Sananvapaus on kansalaisen perusoikeuksiin kuuluva oikeus ilmaista julkisuudessa mielipiteitään. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan sananvapaus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.
Lainsäädännössä on rajoituksia sananvapaudelle silloin, kun sen käyttö loukkaa jotain toista oikeushyvää.
Sopimuksissa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa Suomi on ratifioinut yhdessä 43:n muun valtion kanssa Euroopan ihmisoikeussopimuksen, jonka 10. artikla takaa sananvapauden suojan:
Sananvapautta voidaan 10. artiklan mukaan rajoittaa vain lailla ja syistä:
Vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksessa luetellaan useita tapauksia, joissa sananvapautta voidaan rajoittaa lailla, Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisuissaan korostanut, että näitä rajoituksia on tulkittava suppeasti. Tuomioistuimen mukaan sananvapaus koskee myös sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.
Euroopan unionin perusoikeuskirjassa
Euroopan unionin perusoikeuskirja määrittelee sananvapauden:
Maittain
Juridiselta kannalta sananvapauden käsitettä tulkitaan hyvin eri tavalla eri maissa.Britannica Concise Encyclopedia. Encyclopædia Britannica, Inc., 2005.
Länsi-Euroopassa
Saksassa sananvapaus on määritelty peruslaissa (GG-Grundgesetz) artiklassa 5, jossa myönnetään vapaus ilmaista, tutkia ja opettaa. Määritelmä on kaksitasoinen, ylimmällä tasolla sananvapaus tunnustetaan yleisesti ja toisella tasolla todetaan, että sananvapauden rajoitteita löytyy muista lakipykälistä, kunnianloukkauksien välttämiseksi ja alaikäisten suojelemiseksiHeiderhoff Bettina: Tort Law in Poland, Germany and Europe. European Law Publishers, Munich 2009, . Saksassa sananvapautta noudatetaan yleisesti ottaen Euroopan ihmisoikeusasiakirjan ensimmäisen kohdan mukaisesti. Toisen kohdan mukaisia rajoitteita on käytetty esimerkiksi natsi-Saksaan liittyvissä asiakokonaisuuksissa, kuten holokaustin kiistämisen kriminalisoinnissa. Näiden rajoitusten olemassaololle on Saksassa laaja yhteiskunnallinen hyväksyntäWyden Peter: The Insidious Legacy of Adolf Hitler. Arcade Publishing, New York 2001, .
Britanniassa vallitseva sananvapaus noudattaa pitkälti Euroopan ihmisoikeusasiakirjan 10. artiklan ensimmäisen kohdan mukaista sananvapautta. Tosin poliitikoille on myönnetty oikeus haastaa toimittaja häpäisemisestä, mikä itsessään toimii jo rajoitteena. Belgiassa puolestaan toimittajien pitää kertoa tietolähteensä.Meiners, Roger, Rinngleb Al, Edwards, Frances: The legal Environment of Business. South-Western Cengage Learning, Mason 2009,
Sotilaiden suhteen sananvapautta rajoitetaan lukuisilla lisäehdoilla. Esimerkiksi Espanjan lain pykälässä 178 todetaan, että sotilashenkilöstöllä on oikeus ilmaista itseään vapaasti, kunhan ensin on myönnetty tähän lupa. Eli sananvapaus on myönnetty, kunhan ensin anotaan lupaa ilmaista itseään asioissa, joilla voidaan katsoa olevan kansalliseen turvallisuuteen liittyvää merkitystäNolte, Georg: European Military Law Systems. De Gtuyter Rechtswissenschaften Verlags 2003, .
Suomessa Suomen perustuslaki Suomessa sananvapaus on turvattu perustuslain kahdennessatoista pykälässä:
Suomalaisten päätoimittajien yhdistyksen PTY:n käsityksen mukaan sananvapaus on ainoastaan tiedotusvälineen päätoimittajalla. Yksittäisellä toimittajalla ei ole oikeutta julkaista työnantajansa omistaman median nimissä mitä tahansa. Täten päätoimittajan tekemät päätökset siitä, mitä julkaistaan, eivät rajoita tiedotusvälineen palveluksessa olevien sananvapautta.
Tuomiot sananvapauden loukkaamisesta Suomi on pitkään menestynyt hyvin sananvapautta mittaavissa tutkimuksissa.http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002821048.html
Suomi on kuitenkin saanut huomattavan paljon langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) sananvapauden loukkauksista. Vuoteen 2012 mennessä Suomi oli saanut 17 tuomiota sananvapausloukkauksista. Pohjoismaista Tanska on saanut yhden tuomion, Ruotsi 2, Norja 5 ja Islanti 3. Venäjä oli saanut 23. http://yle.fi/uutiset/3-6908087
Yhdysvalloissa Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys kieltää kongressia säätämästä mitään lakia, joka kaventaa sananvapautta. Yhdysvaltain sananvapauslait koskevat vain hallintoa ja pätevät liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistasolla. Sen piiriin kuuluvat lainlaatijat, vaaleilla valitut virkamiehet, julkiset koulut ja yliopistot, oikeusistuimet ja viranomaiset. Se ei koske yksityisiä kansalaisia, liikeyrityksiä eikä järjestöjä.
