pienoiskuva|oikea|Delfoin oraakkelina toimiva Themis sekä Aigeus Delfoin Apollonin temppelissä. Kolmijalalla istuva Themis on kuvattu tyypillisessä ennuspapitar Pythian asennossa. Kuvitusta attikalaisessa punakuviotekniikalla tehdyssä kyliksissä. Kodros-maalari, noin 440–430 eaa. Delfoin oraakkeli () oli antiikin aikana Delfoissa Kreikassa toiminut oraakkeli eli ennustusinstituutio. Se oli koko antiikin maailman tunnetuin ja merkittävin oraakkeli ja merkittävimpiä panhelleenisiä eli yleiskreikkalaisia kultteja. Oraakkeli toimi Delfoin Apollon-jumalan pyhäkköalueella sijainneessa Apollonin temppelissä.
Delfoissa ”oraakkelilla” voidaan viitata joko yleisesti koko oraakkeli-instituutioon ennuslauseet muotoilleine pappeineen; ennuspapitar Pythiaan, joka istui kolmijalalla temppelissä ja lausui hurmostilassa vastaukset hänelle esitettyihin kysymyksiin; tai Apollon-jumalaan itseensä, jota pidettiin näiden ennustusten jumalallisena alkuperänä. Oraakkeli toimi noin tuhannen vuoden ajan ja sillä oli suuri merkitys kreikkalaisten kaupunkivaltioiden väliseen diplomatiaan ja sotiin erityisesti 700–500-luvuilla eaa.
Delfoin oraakkelia ja Pythiaa ei tule sekoittaa Delfoin sibyllaan, joka oli pyhäkköalueella yksityishenkilönä toiminut ennustajatar.
Historia
Alkuperä
Delfoin oraakkelin syntyperä on osin hämärän peitossa. Delfoin Apollonin pyhäkkö on perustettu aikaisintaan noin 750 eaa., ja varhaisimmat historialliset tiedot paikasta ovat tältä ajalta. Delfoin oraakkeli esiintyy kuitenkin jo Kreikan mykeneläiselle pronssikaudelle sijoittuvassa kreikkalaisessa mytologiassa erityisesti Delfoin lähialueisiin, kuten Theban kaupunkiin liittyvissä myyteissä. Myyttien mukaan ennustuksia paikalla, jonka nimi oli alun perin Pytho (), antoivat alun perin ennen Apollonin saapumista jumalattaret Ge eli Gaia ja Themis.Fontenrose 1978, s. 1–10.
thumb|right|220px|Orestes Delfoissa. Kuvitusta punakuviotekniikalla valmistetussa krateerissa, noin 330 eaa. Odysseian mukaan jo Demodokos toi Agamemnonin Pythoon koskien Troijan sodan onnistumista. Deukalionin kokeman suuren tulvan jälkeen oraakkelina toiminut Themis neuvoi häntä uuden ihmiskunnan luomisessa.Lindskog 1984, s. 34. Kadmos sai Europea etsiessään oraakkelilta neuvon perustaa kaupunki paikkaan, johon kuunsirppiä muistuttavia sarvia kantava hieho asettuisi. Näin Theba sai alkunsa.Lindskog 1984, s. 43. Juuri Delfoin oraakkeli ennusti Oidipukselle, että tämä olisi surmaava isänsä ja naiva äitinsä.Lindskog 1984, s. 81–85. Oraakkeli myös muun muassa määräsi Herakleen palvelemaan Eurystheusta.Lindskog 1984, s. 51. Oraakkelilla oli osa myös argonauttien retkessä ja Theseuksen sankariteoissa.
Homeerisen hymnin Apollonille mukaan Delfoissa ei ollut oraakkelia ennen kuin Apollon saapui paikalle ensimmäistä kertaa Deloksesta. Hymnissä jumala kertoo itse oraakkelin perustamisesta surmattuaan Python-hirviön:
Mikäli paikalla on ollut jonkinlainen oraakkeli ennen 700-luvua eaa., sillä on ollut tutkijoiden mukaan korkeintaan paikallista merkitystä. 700-luvulla eaa. oraakkeli sai kuitenkin nopeasti mainetta, ja siitä oli tullut yleiskreikkalainen jo vuosisadan lopulle tultaessa.
