suuret velat ja nyt hän keräsi uusia velkoja vanhojen rinnalle. Antonius sai kuitenkin helposti lainaa, koska hänen oletettiin menestyvät hyvin Rooman poliittisessa elämässä. Kerrotaan että Curio takasi erään 6 miljoonan sestertiuksen lainan Antoniukselle.Goldsworthy s. 88–90
Antoniuksen isäpuoli Lentulus oli Catilinan kannattaja ja hänet teloitettiin Catilinan salaliiton epäonnistuttua vuonna 63 eaa. Marcus Antoniuksella ei luultavasti ollut suurempaa roolia salaliitossa ja koska hän oli vasta 20-vuotias häntä ei otettu vielä kovin vakavasti. Antoniuksen äiti Julia ei mennyt enää uudelleen naimisiin. Antoniuksen setä Caius Antonius osallistui Catilinan salaliiton kukistamiseen, mutta vuonna 59 eaa. hänet tuomittiin maanpakoon korruptiosyytteiden jälkeen. Antoniuksen läheisimmät miespuoliset sukulaiset, jotka olisivat auttaneet häntä etenemään poliittisella uralla, olivat joko kuolleita tai maanpaossa.Goldsworthy s. 92–94
Antoniuksen tiedetään menneen naimisiin erään Fadian kanssa, joka oli erään vapautetun Quintus Fadius Galluksen tytär. Tästä avioliitosta ei varmastikaan ollut poliittista hyötyä Antoniukselle. On oletettavaa, että Fadius oli rikas ja avioliitto Antoniuksen ja Fadian välillä auttoi Fadiusta saamaan kunnioitusta samalla kun hän auttoi Antoniusta rahallisesti.Goldsworthy s. 94
Vuonna 60 eaa. Julius Caesar, Gnaeus Pompeius Magnus ja Marcus Licinius Crassus muodostivat epävirallisen liiton joka tunnettaan ensimmäisenä triumviraattina. Antoniuksen ystävä Curio kritisoi julkisesti triumvirejä ja oli suosittu kansan keskuudessa. Publius Clodius Pulcher oli aluksi triumvirien kannattaja, mutta hän alkoi pian uhkaamaan heidän valtaansa. Antonius oli aluksi Clodiuksen kannattaja, mutta jostain syystä hän lopetti tämän kannattamisen. Erään huhun mukaan Antoniuksella oli suhde Clodiuksen vaimon Fulvian kanssa. Huhu ei välttämättä ole totta, mutta Antonius meni myöhemmin naimisiin Fulvian kanssa. Jossain vaiheessa Antonius matkusti Kreikkaan opiskelemaan retoriikkaa, mikä oli yleistä roomalaisten aristokraattien keskuudessa, Caesar ja Cicero olivat tehneet samoin. Voi olla että Antonius lähti pakoon velkojiaan.Goldsworthy s. 94–95
Sotilasuran alku Juudeassa
Vuonna 57 eaa. Aulus Gabiniuksesta tuli Syyrian maakunnan prokonsuli. Matkallaan provinssiinsa Gabinius matkusti Kreikkaan, jossa hän värväsi 26-vuotiaan Antoniuksen mukaansa. Tämä oli ilmeisesti ensimmäinen julkinen tehtävä, jonka Antonius sai. Antonius kieltäytyi aluksi Gabiniuksen ehdottamasta alemmasta virasta. Hän vaati ja saikin johdettavakseen ratsuväkeä, ehkä kaiken ratsuväen mitä Gabiniuksella oli. Vaikka Antoniuksella ei ollut minkäänlaista sotilaallista kokemusta, odotettiin hänen kykenevän tällaiseen tehtävään. Antoniuksen titteli oli luultavasti praefectus equitum eli ratsuväen prefekti. Hän komensi luultavasti yhtä tai useampaa alaa (noin 400–500 ratsumiestä). Juudean entisen kuninkaan Aristobulos II:n poika Aleksanteri nousi kapinaan