A-vitamiini on yhteisnimitys useille retinoidirakenteisille yhdisteille. Kaikilla A-vitamiineilla on sama biologinen vaikutus ihmisen elimistössä.
Eläinperäisessä ruoassa esiintyy A1-vitamiinia eli retinolia (C20H30O) sekä muita retinoideja ja retinolin rasvahappoestereitä. Lisäksi elimistö osaa myös valmistaa retinolia beta-, alfa- ja gammakaroteenista sekä beetakryptoksantiinista, joita esiintyy eräissä vihanneksissa ja hedelmissä. +kehyksetön|300pxRetinaali, prosteettinen ryhmäkehyksetön|300px(kaikki-E)-Retinoiinihappo eli tretinoiini,RAR-agonisti Maksa, voi, munuainen, kerma, juusto ja kananmuna ovat erityisen hyviä A-vitamiininlähteitä. A1-vitamiinin esiasteita esiintyy runsaasti esimerkiksi punaisessa paprikassa, porkkanassa, bataatissa, pinaatissa ja lehtikaalissa.
Eläinperäisten A-vitamiinien teho on noin 6–12 kertaa vahvempi kuin A1-vitamiinin esiasteena toimivien kasviperäisten karotenoidien.
Ihminen osaa valmistaa myös keinotekoisia A-vitamiineja, joista osa on lääkkeitä. Esimerkiksi retinoideja asitretiini (C21H26O3), adapaleeni (C28H28O3), alitretinoiini (C20H28O2), beksaroteeni (C24H28O2), isotretinoiini (C20H28O2), tatsaroteeni (C21H21NO2S) ja tretinoiini (C20H28O2) käytetään ihosairauksien ja eräiden syöpien hoitoon.
A-vitamiinin puutosta esiintyy etenkin Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Vakava puutos saattaa johtaa silmäsairauksiin ja jopa sokeutumiseen ja kuolemaan. Raskaana olevien lieväkin puutos lisää sikiön epämuodostumien ja keskenmenon riskiä.
Retinoidien yliannostus saattaa johtaa A-hypervitaminoosi nimiseen myrkytystilaan. Tila ilmenee suurin kerta-annoksin, mutta useammin pienemmin annoksin ja hitaasti. Oireina voi olla ihon hilseily ja halkeilu, päänsärky, oksentelu, maksavauriot, luu- ja nivelkivut. Hoitamattomana tila tappaa.
Fysiologiaa Eläimet muuntavat A-vitamiineja retinaalin kautta retinoiinihapoksi. Eläimillä retinaali on fotoneihin reagoiva prosteettinen ryhmä opsiineissa, kuten silmien rodopsiini- ja fotopsiiniproteiineissa, jotka ovat vastaavasti pakollinen osa hämärä- ja värinäköä. Retinaalia on myös vuorokausirytmiä ja pupillireaktiota osin säätelevässä silmien melanopsiinissa. (kaikki-E)-Retinoiinihappo eli tretinoiini on retinoiinihapporeseptorien (RAR) agonisti. On myös olemassa retinoidi-X-reseptorien (RXR) ryhmä, joiden agonisti tretinoiini ei ole. On kiistanalaista mikä RXR:ien sisäsyntyinen eli luontainen agonisti on, mutta se on ilmeisesti retinoidi. RAR ja RXR ovat tumareseptoreita, jotka yhtyvät toisiinsa 2:n tai 4:n reseptorin homo- tai heteromeereiksi. Yhdistelmät säätelevät proteiinituottoa tietyistä geeneistä. Ihmisillä retinoiinihappo ohjaa yli 500:aa geeniä.Preedy, s. 20 Osa on homeoottisia geenejä, jotka ovat eläimillä osa sikiönkehitystä. Loput ovat muun muassa osa oppimisen, muistin, lisääntymiskyvyn, ihon ja muun epiteelikudoksen, luun tuoton, hematopoieesin ja immuunijärjestelmän säätelyä.