Diodoros Sisilialaisen myöhäisemmän selonteon mukaan oraakkelin ennuspaikan keksi alun perin paikallinen Koretas-niminen vuohipaimen nähtyään, että eläimet alkoivat käyttäytyä oudosti hengitettyään maassa olleesta halkeamasta nousseita höyryjä. Hengitettyään höyryjä itse hän alkoi ennustaa tulevia tapahtumia. Tämän jälkeen paikka sai mainetta ja yhä uudet ihmiset kokivat saman, minkä seurauksena Delfoita alettiin pitää ihmeellisenä ennuspaikkana. Koska ihmisiä kuoli pudottuaan halkeamaan, paikalle perustettiin oraakkeli-instituutio niin, että ennustukset annettiin yhden tehtävää hoitavan ennuspapittaren kautta.Diodoros Sisilialainen: Bibliotheke historike XVI.26 (2–5).
Delfoin ennuspapitar valittiin alun perin paikallisten nuorten neitojen joukosta. Ennuspapittaren ”virkanimi” oli vuosisadasta toiseen Pythia. Useat eri naiset hoitivat siis tehtävää. Nimi oli peräisin Delfoin vanhasta nimestä Pytho. Alun perin oraakkeli antoi vastauksia ilmeisesti vain kerran vuodessa, keväällä, jolloin vietettiin Apollonin Delfoihin saapumisen juhlaa. Oraakkelin suosion kasvaessa vastauksia alettiin kuitenkin antaa ympäri vuotta, joka kuukauden seitsemäntenä päivänä kolmea talvikuukautta lukuun ottamatta; tuolloin Apollonin katsottiin olevan hyperborealaisten maassa poissa Delfoista.
Arkaainen kausi
Oraakkelin merkitys oli suurimmillaan Kreikan arkaaisella kaudella 700-luvulta 400-luvun eaa. alkuun. Oraakkelilla oli suuri vaikutus erityisesti kreikkalaisten kaupunkivaltioiden politiikkaan. Ennuslauseiden välityksellä annettiin neuvoja muun muassa kaupunkivaltioiden väliseen diplomatiaan ja sotiin sekä siirtokuntien perustamista koskeviin asioihin. Varsinkin 600-luvulla eaa. monet kreikkalaiset siirtokunnat Suur-Kreikassa sekä Mustallamerellä perustettiin oraakkelin neuvosta. Myös monet kreikkalaisten kaupunkivaltioiden valtiomuodot käytiin hyväksyttämässä Apollonilla oraakkelin kautta; näin tekivät muun muassa Spartan lainsäätäjä Lykurgos 600-luvulla eaa. sekä Ateenan lainsäätäjä Solon vuonna 510 eaa.
thumb|left|280px|Apollonin temppelin rauniot Delfoissa. Oraakkelilla oli laaja kansainvälinen tiedustelijaverkosto eri puolilla antiikin maailmaa. Näin se pysyi selvillä tapahtumista. Carl Grimbergin Kansojen historian mukaan ”oraakkeli arkistoineen oli verrattavissa suureen nykyaikaiseen tiedustelutoimistoon. Ja joskin siellä toisinaan erehdyttiin, niin maine oli yleensä sangen helposti pelastettavissa, koska vastaukset useinkin olivat hämäriä ja monimielisiä”. Kiitokseksi ja kunnioitukseksi Apollonia kohtaan kuninkaat ja kaupunkivaltiot rakennuttivat Delfoihin monumentteja, patsaita ja kallisarvoisilla esineillä täytettyjä temppelin kaltaisia aarrekammioita, joista tunnetuin on Ateenalaisten aarrekammio. Lahjoilla pyrittiin samalla osoittamaan oman kaupungin mahtia ja muistuttamaan muita saavutetusta menestyksestä.