Roomalaisia vastaan vuoden 57 eaa. lopulla. Gabinius lähetti Antoniuksen ja muita upseereja Juudeaan etujoukkona. Lähteiden mukaan Antonius komensi tätä osastoa, mutta tämä saattaa olla Antoniuksen myöhemmän maineen värittämä keksintö. Aleksanterin joukot kukistettiin ensin Jerusalemin edustalla, mistä ne pakenivat Aleksandrionin linnakkeeseen kaupungin pohjoispuolella. Gabinius saavuttua paikalle kapinalliset kärsivät toisen tappion. Antoniuksen kerrotaan tappaneen useita vihollisia ja käyttäytyneen erittäin urhollisesi koko sotaretken aikana.Goldsworthy s. 99–102
Egyptissä
Aleksanteri antautui pian tämän jälkeen, mutta hänen isänsä Aristobulos pääsi pakenemaan Roomasta vuonna 56 eaa. ja aloitti kapinan uudelleen. Gabinius lähetti oman poikansa, Antoniuksen ja erään toisen upseerin kukistamaan kapinan. Aristobulos linnoittautui aluksi Aleksandrioniin, mutta pakeni sieltä erääseen linnoitukseen, jonka nimi oli Machaerus. Roomalaiset löivät kuitenkin Aristobuloksen joukot taistelussa matkalla linnoitukseen ja vain osa pääsi lopulta perille. Roomalaiset rynnäköivät lopulta Machaeruksen ja Aristobulos joutui taas roomalaisten vangiksi. Tämän jälkeen Gabinius haaveili sotaretkestä Parthiaa vastaan, mutta sai pian avunpyynnön Egyptistä. Ptolemaios Auletes lupasi Gabienukselle 10 000 talenttia hopeaa jos tämä auttaisi syrjäytetyn Ptolemaioksen takaisin valtaistuimelleen. Antoniuksen kerrotaan kannattaneen innokkaasti sotaretkeä Egyptiin. Upseerina hän saisi osan Ptolemaioksen hopeasta. Vuonna 55 eaa. Gabienus johti joukkonsa Egyptiin; vastoin lakia, joka kielsi provinssien maaherroja käyttämään joukkojaan provinssinsa ulkopuolella. Kerrotaan että Antonius valtasi Niilin deltalla sijainneen Pelusionin, mutta mitään suurempaa taisteluja ei ilmeisesti käyty ja Auletes saatiin takaisin valtaistuimelleen helposti. Aleksandrialaiset kunnioittivat Antoniusta, koska tämä vaati että vihollisia johtanut Archelaus, joka oli kuollut taisteluissa, saisi kunnolliset hautajaiset. Archelaus ja Antonius olivat tavanneet aikaisemmin Syyriassa. Appianos väittää että Antonius näki sotaretken aikana vain 14-vuotiaan Kleopatra VII:n ja rakastui tähän heti. Tämä voisi periaatteessa olla totta, mutta luultavasti vain romanttista fiktiota. Egyptin sotaretki lisäsi Antoniuksen mainetta urhollisena sotilaana ja hänen tiedetään osoittaneen myös taktisia taitoja eräässä taistelussa, jossa hänen ratsuväkensä hyökkäsi vihollisen selustaan.Goldsworthy s. 102–104
Gabiniusta odotti kuitenkin Roomassa syytteitä maanpetturuudesta, koska hän oli ylittänyt prokonsulin valtuutensa. Antonius välttyi Gabiniuksen kohtalolta, vaikka olikin ollut osallinen Gabiniuksen rikkomuksiin. Antonius päätti olla palaamatta Roomaan, ja matkusti suoraan Syyriasta Galliaan, jossa Julius Caesar oli valmis palkkaamaan hänet legaatikseen. Tämä tapahtui vuoden 55 eaa. lopulla tai vuoden 54 eaa. alkupuolella.Huzar s. 33
Caesarin tukena right|thumb|Julius Caesarin rintakuva. Galliassa