Suositukset ja saanti
Vähimmäissaanti Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan 6–65-vuotiaan tulisi joka vuorokausi (vrk) saada A-vitamiinia keskimäärin 672 mikrogrammaa (µg) retinoliekvivalentteina (RE), jos hänen energiatarpeensa on 2 000 kilokaloria vuorokaudessa. Neuvottelukunnan suosituksissa 1 µg retinoliekvivalenttia vastaa 1 µg retinolia tai 12 µg β-karoteenia. A-vitamiinin turvallisen saannin enimmäisimääränä pidetään aikuisilla 3000 mikrogrammaa RE päivässä. + A-vitamiinin vähimmäissuositukset Suomessa (µg RE/vrk)LapsetMiehetNaisetRaskaana olevat< 6 kka10–13 v60010–13 v6008006–11 kk30014–17 v90014–17 v70012–23 kk30018–30 v90018–30 v700Imettävät2–5 v35031–60 v90031–60 v7001 1006–9 v40061–74 v90061–74 v700≥ 75 v900≥ 75 v700a: Äidinmaito tai äidinmaidonkorvike tyydyttää alle 6 kk ikäisten ravinnetarpeet Enimmäissaanti Euroopan elintarviketurvallisuusviraston antamat enimmäissaantosuositukset retinolille ja retinyyliestereille (esimerkiksi retinyylipalmitaatti) taulukossa alla. Taulukossa ei mainita betakaroteenia, jonka on havaittu lisäävän kolmanneksella vatsasyövän esiintyvyyttä annostasolla 20 000–30 000 µg/vrk. Kyseessä on hyvin korkea saanti, mikä vastaa noin 10 000–15 000 µg retinoliekvivalenttia.
+ EFSA:n retinolin ja retinyyliesterien saannin turvallisena pidetyt ylärajat (µg/vrk)Ikä tai ryhmä1–3 v4–6 kk7–10 v11–14 v15–17 vyli 18 vRaskaana olevatImettävätµg/vrk8001 1001 5002 0002 6003 0003 0003 000 Maksassa on niin runsaasti A-vitamiinia, että sitä pitäisi syödä enintään kerran viikossa. Myöskään A-vitamiinia sisältäviä lisäravinteita ei tule käyttää, jos ruokavalioon kuuluu maksan kaltaisia runsaasti A-vitamiinia sisältäviä ruokia.
RE ja muut yksiköt Ruuissa on monia eri tehoisia ja massaisia A-vitamiineja, joten niitä verrataan keskenään erilaisin yksiköin. EU:ssa 1 mikrogramma (µg) retinoliekvivalenttia (RE) vastaa ihmisillä teholtaan 1 µg retinolia 6 µg beetakaroteenia 12 µg muuta A-vitamiini esiasteena toimivaa karotenoidia kuin beetakaroteenia
Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n suosituksissa on koetettu ottaa huomioon se, että vain 5–65 prosenttia kasvisten sisältämästä betakaroteenista imeytyy ihmisen elimistöön. Etenkin vihreiden lehtivihannesten sisältämä betakaroteeni imeytyy huonosti. FDA:n suosituksessa RAE-yksiköitä (eng. retinol activity equivalent), joissa 1 µg RAE:tä vastaa teholtaan 1 µg retinolia 12 µg ruuasta saatua β-karoteenia 2 µg lisäravinteesta saatua β-karoteenia 24 µg α-karoteenia 24 µg β-kryptoksantiinia
Joissain vanhoissa suosituksissa käytetty 1 IU eli kansainvälinen yksikkö (massayksikköjä ei käytetä) vastaa A-vitamiinien kohdalla teholtaan 0,3 µg retinolia 0,6 µg β-karoteenia.
