Kansainyhteisö (; vuodet 1926–1949 Brittiläinen kansainyhteisö, ) on Britannian ja sen entisten alusmaiden ja territorioiden muodostama yhteisö. Jäsenvaltioiden joukossa on myös neljä valtiota, Gabon, Mosambik, Ruanda ja Togo, joilla ei ole brittiläistä siirtomaataustaa.
Organisaatio ja toiminta Kansainyhteisö poikkeaa monista muista kansainvälisistä järjestöistä siinä, ettei sillä ole peruskirjaa eikä virallisia sääntöjä. Jäsenmaita sitovat yhteen yhteiset perinteet, instituutiot sekä taloudelliset siteet. Järjestön toiminta perustuu pitkälti sen jäsenten välisiin yhteisneuvotteluihin. Yhteisön mailla ei ole valtaa puuttua toistensa asioihin, eivätkä yhteisön maat toimi yhdessä esimerkiksi ulkopoliittisissa kysymyksissä.
Kansainyhteisön päämies on Britannian monarkki, jonka tehtävä on lähinnä symbolinen. Hän on myös 16 jäsenvaltion valtionpäämies. Kansainyhteisön keskeisin elin on jäsenvaltioiden hallitusten päämiesten tapaaminen, joka järjestetään kahden vuoden välein. Sen yhteydessä eri valtioiden johtajat voivat keskustella yhteisistä haasteista ja asettaa uusia tavoitteita.
Pääsihteerin johtama Kansainyhteisön sihteeristö järjestää järjestön toimintaa ja pyrkii pitämään yllä jäsenvaltioiden suhteita. Sihteeristö toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa päämiesten tapaamisen asettamien tavoitteiden toteuttamisessa. Sihteeristön toimisto on Lontoossa Marlborough Housessa. Hallituksen päämiehet valitsevat pääsihteerin, joka voi istua maksimissaan kaksi nelivuotista kautta. Sihteeristö vastaa hallintoneuvostolle, jossa istuu jäsenvaltioiden Britannian korkeat edustajat.
Britannian kuningas Charles III hallitsee myös suoranaisena valtionpäämiehenä Commonwealth realm -nimellä tunnettuja Kansainyhteisön sisäpiirin jäseniä Antigua ja Barbudaa, Australiaa, Bahamaa, Belizeä, Kanadaa, Grenadaa, Jamaikaa, Uutta-Seelantia, Papua-Uutta-Guineaa, Saint Kitts ja Nevisiä, Saint Luciaa, Saint Vincent ja Grenadiineja, Salomonsaaria ja Tuvalua.
Yhteisön tehtävänä on kehittää jäsentensä demokratiaa sekä koordinoida kehitysyhteistyötä rikkaiden ja köyhien jäsenmaiden välillä johtamalla esimerkiksi koulutushankkeita. Kansainyhteisön maiden parhaat urheilijat puolestaan osallistuvat joka neljäs vuosi Kansainyhteisön kisoihin, joissa järjestetään kilpailuja useissa lajeissa.
Historia Kansainyhteisö-termin otti käyttöön Britannian pääministeri Archibald Philip Primrose vuonna 1884. Parlamentin puhemies Joseph Chamberlain totesi vuonna 1905, että siirtomaat olivat Britannian “sisarvaltioita”. Vuonna 1918 siirtomaiden päämiehet puhuivat “Vapaiden maiden liitosta” ja “Keisarillisen Kansainyhteisön yhdistyneistä kansakunnista”.
Ajatus itsenäisten valtioiden Kansainyhteisöstä syntyi jo 1800-luvulla, kun Brittiläisen imperiumin sisälle syntyi uusia dominioita, joita aluksi kutsuttiin myös “herruusalueiksi”. Dominiot saivat päättää sisäisistä asioistaan, mutta olivat alisteisia Lontoon ulkopolitiikalle. Kanadan dominion perustamisen jälkeen Lontoossa järjestettiin dominiokonferenssi vuodesta 1887 lähtien. Britannian ja Kanadan välillä omaksutut käytänteet otettiin sittemmin käyttöön muidenkin dominioiden kanssa ja siten niistä tuli kansainvälisen yhteisön kulmakiviä.
Kanadasta luotiin dominio vuonna 1867, Australiasta 1901, Uudesta-Seelannista 1907, Newfoundlandista 1907, Etelä-Afrikasta 1910 ja Irlannista 1922. Vuonna 1926 Lontoossa järjestettiin Imperial Conference. Se oli Britannian ja dominioiden välinen konferenssi, jossa allekirjoitettiin Balfourin julistus. Britanniasta, Irlannista, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Kanadasta, Newfoundlandista, Intiasta ja Etelä-Afrikasta tehtiin tasavertaisia maita Brittiläisessä imperiumissa.
Varsinainen Kansainyhteisö perustettiin Westminsterin säädöksellä vuonna 1931, kun brittiläinen imperiumi alkoi murtua ja koska aikaisemmin Britannian hallitsemien alueiden välinen suhde tarvitsi uuden organisaation. Imperiumi oli 1800-luvun lopulla alkanut asettaa siirtomaidensa johtoon hallintoelimiä, jotka toimisivat itsenäisti sisäpolitiikassa. Ne saivat hiljalleen lisää autonomiaa. Vuoden 1926 Imperiumin konferenssi oli julkistanut jokaisen siirtomaahallituksen autonomiseksi toimijaksi. Konferenssin päätöksen mukaan kaikilla oli yhtäläinen asema brittiläisen imperiumin sisällä, ja kaikkia yhdisti uskollisuus Britannian kruunua kohtaan.
