Jamalin Nenetsia eli Jamalin nenetsien autonominen piirikunta tai Jamalin Nenetsi (, ) on runsaan 520 000 asukkaan hallintoalue Luoteis-Aasiassa Siperiassa Obinlahden ympärillä Venäjän federaatiossa. Jamalin Nenetsia kuuluu osana laajempaan Tjumenin alueeseen. Piirikunta tuottaa noin 20 % maailman maakaasusta ja on 600 000 porollaan maailman suurin poronhoitoalue.
Maantiede Autonominen piirikunta rajoittuu pohjoisessa Karanmereen, idässä Krasnojarskin aluepiiriin, etelässä Tjumenin alueen Hanti-Mansiaan sekä lännessä Komiin ja Arkangelin alueen Nenetsiaan.
thumb|left|210px|Avoin suotundra, pienet järvet ja joet ovat tyypillistä maisemaa suuressa osassa Jamalin Nenetsiaa.
Jamalin Nenetsia kuuluu lähes kokonaan Länsi-Siperian alankoon, vain länsiosassa kohoavat Uralvuoret. Piirikunnan pohjoisosan muodostavat pitkälle Karanmereen työntyvät Jamalin ja Gydan niemimaat, joiden väliin jää Obinlahti. Suurin joki on Obinlahden pohjukkaan laskeva Ob. Muita jokia ovat Taz, Nadym ja Pur. Yli puolet piirikunnan alueesta sijaitsee pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Alueen saarista suurin on Jamalin niemimaan pohjoispuolelta sijaitseva Belyi.
Ilmasto ja kasvillisuusvyöhykkeet Alueesta noin puolet on arktiseen tai subarktiseen alueeseen kuuluvaa tundraa ja puolet pohjoista havumetsää eli taigaa.
Ilmasto on vahvasti mantereinen. Tammikuun keskilämpötila on -22...-26 °C ja heinäkuun keskilämpötila +4...+14 °C. Keskimääräinen vuosisademäärä jää kylmän ilmaston vuoksi 200–400 millimetriin.
Suojelualueita Jamalin Nenetsiassa on useita huomattavia luonnonsuojelualueita. Niistä erityisen merkittäviä ovat Gydan niemimaalla sijaitseva Gydan kansallispuisto (pinta-ala 8 782 km²), Tazjoen yläjuoksun Ylä-Tazin luonnonpuisto (6 313 km²), Obinlahden pohjukan Ala-Obin luonnonsuojelualue (1 280 km²), Obin pääuoman ja sen itäisen Kunovat-sivujoen varrella sijaitseva Kunovatin luonnonsuojelualue (2 200 km²) ja Nadymin piirissä sijaitseva Nadymin luonnonsuojelualue (5 640 km²).
Uhanalaiset eläinlajit thumb|160px|left|Äärimmäisen uhanalainen lumikurki pesii paikoin Šuryškaryn piirin eteläosissa. Se on piirin vaakunaeläin.(?)
Jamalin Nenetsian vuoden 2010 Punaisen kirjan mukaan alueen uhanalaisia eläimiä ovat esimerkiksi Gydan kansallispuistossa ja Belyi-saarella asuva peura sekä Jamalin niemimaan ympäristössä esiintyvä atlantinmursu. Jääkarhu kuuluu alueella harvinaisiin mutta ei uhanalaisiin lajeihin.
Linnuista alueellisesti uhanalaisia ovat tunturihaukka ja laajemminkin erittäin uhanalainen lumikurki, joka pesii paikoin piirikunnan lounaisosissa. Uhanalaisiin kaloihin luetaan muun muassa Ob- ja Tazjoessa sekä Karanmerellä esiintyvä siperiansampi, jonka saalismäärä putosi pääesiintymisalueella Objoessa vuosien 1935–1996 välillä 99,5 %. Paikallisesti uhanalainen on myös siperianjokilohi.