Liikasaanti A-hypervitaminoosi Vitamiinitoimintoiset retinoidit, kuten retinoli ja sen esterit, ovat myrkyllisiä isoin annoksin – retinoideja on lähinnä vain eläinperäisissä ruuissa. Myrkytystä kutsutaan A-hypervitaminoosiksi. Sen syynä on usein retinoidiravintolisien liikasaanti, mutta harvemmin syynä on luonnostaan retinoidipitoisten maksaruokien runsas syönti. Tiettyjen eläinten maksat sisältävät ihmisille hengenvaarallisen määrän retinoideja. Esimerkiksi raakojen maksojen A-vitamiinipitoisuudet retinoliekvivalentteina (RE) ovat jääkarhuilla 476–1 386 mg RE/100 g, naaleilla 444–699 mg RE/100 g, isolokeilla 147–304 mg RE/100 g ja partahylkeillä 26–538 mg RE/100 g.
Kerta-annokset, jotka ovat yli 200 mg RE aikuisilla tai yli 60–100 mg RE lapsilla, voivat aiheuttaa akuutin A-hypervitaminoosin. Toistuvat 30 mg RE/vrk annokset voivat myös johtaa lyhyessä ajassa myrkytykseen. Oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, lihasten koordinaatiohäiriöt ja aivo-selkäydinnesteen paineen kasvusta johtuvat oireet, kuten päänsärky, huimaus ja näön sumeus. Jos annos on pieni, oireet voivat mennä ohi 1–2 päivässä. Hyvin isoin annoksin ilmenee myös ruokahaluttomuutta, väsymystä ja heikkoutta, joita seuraavat iho-oireet, kuten kutina (lähinnä silmien ympärillä), ihon pintakerrosten pois kuoriutuminen ja jatkuva oksentelu.Combs, s. 96-141
Toistuvat noin 10 mg RE/vrk annokset aikuisilla ja 4 mg RE/vrk lapsilla voivat pitkän ajan kuluessa aiheuttaa kroonisen A-hypervitaminoosin. Ensioireena on usein huulten kuivuus. Sen jälkeen voi ilmaantua nenän limakalvojen kuivuutta ja halkeilua, ihon ja silmien kuivuutta, sidekalvontulehdusta, kutinaa, ihon punoitusta ja hilseilyä, ihon pintakerrosten pois kuoriutumista kämmenistä ja jalkapohjista, hiustenlähtöä, kynsien halkeilua ja aivo-selkäydinnesteen paineen kasvun oireita eli päänsärkyä, pahoinvointia ja oksentelua. Pitkäaikaisessa liikakäytössä luiden murtumaherkkyys kasvaa ja ehkä myös riski sairastua osteoporoosiin.
Lisäksi voi ilmetä maksavaurioita, kipua ruumiin painoa kantavissa luissa ja nivelissä. Oireita ilmenee, kun veriplasman retinolipitoisuudet ovat yli 3 µmol/l.
A-hypervitaminoosia ei voi hoitaa. Retinoidipitoisten ruokien tai ravintolisien käytön lopettamisen jälkeen elimistön vitamiinipitoisuudet normalisoituvat hitaasti. Oireet yleensä paranevat täysin.
EU:n Kuluttajien turvallisuutta valvova tiedekomitea SCCS on päättänyt rajoittaa A-vitamiinin käyttöä haittavaikutusten vuoksi vuoden 2025 lopussa.
Puutos Vakava A-vitamiinipuutos aiheuttaa hämäräsokeutta, silmien tulehduksia ja vaurioita ja hoitamattomana lopulta pysyvän sokeuden. Pitkittynyt puutos altistaa pahoille tulehduksille ja lopulta seuraa kuolema. Raskaana olevilla lieväkin puutos lisää sikiön epämuodostumien ja keskenmenon riskiä. Puutos on länsimaissa harvinainen. Puutosta ilmeni vuonna 2018 maailmassa noin 140 miljoonalla lapsella ja eniten Etelä-Aasiassa ja Afrikassa.
