pienoiskuva|Ljubytinon Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen kirkko. pienoiskuva|Rjokonskin luostarin Kolminaisuuden katedraali. Ljubytinon piiri () on kunnallishallintoalue Novgorodin alueella Venäjällä. Nykymuodossaan vuonna 1964 perustetun piirin pinta-ala on 4 486,24 neliökilometriäShema, s. 34.. Asukkaita on 9 700 henkeä (vuonna 2010).

Maantiede Novgorodin alueen pohjoisosassa sijaitseva Ljubytinon piiri rajoittuu idässä Hvoinajan, kaakossa Borovitšin, lounaassa Okulovkan ja lännessä Malaja Višeran piireihin sekä pohjoisessa Leningradin alueeseen. Pinta-alasta 88,6 % on metsää, 7,5 % maatalousmaata ja 1,9 % asuinaluettaShema, s. 34–35..

Seutu kuuluu Valdain ylängön reuna-alueeseen. Piirin itäosassa kohoaa Tihvinän selänne. Tärkein joki on Msta. Kaakkoisosassa sijaitsee karstijärvien rauhoitusalue, jonka suurin järvi on Gorodno.Shema, s. 18–19. Hyötykaivannaisia ovat tulenkestävä savi, kvartsihiekka, mineraalivärit ja turve.Shema, s. 41.

Hallinnollinen jako ja asutus Piiriin kuuluvat Ljubytinon ja Neboltšin maalaiskunnat. Hallinnollinen keskus on Ljubytinon taajama, josta on 180 kilometriä alueen pääkaupunkiin Novgorodiin. Asutuskeskuksia on yhteensä 273.

Ljubytinolla ja Neboltšilla on kaupunkimaisen taajaman status. Kaupunkiväestön osuus piirin asukasluvusta on 49,6 %.

Asukasluvun kehitys 1959 1970 1979 1989 2002 16 235 23 239 17 965 15 263 12 432

Kamenkan kylässä ja sen ympäristössä on ollut 1600-luvulla syntynyttä karjalaisasutusta, joka venäläistyi lopullisesti 1900-luvun alussa. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan silloisessa Belojen volostissa asui 19 karjalaista.

Historia Leningradin alueen Borovitšin piirikuntaan kuulunut Ljubytinon piiri on perustettu vuonna 1927. Aluksi sen nimenä oli Belojen piiri (Belojen kylä nimettiin Ljubytinoksi vuonna 1931). Vuonna 1944 piiri liitettiin vasta perustettuun Novgorodin alueeseen. Vuonna 1963 se yhdistettiin Borovitšin maaseutupiiriin. Seuraavana vuonna muodostettiin Ljubytinon maaseutupiiri, johon liitettiin myös entinen Dreglin piiri (keskuspaikka Neboltši). Jako maaseutu- ja teollisuuspiireihin lakkautettiin vuonna 1965.

Liikenne, talous ja palvelut Piirin pohjoisosan kautta kulkee Pietarin, Sonkovon ja Moskovan välinen ohitusrata, jonka Neboltšin ja Okulovkan välinen yhdysrata liittää Pietarin ja Moskovan väliseen päärataan. Ljubytinon kautta kulkee M10-valtatieltä Spasskaja Polistissa Borovitšiin haarautuva maantie.Shema, s. 100–102.

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat erilaiset julkiset palvelut, jalostus (25,3 % vuonna 2009), kauppa (11,5 %) ja maatalous (6,7 %)Shema, s. 79.. Piirissä toimii metsäteollisuus- ja puunjalostusyrityksiä, kaivosteollisuutta, väriainetehdas ja seitsemän maatalousyritystäShema, s. 38–39..

Piirissä on viisi lastentarhaa ja yleissivistävää koulua sekä lasten taidekoulu. Terveys- ja sosiaalipalveluihin kuuluu kolme sairaalaa, 17 lääkintäasemaa, kolme ensiapuasemaa sekä lasten- ja vanhainkodit. Kulttuurilaitoksia ovat piirin kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus sekä keskuskirjasto, niiden 16 haaraosastoa sekä kotiseutumuseo.Shema, s. 86–94.

Nähtävyydet ja matkailu Seudulla on lukuisia muinaisia asuin- ja hautapaikkoja sekä viisi muinaislinnaaShema, s. 50–59.. Mstaan laskevan Belajajoen laaksossa sijaitsee Novgorodin alueen ainoa arkeologinen suojelualue. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat Borin, Dreglin, Ljubytinon, Nikandrovon, Nikolskojen ja Petrovskojen kirkot, Zapoljen tsasouna, Gorodnon, Ljubytinon, Nikolskojen, Slobodan ja Vasilkovon kartanoalueet, Nikolskojen koulurakennus, Šerehovitšin sairaala, Rjokonskin erämaaluostari sekä Kamenkan ja Ljubytinon vanhat asuintalot. Kamenkassa on Aleksandr Suvoroville kuulunut kartano.Shema, s. 59–66. Luonnonnähtävyyksiä ovat Gorodnojärvi sekä Prikšan ja Belajan vesiputoukset.

Ljubytinossa toimii kaksi pientä hotellia ja muutama kahvila. Matkailijoita houkuttelemaan on rakennettu 900-luvun slaavilainen kylä -niminen teemapuisto.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla Ljubytinon piirin sivusto Piirin matkailusivusto Ljubytinon taajamalle ja piirille omistettu sivusto

*