Kaupungit ja suurimmat taajamat Vuonna 2010 Jamalin Nenetsiassa oli yhteensä kahdeksan kaupunkia. Niistä seitsemän oli aluehallinnon alaisia kaupunkeja ja yksi (Tarko-Sale) oli kunnallispiirin keskus. Kaupungit ja niiden väkiluvut (2010) olivat: Nojabrsk (110 620 as.) Novyi Urengoi (104 107 as.) Nadym (46 611 as.) Salehard (pääkaupunki, 42 544 as., koko kaupunkipiiri 42 845 as., mukana 301 maaseutuasukasta) Muravlenko (33 391 as.) Labytnangi (26 936 as.) Gubkinski (23 335 as.) Tarko-Sale (20 398 as.)
Suurimmat kaupunkityyppiset taajamat, taajamat tai kylät olivat (2010): Pangody (10 805 as.) Urengoi (10 066 as.) Purpe (9 840 as.) Tazovski (6 793 as.) Jar-Sale (6 486 аs.) Harp (6 413 as.)
Syrjäisten petrokemian tuotantotaajamien koko ei ole mukana virallisessa asukasluvussa, koska asukkaat ovat kirjoilla muualla. Paikkakunnalla ollaan töissä ja asutaan tyypillisesti kuukauden jaksoissa; vuorokuukaudet ollaan vapaalla. Esimerkki tällaisesta taajamasta on kaukana muista astuskeskuksista sijaitseva, osin suomalaisvoimin rakennettu Jamburg, jonka asukasluku oli Nadymin piirin tilastojen mukaan 0, mutta työntekijöiden määrä silti 13 418.
Rajavyöhyke Vuonna 2002 Jamalin Nenetsian alue liitettiin niiden Venäjän federaation alueiden joukkoon, jonne ulkomaalaisten pääsy on rajoitettu. Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelun (FSB) vuoden 2006 päätöksen mukaisesti Jamalin Nenetsiasta luokiteltiin rajavyöhykkeeksi koko rauta- ja maantien mukaan kulkevan Labytnangi–Salehard–Nadym–Pangody–Novyi Urengoi–Tazovski–Krasnoselkup-linjan pohjoispuolinen alue. Koko piirikunnan pohjoisosa liitettiin rekisteröintivelvoitteen puolesta vaativammaksi rajavyöhykkeeksi.
Historia thumb|230px|Venäjän keisarikunnan Tobolskin kuvernementti kattoi koko nykyisen Jamalin Nenetsian. Kartta vuodelta 1800. thumb|160px|Jamalin Nenetsian ydinosa kuului yhä 1800-luvun lopulla tällöin jo pienentyneeseen Tobolskin kuvernementtiin.
Ihminen saapui läntisen Siperian tasangoille pian mannerjään vetäytymisen jälkeen. Alueen jokien, kuten Obin ja Tazin, varteen syntyi kalastaja- ja metsästäjäyhteisöjen asutuksia jo 3 000–2 000 vuotta eaa. Ehkä vuosituhat myöhemmin alueelle tuli samojedejä, jotka etenivät seuraten Obin ja Jenisein jokilaaksoja. Nenetsiasutus sai tästä alkunsa. Selkupit syntyivät samojeditulokkaiden ja paikalla asuneen varhaisväestön vuorovaikutuksesta.
