Paul Celan (alk. Paul Antschel tai Anczel; 23. marraskuuta 1920 Cernăuţi, Romania – huhtikuu 1970 Pariisi, Ranska) oli saksankielinen runoilija.
Ura Celan syntyi juutalaisperheeseen Bukovinan Cernăuţissa Romaniassa (nyk. Tšernivtsi, Ukraina, saks. Czernowitz). Toisen maailmansodan aikana hänen äitinsä ammuttiin ja hänen isänsä kuoli pilkkukuumeeseen vankileirillä. Celan itse joutui romanialaisille työleireille vuoteen 1944 asti. Celan on merkittävimpiä toisen maailmansodan jälkeisiä saksankielisiä runoilijoita.
Sodan jälkeen Celan muutti Unkarin ja Itävallan kautta Ranskaan ja sai maan kansalaisuuden 1955. Hän työskenteli saksan kielen ja kirjallisuuden opettajana École normale supérieuressä ja kääntäjänä kaikkiaan seitsemästä kielestä ja teki merkittävän uran saksankielisenä runoilijana. Celanin soinnikkaan melodinen runous muuttui vanhemmiten yhä vaikeaselkoisemmaksi, vaikka se toisaalta selvästi heijasti hänen elämänvaiheitaan. Hän uskoi, että hyvä runous pyrkii hiljaiseen kielenkäyttöön, mikä myöhemmin johti hänet epäilemään kielen mahdollisuuksia ilmaisukeinona.
Celan joutui runoilija Yvan Gollin plagiaattisyytöksien kohteeksi, ja nuoruudesta lähtöisin olleiden juutalaisuuteen liittyvien traumojen ohella tämä sai hänet eristäytymään ja masentumaan, ja hän hukuttautui 49-vuotiaana Seineen.
Ingeborg Bachmannin ja Celanin 2009 julkaistu kirjeenvaihto Herzzeit vuosilta 1948–1961 on herättänyt merkittävää huomiota, sillä se on paljastanut heidän suhteensa paljon tiiviimmäksi kuin aiemmin oli tiedetty. Kriitikkojen silmätikkuina olleet molemmat kirjailijat ovat vasta kuolemansa jälkeen saaneet ansaitsemaansa arvostusta, ja heitä pidetään nykyisin kirjallisen modernismin tienviitoittajina.
Celanin tunnettuja teoksia ovat runokokoelmat Sprachgitter (1959), Die Niemandsrose (1963), Lichtzwang (1970) ja Zeitgehöft (1976) sekä runo ”Kuolemanfuuga”. Suomeksi on julkaistu yksittäisiä runoja, Jukka Koskelaisen kääntämä runovalikoima Niin kuin kivelle puhutaan (1993), Jyrki Kiiskisen suomentama kertomus "Keskustelu vuorella" (2017, "Gespräch im Gebirg", 1959).
Vuonna 2021 ilmestyi Riikka Uhligin suomennos Lumen ääni Celanin viimeisestä painovalmiiksi saattamasta, mutta postuumisti julkaistusta kokoelmasta Schneepart (1971). Kirjailija Jarkko Tontin mukaan teoksesta ilmenee hyvin Celanin runouden muutos. Varhaisempiin runoihin verrattuna Celanin runot lyhenivät ja kieli sirpaloitui yhä enemmän.
Palkinnot ja tunnustukset Förderpreis des Kulturkreises der deutschen Wirtschaft im Bundesverband der Deutschen Industrie 19571953–1989 Förderpreise, Ehrengaben. Kulturkreis.eu. Bremer Literaturpreis 1958 Georg Büchner -palkinto 1960 Großer Kunstpreis des Landes Nordrhein-Westfalen 1964
Suomennetut teokset
Lumen ääni. (Schneepart). Suomentanut Riikka Johanna Uhlig. Parkko, 2021.
Runot
"Keskustelu vuorella" ("Gespräch im Gebirg"). Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Parnasso 2/2017, s. 40–42 Meridiaani-palkintopuhe teoksessa Oi runous. Romantiikan ja modernismin runouskäsityksiä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2000
Lähteet
Aiheesta muualla
Luettelo Paul Celanin suomennetuista runoista, Lahden kaupunginkirjaston runotietokannassa Liukkonen, Petri: Paul Celan. Authors' Calendar Salminen, Antti: Mahdottoman rajoilla. Pro gradu Paul Celanin runoudesta, Tampereen yliopisto 2006 Pajari Räsänen, Counter-figures. An Essay on Antimetaphoric Resistance: Paul Celan’s Poetry and Poetics at the Limits of Figurality, väitöskirja, Helsingin yliopisto 2007 Verkossa Pajari Räsänen, “Undecidably Equivocal”. On “Todtnauberg” and Forgiveness (Celanin ja Heideggerin tapaamisesta Freiburgissa)
Luokka:Romanialaiset runoilijat Luokka:Ranskalaiset runoilijat Luokka:Saksankieliset kirjailijat Luokka:Kielenkääntäjät Luokka:Itsemurhan tehneet Luokka:Vuonna 1920 syntyneet Luokka:Vuonna 1970 kuolleet