A-vitamiinipuutoksen yleisin syy on sen puutos ravinnossa. Muita pääasiallisia syitä tai osasyitä voivat olla lipidien huono imeytyminen suolistosta, jota voi aiheuttaa haiman häiriöt, kuten haimatulehdus ja kystinen fibroosi; sappinesteen tuoton tai vapautumisen häiriöt, kuten sappitieatresia; liian vähäinen rasvahapposaanti (alle 5 g/vrk) tai sinkkipuutos. Sinkkiä vaaditaan RBP:iden tuottoon ja retinolin hapetukseen retinaaliksi retinolidehydrogenaasilla (katso vastaavasti kohdat Imeytyminen ja Kuljetus). Edeltävien lisäksi A-vitamiinipuutokselle on myös muitakin syitä. pienoiskuva|Bitot'n läiskien tyypilliset sijainnit. Vakavan A-vitamiinipuutoksen ensioire on hämäräsokeus, jonka ilmenemiseen voi mennä vuosi puutteellisen ruokavalion aloittamisesta. Sitten ilmenee kyynelnesteen erityksen loppuminen (kseroftalmia). Siksi silmien pinta voi kuivua, halkeilla ja arpeutua. Valkuaisiin voi pupillien molemmin puolin ilmestyä Bitot'n läiskät eli vaalentuneet tai tummat ja kuivat alueet. Puutoksen pitkittyessä sarveiskalvot pehmentyvät ja silmät tulehtuvat: niihin muodostuu vaahto- tai juustomaista bakteerikasvustoa.
Muita puutosoireita ovat muun muassa ruokahaluttomuus, lihasheikkous, anemia, raskaana olevilla keskenmeno, limakalvojen kuivuminen ja paksuuntuminen, pituuskasvun hidastuminen, ataksia, tulehdukset, lisääntymiskyvyttömyys ja lopuksi kuolema.
Kokeellinen ruokavalio, jossa ainoa A-vitamiini on retinoiinihappo, aiheuttaa ihmisillä ja muilla eläimillä lopulta täydellisen sokeuden. Ruokavalio ei johda muihin puutosoireisiin tai kuolemaan. Kudoksissa myöskin A-vitamiineihin kuuluvan retinaalin hapettuminen retinoiinihapoksi on peruuttamatonta. Retinaalia vaaditaan pääosin vain näkemiseen, mutta happoa muihin elintärkeisiin toimintoihin. Pelkän hapon saanti johtaa siis retinaalipuutokseen.
Puutosta hoidetaan A-vitamiinilla. Lihaspistoksena otetut vesiliukoiset A-vitamiinit tehoavat nopeammin kuin nieltynä otetut rasvaliukoiset aineet. Hoidon alkaessa hämäräsokeus paranee selvästi jo tunneissa tai päivissä. Muiden oireiden paraneminen alkaa päivissä ja oireet katoavat noin 2–3 viikossa. Pahojen silmävaurioiden paranemiseen voi mennä jopa 3 kk tai sitten vauriot ovat johtaneet pysyvään sokeuteen.
Ruokapitoisuudet A-vitamiini esiintyy ruuissa retinoideina ja karotenoideina. Retinoidit imeytyvät ruuasta ja muuntuvat aktiiviseksi noin 6–12 kertaa paremmin kuin karotenoidit. Retinoidit kattavat länsimaisessa ravinnossa usein noin 2/3-osan A-vitamiinisaannista ja karotenoidit loput. Kehitysmaissa karotenoidien osuus on suurempi, koska siellä syödään vähemmän eläinperäistä ruokaa.
Retinoidit esiintyvät pääosin eläimissä, joissa ne ovat enimmäkseen estereinä. Retinoli on eläinperäisten ruokien yleisin retinoidi. Sen yleisin esteri on retinyylipalmitaatti. Harvinaisempia ovat muun muassa stearaatti- ja oleaattiesterit.
Retinoliestereitä on paljon elimissä, eritoten maksoissa. Sata grammaa naudan- tai poronmaksaa sisältää 19 674 µg retinoliekvivalenttia (ks. kohta RE ja muut yksiköt), sianmaksa 15 200 µg ja broilerinmaksa 9747 µg. Eräiden eläinten maksojen A-vitamiinipitoisuudet ovat vaarallisen isoja. Esimerkiksi jääkarhujen maksoissa on 476–1 386 mg RE/100 g.
A-vitamiinia on paljon myös munissa ja rasvaisissa maitotuotteissa, kuten voissa ja juustoissa.