Venäläisiä kauppiaita ja käsityöläisiä saapui alueelle 1000- ja 1100-luvulta lähtien. Nestorin kronikan mukaan Novgorodin seudulta lähtenyt retkikunta saapui 1096 kauas Jugran alueelle Uralin taakse purjehtimalla vuoroin Petšora-, Ob- ja Tazjokia. Sama kronikka on ensimmäisiä nenetsit mainitsevia historiallisia lähteitä. Vuodesta 1187 Obin alajuoksu kuului Novgorodin etupiiriin. Novgorodin vaikutuksen heikennyttyä Obin pääuoman ja sen Irtyš-sivujoen välisen, turkiksista rikkaan alueen pohjoisosat olivat jo 1400-luvulla Moskovan Venäjän etupiiriä. Moskovan ruhtinaiden arvonimeen lisättiin 1502 maininta Obin seuduista. Siperian kaanikunta Obin keskijuoksulla kuitenkin hidasti kauppayhteyksiä. Vasta kaanikunnan vuoden 1582 tappion jälkeen tätä pohjoisemmat alueet päätyivät laajemmin kaupankäynnin ja venäläisen uudissasutuksen kohteeksi. Sotilaita, uudisasukkaita, kauppiaita, samoin kuin turkiseläimiä pyytäviä metsästäjiä suuntasi nyt Obia pohjoiseen ja Siperiaan.
Vuonna 1595 venäläisjoukot rakensivat Objoen varrelle, hantikylän paikalle, lähelle pohjoista napapiiriä kasakkalinnoituksen. Tämä siihen aikaan Siperian pohjoisin linnoituspaikka sai nimen Obdorsk, mikä viittaa sijaintiin Objoen luona. Neuvostoliiton aikana kaupunki nimettiin uudelleen Salehardiksi.
Nenetseiltä alettiin kerätä Moskovalle veroa (jasak), jonka Jamalin ja Purin alueen syrjäseudun väki sai maksaa turkiksina. Vuonna 1660 laajeneva Siperia tuotti jo yli 600 000 ruplaa eli noin kolmanneksen koko Venäjän budjetin tuloista. Alue kävi laajamittaista kauppaa turkiksilla, mammutinluilla, höyhenillä, turkisvaatteilla ja muilla tuotteilla. Tuotteita esiteltiin kuuluisilla Obdorskin markkinoilla. Maksuvälineenä käytettiin naalia.
Vuosina 1708–1781 alue oli osa Venäjän keisarikunnan Siperian kuvernementtia. Keisarikunnan loppuajan alue kuului pääosin Tobolskin kuvernementtiin ja sen Surgutin piirikuntaan. Kuvernementin itäiset osat erotettiin 1822 erilliseksi Jeniseiskin kuvernementiksi. Tähän alueeseen kuului myös Tazjoen seutu.
Huhtikuussa 1918 alkoi neuvostovallan aika, mutta seurannut sisällissota jatkui vuoden 1921 lopulle. Jamalin Nenetsian alue kuului aluksi Uralin alueeseen. 10. joulukuuta 1930 tästä alueesta rajattiin Jamalin nenetsien kansallinen piirikunta; päivämäärää pidetään nykyisen Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan perustamisajankohtana.
Poronhoitoalueet, metsästys- ja kalastusmaat kollektivisoitiin 1930-luvulla, turkistarhaus aloitettiin vuonna 1936. Jamalin Nenetsiassa oli 1940-luvun lopulla ainakin kolme Neuvostoliiton gulag-leireistä. Pakkotyöleireille joutuneet rakensivat muun muassa Jamalin niemimaan arktista satamaa (Novyi Port) ja keskeneräiseksi jäänyttä rautatietä Salhardista itään Jeniseijoelle Igarkaan ja sieltä edelleen Norilskiin.
14. huhtikuuta 1962 Tazin kylän lähistön tundralta löytyi ensimmäinen maakaasuesiintymä. Vuosien 1964 ja 1966 välillä alueelta löytyi viisi merkittävää tuotantoaluetta. Näiden joukossa olivat Gubkinskin ja Urengoin kaasukentät. Jälkimmäinen oli tuolloin maailman suurin maakaasuesiintymä.
Hallinto Jamalin nenetsien autonominen piirikunta kuuluu Tjumenin alueeseen, mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen siitä tuli Venäjän federaation subjekti (jäsenalue), jollainen myös Tjumenin alue on. Jamalin Nenetsian pääkaupunki on Obin varrella sijaitseva Salehard (per. 1595). Piirikuntahallinnon johdossa on kuvernööri, joka nimittää hallinnon ylimmät toimihenkilöt. Piirikunnan lakeja säätää valtiollinen duuma.
