Hiski Salomaa (alk. Hiskias Möttö, 17. toukokuuta 1891 Kangasniemi, Suomen suuriruhtinaskunta – 7. heinäkuuta 1957 New York, Yhdysvallat) oli amerikansuomalainen kuplettilaulaja ja lauluntekijä. Hän esiintyi Yhdysvalloissa 1910-luvulta 1940-luvulle asti ja levytti 18 laulua vuosina 1927–1931. Salomaa oli suomalaissiirtolaisten keskuudessa omana aikanaan kohtalaisen suosittu laulaja, mutta suurimpaan suosioonsa Suomessa hän alkoi nousta vasta 1950-luvulta lähtien.
Salomaan laulujen sanoitukset kuvasivat yleensä amerikansuomalaisten siirtolaisten ja työläisten arkea. Hänen tunnetuimpia laulujaan ovat muun muassa ”Tiskarin polkka”, ”Vapauden kaiho” ja ”Lännen lokari”.
Elämä Nuoruus Suomessa thumb|left|Salomaan lapsuudenkodista Tipsalon torpasta on jäljellä kivijalkaa ja talli. Hiski Salomaa (alk. Möttö) oli Anna Leena Danielintytär Mötön avioton poika. Haukivuoresta kotoisin ollut Anna muutti Kangasniemelle pikkusiskonsa Amandan luokse alle 20-vuotiaana ja alkoi toimia kyläräätälinä. Hän asui siskonsa ja tämän miehen talon, Tipsalan torpan, pirtin seinää vasten sijainneessa pienessä savutuvassa. Hän synnytti ainoan lapsensa ollessaan 41-vuotias.Pitkänen & Sutinen, s. 22–25. Suomessa oli tuolloin 2,4 miljoonaa asukasta, joista maalaisväestön osuus oli 2 miljoonaa. Maalaisväestöstä 200 000 oli niin kutsuttuja loisihmisiä, joiksi myös Möttö ja hänen lapsensa laskettiin. Hiskin isä oli Amandan mies Ananias Eevanpoika Romo. Lapsi kulki äitinsä mukana töissä ja alkoi auttaa tätä työssä jo varhain, esimerkiksi ompelukoneen kampea pyörittämällä tai kankaita leikkaamalla. Salomaa kävi kahden kuukauden ajan kiertävää kansakoulua vuosien 1896–1898 välillä ja oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Jo 1800-luvun lopullaPitkänen & Sutinen, s. 45. hän kirjoitteli värssyjä ja kronikoita ihmisistä ja elinympäristönsä tapahtumista. Toisistaan ja ympäristöstään rallattelu oli tuolloin yleistä lasten ja nuorten keskuudessa. Salomaa lauloi töitä tehdessään sekä iltaisin kylällä. Nuorten omissa iltamissa hän hauskuutti ihmisiä myös imitoinnilla. Salomaa suoritti myös rippikoulun.Salomaa 2020, s. 22.
Uran alku Yhdysvalloissa Salomaan äiti kuoli, kun hän oli 17-vuotias. 18 vuotta täytettyään hän päätti lähteä kolmen ystävänsä kanssa Amerikkaan vuonna 1909. Vuosina 1908–1909 Kangasniemeltä lähti Michiganiin kaikkiaan 47 ihmistä. Salomaan sukunimi oli vielä Amerikkaan lähtiessä Möttö, mutta hänen passissaan luki Salomaa kohdassa ”Muut nimet”. Ammatiksi oli merkitty loinen.
Matkat Suomesta perille asti maksoivat noin kolmen kuukauden palkan verran.Salomaa 2020, s. 17. Matkalipun päämääräksi oli merkittyMichiganissa sijaitseva Nagauneen kaupunki, jossa asui kaksi Ananias Romon veljenpoikaa.Salomaa 2020, s. 27. Yhdysvaltoihin saavuttuaan Salomaa teki aluksi metsätöitä Michiganin South Rangessa, jossa oli enimmäkseen suomalaisia siirtolaisia. Sieltä hän jatkoi Hancockiin, jossa alkoi työskennellä räätälinä muiden palveluksessa. Sielläkin asui paljon amerikansuomalaisia. Salomaa lauloi pienissä tilaisuuksissa.Pitkänen & Sutinen 2011, s. 84–85.