Viimeistään 500-luvulta eaa. lähtien oraakkeli oli suosituin kaikista lukuisista kreikkalaisista oraakkeleista. Samoihin aikoihin erityisesti Lyydian kuningas Kroisos antoi Delfoihin kalliita lahjoja, tuki oraakkelia ja sai siltä monia tunnettuja ennustuksia.Castrén 2011, s. 132.Herodotos: Historiateos I.47–56, I.85. Vuonna 510 eaa. alkmaionidit onnistuivat karkottamaan tyranni Hippiaan Ateenasta osaksi siksi, että lahjoivat oraakkelin.Castrén 2011, s. 139. Myös roomalaiset kävivät kysymässä oraakkelilta neuvoa viimeistään 500-luvun lopulla eaa., jolloin esimerkiksi kuningas Tarquinius Superbus lähetti oraakkelin luo pojistaan koostuneen lähetystön.Castrén 2011, s. 207.
Delfoin oraakkeli vaikutti suuresti moniin muihin antiikin oraakkeli-instituutiohin. Muun muassa Argoksen Apollon Pythioksen temppeli piti Delfoita perustajanaan, ja temppelissä toimi Delfoin oraakkelin kaltainen ennustuslaitos. Epeiroksessa eräässä Apollonin temppelissä pidettiin ennustamiseen käytettyjä käärmeitä, joiden sanottiin olevan Delfoin Pythonin jälkeläisiä. Didymassa aiemmin papeilla ollut ennustajantoimi siirtyi papittarille Delfoin esikuvan mukaan.
Klassiselta roomalaiselle kaudelle
Persialaissotien aikana 400-luvulla eaa. oraakkeli antoi persialaisille suotuisia lausumia, koska ilmeisesti pelkäsi joutuvansa muutoin tuhon omaksi Didyman oraakkelipaikan tavoin.Castrén 2011, s. 164, 166. Yleisen käsityksen mukaan oraakkeli kärsi tämän seurauksena mainetappion, koska ei osannut ennustaa kreikkalaisten voittoa sodassa, vaan oli liian selvästi kehottanut kreikkalaisia antautumaan (toisaalta oraakkeli oli antanut ateenalaisille muun muassa tunnetun, hyödyllisen neuvon varautua sotaan ”puisin muurein” eli laivastolla). Myöhemmin oraakkelin lausumia sotaa koskien pyrittiinkin tulkitsemaan uudelleen. Toisaalta näkemys oraakkelin maineen huononemisesta on nykyaikainen tulkinta ja perustuu lähinnä Herodotoksen Historiateoksen esitykseen, joka voi olla yksipuolinen ja epäluotettava.
Sodan jälkeen poliittisia päätöksiä tehtiin kuitenkin yhä useammin ilman, että asiasta olisi kysytty oraakkelilta. Klassiselta kaudelta eteenpäin tunnetaankin enemmän tavallisten yksityishenkilöiden tekemiä tiedusteluita. Kuuluisa on muun muassa Khairefonin oraakkelille esittämä kysymys, onko kukaan viisaampi kuin Sokrates; oraakkeli vastasi kieltävästi. Ksenofon kysyi oraakkelilta, mille jumalalle hänen tulisi uhrata, jotta Kyyroksen sotaretki sujuisi hänen osaltaan turvallisesti.
Oraakkelin merkitys väheni hellenistiselle ajalle tultaessa samalla, kun ajatus kreikkalaisesta kaupunkivaltiosta (polis) taantui. Vuoden 50 eaa. jälkeen oraakkelin toiminnassa saattoi olla ajoittaisia katkoksia. Lopullisesti oraakkeli taantui muun pakanallisen uskonnollisuuden mukana antiikin ajan lopulla. Oraakkelin tiedetään kuitenkin varmuudella antaneen vastauksia vielä ainakin 200-luvulla jaa. Rooman keisari Julianus Apostata suunnitteli oraakkelin elvyttämistä muiden pakanauskoa elvyttävien hankkeidensa ohella noin vuonna 362, mutta tuolloin papit vastasivat oraakkelin vaienneen:Castrén 2011, s. 535.
