Max Linder (oik. Gabriel-Maximilien Leuvielle; 16. joulukuuta 1883 Saint-Loubès, Gironde, Ranska – 31. lokakuuta 1925 Pariisi) oli ranskalainen elokuvaohjaaja, -tuottaja, -käsikirjoittaja ja näyttelijä. Linder oli mykkäelokuvan uranuurtaja, jota Charles Chaplin sanoi esikuvakseen. Häntä on luonnehdittu maailman ensimmäiseksi filmitähdeksi. Hänen elokuvauransa parhaana vaiheena pidetään vuosia 1905–1916. Linder siirtyi 1916 Yhdysvaltoihin, mutta menestys jäi vähäiseksi.
Elämä
Linderin isä oli juutalainen viininviljelijä. Linder kiinnostui jo hyvin nuorena teatterista, ja työskennellessään alalla Pariisissa hän ihastui elokuvaan. Hän meni 1905 töihin Pathén studiolle, ja hänestä tuli koomikko, ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja taiteilijanimellä Max Linder.
Maailmansodan aikana Linder palveli Ranskan armeijassa kunnes sairastui. Hänen kohtalostaan on ristiriitaisia kertomuksia: hän joko altistui taistelukaasulle, sairastui keuhkokuumeeseen tai haavoittui keuhkoihin. Sota vaikutti häneen joka tapauksessa sekä fyysisesti että henkisesti.
Linder sai 1917 kutsun Yhdysvaltoihin Essanay-studiolle, Charles Chaplinin tilalle. He tapasivat tuolloin, ja hän sai Chaplinilta omistuskirjoituksella varustetun valokuvan. Tekstissä Chaplin sanoo Linderiä professoriksi ja itseään tämän opetuslapseksi. Tuon kauden elokuvat eivät kuitenkaan menestyneet, ja hän palasi kotimaahan. Ranskassa Linder avioitui Hélène Petersin kanssa.
Linder matkusti vielä toistamiseen Yhdysvaltoihin ja teki siellä 1920-luvulla kolme elokuvaa, Seitsemän vuoden onnettomuus (1921), Ainoastaan naisille (1921) ja Kolme muskettisolttua (1922). Jotkut kriitikot katsovat, että ne eivät yllä hänen uransa alkuvuosien tuotannon tasolle. Toisaalta Serge Bromberg pitää esimerkiksi Seitsemän vuoden onnettomuutta timanttina.Seven Years Bad Luck. Silentfilm.org. Kahden ensimmäisen päähenkilö on Max, kolmas parodioi seikkailuelokuvaa. Max oli Linderin lyhytelokuvien päähenkilön nimi jo hänen työskennellessä Pathélla uransa alussa.
Uran lasku- ja masennuskaudet johtivat siihen, että hän teki vaimonsa kanssa itsemurhan.
Linderin ja Petersin tytär on Maud Linder (1924–2017), joka kasvoi isovanhempiensa hoivissa. Hän teki isästään kaksi elokuvaa, Mies ja silkkipyttyThe New York Times. ja Max Linderin seurassa sekä kirjoitti isästään 1992 ilmestyneen kirjan Les Dieux du cinéma muet: Max Linder.Thomas Kuchenbuchin kirjapalsta.
Elokuvia Luistelijan ensiesiintyminen (Débuts d’un patineur, 1907) Eläköön vanhanpojan elämä (Vive la vie de garçon, 1908) Serpentiinitanssin synty (Création de la serpentine, 1908) Kiinaviinin uhri (Victime du quinquina, 1911) Max Linder ja mustasukkainen aasi (L'âne jaloux, 1912) Max harjoittaa kaikkia urheilulajeja (Max Linder pratique tous les sports, 1913), käsikirjoitus, ohjaus Ainoastaan naisille (Be My Wife, 1921),ohjaus, käsikirjoitus, tuottaja Seitsemän vuoden onnettomuus (Seven Years Bad Luck, 1921), ohjaus, käsikirjoitus, tuottaja Kolme muskettisolttua (The Three Must-Get-Theres, 1922) ohjaus, käsikirjoitus
Lähteet Römpötti, Harri: Max Linder oli Chaplinin esikuva. Helsingin Sanomat 11.3.2008, s. C8.
Viitteet
Kirjallisuutta Linder, Maud: Les Dieux du cinéma muet: Max Linder. Paris: Éditions Atlas, 1992.
Aiheesta muualla
Maud Linder: Max Linder Cyranos.ch.
Luokka:Ranskalaiset elokuvaohjaajat Luokka:Ranskalaiset elokuvatuottajat Luokka:Ranskalaiset elokuvakäsikirjoittajat Luokka:Ranskalaiset näyttelijät Luokka:Itsemurhan tehneet Luokka:Vuonna 1883 syntyneet Luokka:Vuonna 1925 kuolleet