Salomaa tutustui myöskin räätälinä työskentelevään Aini Saareen, ilmeisesti paikallisten suomalaisten kesäjuhlissa Hancockissa vuonna 1913 tai 1914. He pitivät pienet hääjuhlat juhannusaaton aattona vuonna 1915 ja solmivat siviiliavioliiton saman vuoden heinäkuussa. Morsian oli 25- ja sulhanen 24-vuotias. Aini-nimi on kirjoitettu eri dokumenteissa myös muodoissa Aina, Aine, Aino ja Ina. Saari taas on kirjoitettu joskus muodossa Saine. Vehmaan kirkonkirjojen mukaan Aini Saaren virallinen nimi oli Aina Cecilia Saine Saari.Salomaa 2020, s. 29.
Salomaa avasi vuonna 1917 Hancockissa oman räätälinliikkeensä nimeltä Hiski Salomaa & Company. Laulettuaan vuosien ajan kupletteja Salomaa alkoi samana vuonna tehdä ja esittää myös poliittisia lauluja.Pitkänen & Sutinen 2011, s. 108–111. Hän sai vuoden tuomion aseistakieltäytymisestä pinnaamisesta, mutta hyvän käytöksen ansiosta istui tuomiosta vain 60 vuorokautta. Calumetin vankilasta marraskuussa 1917 vapauduttuaan hän rekisteröityi asevelvolliseksi, muttei joutunut palvelukseen.Salomaa 2020, s. 48–49. Tuomio ei vähentänyt hänen keikkojaan, vaan hän esiintyi kaikkien aatesuuntien haaleilla.
Hancockissa pariskunta asui vuodet 1916–1918. Sen jälkeen he asuivat lyhyitä aikoja Seattlessa ja Tyynenmeren rannikolla, jossa oli parisataa suomalaista kalastajaa. Tammikuussa 1920 he muuttivat takaisin Minnesotaan, Duluthiin.Salomaa 2020, s. 34. Vuoden 1921 lopulla Salomaat muuttivat kolmeksi vuodeksi Chicagon suurkaupunkiin.Salomaa 2020, s. 111. Siellä Salomaa työskenteli ilmeisesti suomalaisessa räätälinliikkeessä palkollisena ja esiintyi soittajana. Hän toimi myös näyttelijänä eräässä suomalaisessa näytelmässä.Pitkänen & Sutinen 2011, s. 124–128. Sieltä he muuttivat alkuvuonna 1925 New Yorkin Harlemiin.
Ura levytysten aikana
Salomaa aloitti levytysuransa vuonna 1927 Columbia Recordsilla. Hänen ensimmäinen levytyksensä on laulu ”Tiskarin polkka”. Levyjä markkinoitiin "finkauntteihin" eli niihin osavaltioihin, joissa asui paljon suomalaisia "mainareina" (kaivosmies), "farmareina" tai "lokareina" (metsuri). Neljän vuoden aikana hän levytti kaikkiaan 18 kappaletta. Salomaa oli suosionsa huippuvuosina 1930-luvun taitteessa melko suosittu amerikansuomalaisena levylaulajana, ei kuitenkaan kaikkein suosituimpien joukossa.Pitkänen & Sutinen 2011, s. 251.
Vuosina 1925–1929 Salomaa esiintyi usein suomalaisten Työväentalolla Manhattanilla (Workers Hall) loppuunmyydylle katsomolle.Salomaa 2020, s. 127. Vuonna 1930 Harlemissa asunut Salomaa työskenteli Louis Schwartzin hienostoräätäliliikkeessä Ala-Manhattanilla.Pitkänen & Sutinen 2011, s. 231. Musiikkia hän soitti New Yorkin lisäksi muuallakin itärannikolla, kuten Rhode Islandissa ja Connecticutissa.Pitkänen & Sutinen 2011, s. 238.
