Kauko Laurikainen (20. maaliskuuta 1924 Helsinki – 20. toukokuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja.
Laurikainen opiskeli Suomen teatterikoulussa 1945–1947, Pariisin EJD-studiossa ja Alliance Françaisessa sekä Leningradin teatterikorkeakoulussa. Hän toimi pitkään Radioteatterin näyttelijä-ohjaajanaIstala, Päivi: Kaksi teatterilaista, Pekka Lounela ja Kauko Laurikainen , Yle Vintti 12.2.2010. Viitattu 19.11.2016.. Hän johti Riihimäen Teatteria vuodet 1957–1958. Lisäksi Laurikainen ohjasi muun muassa Teatterikorkeakoulun näytelmiä. Uransa alussa 1940-luvun lopulta alkaen hän oli kiinnitettynä Suomen Työväenteatterissa, Tampereen Teatterissa sekä Kotkan ja Kemin kaupunginteattereissa ja sitten Intimiteatterissa 1951–1957. Lisäksi hän vieraili Teatteri Jurkassa ja Punaisessa Myllyssä.
Laurikainen näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa vuosien 1947–1993 aikana, lähinnä roistojen rooleissa. Hänen elokuvauransa katkesi vuonna 1963 pitkäksi aikaa näyttelijälakon takia, mutta 1980-luvulla hän vakiinnutti asemansa muutamassa Mika Kaurismäen ja Anssi Mänttärin elokuvassa.
Laurikaisen ensimmäinen elokuva oli Matti Kassilan Varsovan laulu (1953) ja viimeinen oli Kari Paljakan Äidin tyttö (1993).
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1924 syntyneet Luokka:Vuonna 1993 kuolleet