Tämä on oraakkelin viimeinen muistiin merkitty ennuslause, vaikkakin sen historiallisuus on kyseenalainen. Lopullisesti Delfoin oraakkelin toiminta loppui noin vuonna 391, kun kaikki oraakkelit ja ennustaminen kiellettiin koko valtakunnassa Theodosius I:n asetuksen myötä.
Oraakkelin toiminta Papittaret ja papit thumb|right|160px|John Collier, Delfoin papitar, 1891.
Delfoin ennuspapittaren nimi oli Pythia. Laajimmassa vaiheessa 500-luvulla eaa. temppelin palveluksessa oli yhtä aikaa kolme Pythiaa, mutta alun perin ja jälleen myöhempinä aikoina papittaria oli vain yksi. Sama nimi oli käytössä vuosisatoja eräänlaisena virkanimenä. Pythia-papittaria (monikossa Pythiai) oli siis sekä historian kuluessa että joskus myös samanaikaisesti useita. Alun perin tehtävään valitun tuli olla nuori, neitsyt ja vailla fyysisiä vammoja. Myöhemmin käytäntö vaihtui, sillä Ekhekrates-nimisen thessalialaisen kerrotaan kerran ihastuneen yhteen neitoon niin paljon, että raiskasi tämän. Tämän jälkeen ennuspapittarena käytettiin 50 vuotta täyttäneitä naisia, jotka pukeutuivat neidoiksi muistona aiemmasta käytännöstä.
Papittaret pysyivät koko ikänsä Apollonin palvelijattarina. He saivat palkkaa, asunnon ja elatuksen, olivat vapaita verotuksesta ja saivat osallistua julkisiin tilaisuuksiin. On arveltu, että Delfoissa on saattanut olla eräänlainen Vestan neitsyitä muistuttava ammattikunta, jonka tehtävänä on ollut huolehtia temppelin hestia-tulesta, ja jonka joukosta Pythiat on valittu.
Ennuspapittaren lisäksi Delfoilla oli kiinteä papisto, päin vastoin kuin useimmilla muilla kreikkalaisilla kulttipaikoilla ja temppeleillä. Miespuolisia pappeja oli alun perin yksi, 200-luvulta eaa. lähtien kaksi. Tehtävään valittiin paikallisia arvostettuja henkilöitä. Muun muassa kreikkalainen kirjailija Plutarkhos toimi Delfoin pappina ennen kirjailijan uraansa. Pappien tehtävänä oli temppelin ja oraakkeli-instituution toiminnan pyörittäminen, ennuslauseiden muotoilu runomuotoon sekä muun muassa Python kisojen järjestäminen.
Muita viranhaltijoita olivat hosioi, joita oli viisi, sekä profētai. Näiden tehtäviä ei tunneta, mutta toimenkuvaan kuului mahdollisesti pappien avustaminen käytännön asioissa sekä kysymysten tai ennuslauseiden muotoilussa.
Ennustusrituaali
Koska uskottiin, että itse Apollon-jumala puhui ennustuksissa ihmisille, Delfoin oraakkelin toiminta muodosti omanlaisensa rituaalin. Ennustusrituaali ei ollut mysteerikulttien (kuten Eleusiin mysteerit) tapaan salaisuus, mutta siitä tiedetään silti melko vähän. Antiikin ajalta säilyneet tiedot ovat peräisin suhteellisen myöhäisistä, roomalaisaikaisista lähteistä, eikä ole varmuutta siitä, missä määrin toimitus on säilynyt samanlaisena historian kuluessa. Säilyneiden kirjoitusten perusteella rituaalin kulku on kuitenkin voitu päätellä suurin piirtein.