1930-luvun laman myötä Columbia Recordsin levymyynti romahti, eikä Salomaakaan saanut enää levyttää. Hänen viimeinen levytyksensä oli Värssyjä sieltä ja täältä vuonna 1931. Esiintymisiä hän jatkoi tämän jälkeenkin.Pitkänen & Sutinen 2011, s. 264.
Viimeiset vuodet työelämässä Vuodet 1931–1932 Salomaat viettivät osittain Suomessa etenkin sukulaisten luona Kangasniemellä ja Vehmaalla. 1910-luvulta lähtien pariskunta lähetti säännöllisesti rahaa ja tavaroita Suomeen sukulaisille ja tuttaville 1950-luvulle asti. He ottivat talteen esimerkiksi rikkaiden asiakkaiden pukimoon jättämät käytetyt silkkileningit ja lähettivät ne Suomeen.Pitkänen & Sutinen 2011, s. 238–240.
Vuonna 1940 Salomaat muuttivat Fosteriin Rhode Islandiin, jossa Hiski Salomaa pääsi osakkaaksi suomalaissyntyisen Eric Ryhäsen majataloon. Eric & Hiski’s Inn ehti toimia vain helmikuusta syyskuuhun.Salomaa 2020, s. 128. Kun Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan joulukuussa 1941, Salomaa sai kutsuntailmoituksen. 50-vuotiaana hän kuitenkin välttyi palvelukseenastumismääräykseltä.
Lokakuussa 1943 Salomaat perustivat Fosteriin kanalan.Salomaa 2020, s. 128–129. Maaliskuussa 1947 Salomaa sai Yhdysvaltain kansalaisuuden. Ei tiedetä, hakiko myös Aini Salomaa kansalaisuutta, mutta hän ei sitä saanut. Vuodet 1949–1950 pariskunta vietti osittain Suomessa. Kanala oli toiminnassa heinäkuuhun 1952 asti, mutta sen tuotot olivat varsin vähäiset.
Viimeiset vuodet thumb|upright|Aini ja Hiski Salomaan hauta sijaitsee Vehmaan kirkkomaalla.
Salomaat suunnittelivat viettävänsä eläkepäivänsä Suomessa, sillä Yhdysvalloissa he eivät olleet esimerkiksi eläkevakuutuksen piirissä.Salomaa 2020, s. 8. Vuonna 1952 he tulivat Suomeen seuraamaan Helsingin olympialaisia ja viipyivät maassa seuraavaan vuoteen, jolloin Aini Salomaa sairastui rintasyöpään. Hän kuoli syyskuussa 1954 Metropolitan-sairaalassa. Hiski Salomaa toi vaimonsa tuhkan Saaren sukuhautaan Vehmaan kirkkomaalle Varsinais-Suomeen. Vietettyään yli vuoden Suomessa ja saatuaan vierailun aikana lievän halvauskohtauksen hän palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1956 tarkoituksenaan myydä loput irtaimistosta ja palata Suomeen. Vuonna 1957 hän sai sydänkohtauksen ja halvaantui osittain. Hän palasi New Yorkiin, jossa tuttavat huolehtivat hänestä. Siellä hän sai jälleen sydänkohtauksen ja halvaantui lopullisesti. Hiski Salomaa kuoli 7. heinäkuuta 1957 Harlemin Metropolitan-sairaalassa. Vuorokausi oli tuolloin jo Suomessa vaihtunut, joten Suomessa kuolinpäivän katsottiin olevan 8. heinäkuuta. Kuolinsyyksi merkittiin sydänkohtauksen ja halvauksen jälkiseuraukset. Myös Hiski sai nimensä Saaren sukuhautaan.Salomaa 2020, s. 178–179. Pariskunnalla ei ollut lapsia.