Paikallishallinnollisesti Jamalin Nenetsia on jaettu seitsemään piiriin (raion) ja kuuteen kaupunkipiirikuntaan. Piirit ovat:
KunnallispiiriVenäläinen nimiVäkiluku2010Hallinnollinen keskus Jamalin piiriЯмальский муниципальный район16 310Jar-Sale Krasnoselkupin piiriКрасноселькупский муниципальный район6 204Krasnoselkup Nadymin piiriНадымский муниципальный район66 530Nadym Priuralskin piiriПриуральский муниципальный район14 995Aksarka Purin piiriПуровский муниципальный район51 280Tarko-Sale Šuryškaryn piiriШурышкарский муниципальный район9 814Muži Tazin piiriТазовский муниципальный район16 537Tazovski Gubkinskin kaupunkipiirikuntaГородской округ город Губкинский23 335Gubkinski Labytnangin kaupunkipiirikuntaГородской округ город Лабытнанги26 936Labytnangi Muravlenkon kaupunkipiirikuntaГородской округ город Муравленко33 391 Muravlenko Novyi Urengoin kaupunkipiirikuntaГородской округ город Новый Уренгой104 107Novyi Urengoi Nojabrskin kaupunkipiirikuntaГородской округ город Ноябрьск110 620Nojabrsk Salehardin kaupunkipiirikuntaГородской округ город Салехард42 845Salehard
Alueen suuremmista kaupungeista Nadym on kuntaliitossa sitä ympäröivän piirin kanssa, mutta esitetään joskus tilastoissa piiristään erillisenä piirikunnan alaisena kaupunkina.
Talous thumb|300px|Maakaasun ja maaöljyn siirtoputkistot ovat muuttaneet Jamalin Nenetsian luontoa ja taloutta. Neuvostoliittolainen postimerkki vuodelta 1983 Urengoi–Užhorod maakaasuputken kunniaksi.
Jamalin Nenetsian talous perustuu öljyn, maakaasun ja kaasukondensaatin tuotantoon; petrokemian teollisuus vastasi yhteensä 93 prosentista koko piirikunnan teollisuustuotannosta (2004). Piirikunnan merkitys koko Venäjän ja Euroopan energiantuotannolle on keskeinen: alue tuotti noin 90 prosenttia koko Venäjän maakaasusta ja 12 prosenttia sen öljystä. Venäjän tärkeimmät Eurooppaan maakaasua kuljettavat kaasuputkistot alkavat Jamalin Nenetsian alueelta. Maakaasu myös Gasum-yhtiön verkkoon, jota kautta kulkee noin 10 % primäärienergiantuotannon ja 11 % sähkötuotannon raaka-aineista Suomessa, on miltei täysin peräisin Jamalin Nenetsiasta.
Maakaasua tuotettiin joulukuussa 2009 yhteensä 88 Jamalin Nenetsiassa sijaitsevalta kentältä. Gazprom tytäryhtiöineen tuotti tuolloin 88,3 % alueen kaasusta. Kaasukondensaattia saatiin 24 tuotantopaikalta, Gazpromin tuotanto-osuus oli 65,1 %. Venäjän toiseksi suurin kaasuntuottaja Novatek, jolla on pääkonttori Jamalin Nenetsian Tarko-Salessa, vastasi 23,8 % osuudesta. Muita huomattavia kaasukondensaatin tuottajia olivat Rospan International 5,7 % ja Rosneft 3,5 % osuudella. Öljyä Jamalin Nenetsiassa tuotettiin 55 kentältä. Gazpromin öljyntuotantoyhtiö Gazprom Neft vastasi 63,7 % koko Jamalin Nenetsian öljyntuotannosta, Rosneft tuotti 27,8 %.