Yhdysvaltain korkein oikeus on useasti joutunut määrittelemään tapauskohtaisesti, mitä puheita tai tekoja laki tarkkaan ottaen suojelee. Oikeustapauksien mukaan sananvapauteen kuuluu esimerkiksi tiettyjen loukkaavien sanojen ja ilmaisujen käyttö poliittisen viestin välittämiseksi, vaikeneminen (esimerkiksi lipputervehdyksessä), sodanvastaiset hihanauhat kouluissa, rahan lahjoittaminen poliittisiin kampanjoihin, mainostaminen sekä lipun polttaminen protestiksi. Sananvapauteen taas ei kuulu esimerkiksi ihmisiä vahingoittavaan tekoon yllyttäminen, säädyttömän materiaalin tekeminen tai levittäminen, värväyspaperien polttaminen sodanvastaisena protestina, opiskelijoiden salliminen julkaista koululehdessä artikkeleita, joita koulun hallinto ei ole hyväksynyt, säädyttömien puheiden pitäminen koulun tilaisuudessa tai huumeiden puolesta puhuminen koulun tilaisuudessa. Sananvapauslaki ei myöskään suojele esimerkiksi herjausta, kiristystä, uhkailua, väärää valaa tai plagiointia.
Venäjällä Venäjällä sananvapauden tila on kaksijakoinen. Toisaalta perustuslain mukaan sananvapaus Euroopan ihmisoikeusasiakirjaa mukailevalla tavalla on olemassa, toisaalta esimerkiksi Presidentti Putinin syyskuussa 2003 Columbian yliopistossa esittämä vastaus opiskelijan esittämään sananvapautta koskevaan kysymykseen oli "Meillä ei ole koskaan ollutkaan sananvapautta Venäjällä. 90-luvun alussa syntyi käsitys jostakin laajemmasta sananvapaudesta, joka tulkittiin varsinkin lehdistössä vapautena kaikkea kohtaan, anarkiaksi ja pyrkimyksenä aiheuttaa sekaannusta hintaan mihin hyvänsä."Lynch, Allen: How Russia is not ruled. Press Syndicate of university of Cambridge, New York 2005,
Lehdistön sananvapautta Venäjällä ei nähdä demokratian kehityksen kannalta absoluuttisen hyvänä asiana. Eräs näkemys piti lehdistöä yhtenä kaupallisena pelurina, jolla ei ole yhteiskunnassa ydinpelaajan roolia.Marsh, Christopher, Gvosdev, Nikolas: Civil Society and the search for Justice in Russia. Lexington Books, Lanham 2002, Yleisemmin valtiosta riippumattomia tiedotusvälineitä on pyritty sulkemaan, yhteiskuntakriittisten kansalaisjärjestöjen toimintaa vaikeuttamaan ja ulkomaalaisia toimittajia häätämään maasta. Sananvapaus on heikentynyt varsinkin Venäjän keväällä 2014 suorittaman Ukrainan Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainassa vuodesta 2014 jatkuneiden sotatoimien aikana. Osin jo ennen Ukrainan sotatoimia voimaan tulleet tiedotusvälineiden sensuurilait ovat osaltaan estäneet valtion ja presidentinhallinnon virallisesta linjasta poikkeavaa viestintää myös verkkoviestimissä esimerkiksi Ukrainan tilanteesta ja Venäjän osallisuudesta siihen. Tärkeimpänä joukkoviestintävälineenä Venäjällä pidetyt television pääkanavat ovat valtio-omisteisia ja toimivat keskeisesti valtionhallinnon viestiminä.