Teemat Salomaan keskeisenä teemana pidetään kaipuuta vapauteen. Hänen kappaleensa kertovat yhteiskunnallisista ilmiöistä ja siirtolaisten elämästä. Hänen lauluissaan on kuvattu esimerkiksi 1920-luvun uutta polkkatukkaista ja itsenäistä naisihannetta ja ilmiöitä kuten yllätyskekkereitä. Hän toi esiin myös siirtolaisten toiveita, murheita ja muistoja. Kappaleissa havainnoidaan ympäristöä terävästi kuvaten esimerkiksi suomalaisten palvelustyttöjen elämää ("Tiskarin polkka"). Hänen valtteinaan on pidetty kuulijoita puhuttelevien aiheiden lisäksi esiintymistyyliä ja nokkelaa kielenkäyttöä. Humoristisissa kappaleissa romutettiin myyttejä ja ivailtiin siirtolaisten omaksumaa pikkuporvaristista elämäntyyliä. Hän viittasi todellisiin henkilöihin esimerkiksi kappaleissaan ”Auvisen akkahommat” ja ”Askon kolmirivinen” (kangasniemeläinen pelimanni Asko Reinikainen).Salomaa 2020, s. 84. Lännen lokarin esikuva on metsuri Ilkka Niemi, joka osti Amerikassa tienaamillaan rahoilla talon ja tilan Suomesta.Salomaa 2020, s. 76. Alkoholiin suhtaudutaan kappaleissa positiivisesti ja innostuneesti ja juomista kuvaillaan iloiseksi tapahtumaksi.
Salomaata on kutsuttu aatteellisesti vasemmistolaiseksi työväen mieheksi mutta myös epäpoliittiseksi kuplettimaakariksi. Salomaan on väitetty olleen syndikalistisen Industrial Workers of the World -ammattiliiton jäsen, mutta tästä ei ole todisteita. Hän kuitenkin kirjoitti työväenhenkisiä lauluja. Tutkija Markku Salomaan mukaan Salomaa omaksui ensimmäisen maailmansodan sytyttyä republikaanisen vakaumuksen, koska hekin vastustivat pasifistisen Salomaan lailla sotaa ja halusivat pysyä puolueettomina. Suomen sisällissodan jälkeen Salomaa kuvasi työväenaatetta levyttämättä jääneessä laulussaan ”Aatetta päähän”:
Salomaan viimeinen levytys ”Värssyjä sieltä ja täältä” kommentoi alkanutta lamaa alakuloiseen sävyyn ja ennustaa oikein demokraattisen puolueen vuonna 1932 saavuttaman suuren vaalivoiton.
Tyyli Salomaan sanoitukset ja riimitykset edustivat runonlaulantaa, jossa yhdistyivät suomalaiskansallinen sisältö ja poljento. Hän, samoin kuin ajan muutkin amerikansuomalaiset muusikot, ammensi musiikkinsa kansallisesta perinnöstään ottamatta vaikutteita muista Yhdysvaltojen vähemmistökulttuureista.Salomaa 2020, s. 14. Toisaalta hänen kappaleidensa sanotaan saaneen vaikutteita yhdysvaltalaisesta jazzista. Salomaan laulujen sanotaan ammentavan 1910-luvun suomalaisesta kuplettiperinteestä. Toivo Kärjen mukaan J. Alfred Tanner, Matti Jurva ja Hiski Salomaa rakensivat siltaa 1800-luvun rekilauluista 1950-luvun rillumarei-tyyliin. Gronow, Lindfors & Nyman, s. 172.
Juha Hurmeen mukaan Salomaan tyyli on lähellä rap-musiikkia: "Valtavat sanaryöpyt ja hirveä määrä tekstiä on osa sitä humoristista ilmaisua. Puoliriimiä, ja tahallaankin hän käyttää fingliskaa, eli suomen ja englannin sekoitusta aivan niin kuin nykyiset rap-artistit." Hänen tekstinsä olivat amerikansuomalaisten omaa murretta, fingliskaa, jossa englanninkielisiä sanoja taivutetaan suomeksi. Esimerkiksi "hall" käännettiin haaliksi, kitsi tarkoitti keittiötä ja petiruuma makuuhuonetta. Vuonna 1928 tekemässään laulussa Laulu taiteilijoista hän mainitsee Pekkarisen suurena esikuvanaan.
Levyjen kansiteksteissä Salomaata kuvattiin humoristisena laulajana ja tenorina, vaikka hän oli luontaisesti baritoni.Salomaa 2020, s. 78. Hänen laulamistaan on kuvattu määkimiseksi ja honotukseksi. Hän venytti vokaaleita ja sulautti sanoja yhteen.