Kiinassa Kiinan perustuslaki rajoittaa sananvapautta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden varjolla, sananvapaus rinnastetaan poliittiseksi välineeksi kritisoida viranomaisia.Spring, Joel H.: Globalization and Educational Rights. Lawrence Erlbaum Associates, Mahwah 2008, Kiinan perustuslaissa artiklat 35 ja 51 eivät määrittele sananvapauden rajoitteita niin kuin useammassa muussa maassa, vaan artikloissa määritellään mikä on yksilötasolla sallittua.Folsom,Ralf,Haughwout, Minan John: Law in the People's Republic of China. Kluwer Academic Publishers, Netherlands 1989,
Esimerkiksi toimittaja Shi Tao tuomittiin 10 vuodeksi vankilaan hänen käytyä sähköpostilla keskustelua ulkomaille Tiananmenin tapahtumien 15. vuosipäivään liittyen. Sähköpostiliikenteestä Kiinan viranomaisille raportoi Yahoo Hong Kong.Great Britain, Parliament, House of Commons, Foregn Affairs Committee: Human Rights Annual Report 2005 Sananvapautta onkin rajoitettu niin pitkälle, että esim. Hu Pingin (Kiinalaisen Demokraattisen Allianssin (CAD) Presidentti 1988-1991) mielestä sananvapautta Kiinassa ei ole.He Baogang: The Democratization of China. Routledge, London 1996,
Kiinan kansantasavallassa on aina sensuroitu ulkomaisia lehtiä ja mediaa. Nykyisin se ulottuu myös tietoverkkoihin ja sosiaaliseen mediaan. Sensuurin päävastuu on kommunistipuolueen julkisuusosastolla. Arvellaan, että internetin valvonta työllistää yli 100 000 kiinalaista. Valvonta perustuu kahteen menetelmään: niin sanottu suuri palomuuri estää kiinalaisten pääsyn hallituksen mielestä epämieluisille ulkomaisille verkkosivuille. Kultainen suojakilpi taas seuloo tiedonvälitystä maan sisällä. Sisäiset rajoitukset kohdistuvat ajatuksiin, jotka voisivat uhata kommunistipuolueen asemaa tai kannustaa järjestäytyneeseen kansalaistoimintaan. Nettirajoitusten takia maan tärkeimmät palveluntarjoajat ovat kiinalaisia: hakurobotti Baidu, sosiaalinen verkosto Renren, internetportaali Tencent ja microblogi Sina Weibo.
Intiassa Penguin-kustantamo silppusi vuonna 2014 yhdysvaltalaisen professorin Wendy Donigerin 2009 ilmestyneen teoksen The Hindus: An Alternative History, joka käsitteli Intian historiaa poikkeavasta näkökulmasta. Teos loukkasi hindujen uskonnollisia tunteita.Intian hindut tuohtuivat uskontonsa tutkimuksesta, Yle.fi, Uutiset, 16.2.2014
Rajoitukset
Sananvapautta pidetään yhtenä demokraattisen yhteiskunnan perusoikeuksista. Tästä huolimatta kaikilla valtioilla on laeissaan sananvapautta rajoittavia pykäliä, esimerkiksi kansallista turvallisuutta koskevissa asioissaTrapp, Robert: The Depatabase book. 4th edition, Idebate Press, USA 2009. . Vastaavalla tavalla myös Euroopan ihmisoikeusasiakirjan artikla 10, toinen kohta toteaa että sananvapautta on voitava rajoittaa yleisen turvallisuuden nimissä. Tätä kohtaa hyödynnetään eri maissa varsin lavealla tavalla tulkiten ja sananvapautta rajoittaenTorremans, Paul L.C.: Copyright and Human Rights. Kluwer Law International, Hague 2004, .
Mikäli sananvapautta käytetään loukkaamaan jotakin toista oikeushyvää, kuten oikeutta kunniaan tai yksityisyyteen taikka yhteiskuntarauhaa, lainsäädännössä on punnittu kumpi on tärkeämpi oikeushyvä. Sellaisia rangaistaviksi säädettyjä tekoja, joissa tekijä käyttää väärin sananvapauttaan, nimitetään sananvapausrikoksiksi. Suomen lainsäädännössä ja Euroopan unionissa muun muassa yhteiskuntarauhaa vaarantavat, kansanryhmää vastaan kiihottavat viestit taikka toisen kunniaa loukkaavat lausumat eivät kuulu sananvapauden piiriin. Valtakunnansyyttäjän ohje VKS:2004:1
Suomessa lainsäätäjä on puuttunut sananvapauden väärinkäyttämiseen muun muassa seuraavilla rikoslaissa rangaistaviksi säädetyillä teoilla: kunnianloukkaus (RL 24:9) yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8) kiihottaminen kansanryhmää vastaan (Rikoslaki 11:10) julkinen kehottaminen rikokseen (RL 17:1) uskonrauhan rikkominen, 1. tekotapa (ns. "jumalanpilkkapykälä") (RL 17:10) väkivaltakuvauksen levittäminen (RL 17:17) sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen (RL 17:18) sukupuolisiveellisyyttä loukkaava markkinointi (RL 17:20) teknisen toimenpiteen kiertämiskeinojen valmistamisen ja levittämisen kielto (Tekijänoikeuslaki 50 b) markkinointirikos (RL 30:1) virkasalaisuuden rikkominen (RL 40:5) yrityssalaisuuden rikkominen (RL 30:5)
Myös oikeuden kuvata ja tallentaa materiaalia eräissä tapauksissa on katsottu kuuluvan sananvapauden piiriin.
Laillisuusperiaate Laillisuusperiaate vaatii, että ihmisten tulee voida tietää ennalta, mitkä teot ovat rikollisia ja mitkä eivät. Nyt näin ei ole: etenkin sananvapausrikokset ovat kontekstisidonnaisia.