Westminsterin säädös vahvisti lopullisesti Kanadan, Etelä-Afrikan, Australian ja Uuden-Seelannin aseman Britannian kanssa samanarvoisina, itsenäisinä valtioina. Myöhemmin Kansainyhteisöön ovat liittyneet useimmat muutkin Britannian entiset siirtomaat sitä mukaa, kun ne ovat itsenäistyneet.
Kansainyhteisöä kutsuttiin Brittiläiseksi kansainyhteisöksi vuoteen 1949 asti, jolloin Lontoon julistus pudotti sanan ’brittiläinen’ pois nimestä. Intia oli sitä ennen ilmoittanut muuttavansa valtiomuotonsa tasavallaksi, mikä oli ollut vastoin Kansainyhteisön silloisia sääntöjä. Lontoon julistuksen jälkeen yhteisön säännöt hyväksyivät jäsenvaltioksi myös tasavallat, sillä niiden valtionpäämiehenä ei enää välttämättä tarvinnut olla Britannian monarkki. Jäsenvaltion tarvitsi vain hyväksyä monarkki Kansainyhteisön johtajana.
Kansainyhteisö kasvoi merkittävästi 1960–1980-lukujen aikana, kun monet entiset siirtomaat itsenäistyivät ja liittyivät järjestöön. Kansainyhteisön sihteeristö perustettiin vuonna 1965, jolloin järjestössä oli 21 jäsenvaltiota. Vuonna 1970 jäseniä oli 31 ja vuonna 1980 jo 44. Viideskymmenes jäsen liittyi vuonna 1990.
Jäsenvaltiot
Kansainyhteisössä on 56 jäsenvaltiota, joista kaikki paitsi neljä valtiota (Gabon, Mosambik, Ruanda, Togo) ovat aikoinaan olleet osana brittiläistä imperiumia.
Nykyiset jäsenvaltiot ovat:
Kansainyhteisön kokoukset Vuosi Päiväys Valtio Kaupunki Puheenjohtaja18874. huhtikuuta – 6. toukokuuta LontooRobert Gascoyne-Cecil189428. kesäkuuta – 9. heinäkuutaOttawaMackenzie Bowell189724. kesäkuuta – 8. heinäkuuta LontooJoseph Chamberlain190230. kesäkuuta – 11. elokuuta190715. huhtikuuta – 14. toukokuutaHenry Campbell-Bannerman191123. toukokuuta – 20. kesäkuuta H. H. Asquith191721. maaliskuuta – 27. huhtikuuta David Lloyd George191812. kesäkuuta – 26. heinäkuuta192120. kesäkuuta – 5. elokuuta 19231. lokakuuta – 8. marraskuuta Stanley Baldwin192619. lokakuuta – 22. marraskuuta19301. lokakuuta – 14. marraskuuta Ramsay MacDonald193221. heinäkuuta – 18. elokuutaOttawaR. B. Bennett193714. toukokuuta – 24. kesäkuuta LontooStanley Baldwin(28. toukokuuhun asti)Neville Chamberlain(28. toukokuusta alkaen)19441.–16. toukokuuta 1944LontooWinston Churchill194623. huhtikuuta 1946 – 25. toukokuuta 1946Clement Attlee194922.–29. huhtikuuta 194919512.–12. tammikuuta 1951195228. helmikuuta – 12. joulukuuta 1952Winston Churchill19533.–9. kesäkuuta 1953195531. tammikuuta – 9. helmikuuta1956 27. kesäkuuta – 6. heinäkuuta Anthony Eden195726. kesäkuuta – 5. heinäkuuta Harold Macmillan19603.–13. toukokuuta19618.–17. maaliskuuta196210.–19. syyskuuta19648.–15. heinäkuutaAlec Douglas-Home196517.–25. kesäkuuta 1965Harold Wilson1966 (tammikuussa)10.–12. tammikuutaLagosAbubakar Tafawa Balewa1966 (syyskuussa)6.–15. syyskuutaLontooHarold Wilson19697.–15. tammikuuta197114.–22. tammikuuta Lee Kuan Yew19732.–10. elokuuta OttawaPierre Trudeau197529. huhtikuuta – 6. toukokuuta KingstonMichael Manley19778.–15. kesäkuuta LontooJames Callaghan19791.–7. elokuuta LusakaKenneth Kaunda198130. syyskuuta – 7. lokakuuta MelbourneMalcolm Fraser198323.–29. marraskuuta New DelhiIndira Gandhi198516.–22. lokakuuta NassauLynden Pindling19863.–5. elokuuta LontooMargaret Thatcher198713.–17. lokakuuta VancouverBrian Mulroney198918.–24. lokakuuta Kuala LumpurMahathir Mohamad199116.–21. lokakuuta HarareRobert Mugabe199321.–25. lokakuuta LimassolGeorge Vasiliou199510.–13. marraskuuta AucklandJim Bolger199724.–27. lokakuuta EdinburghTony Blair199912.–14. marraskuuta DurbanThabo Mbeki20022.–5. maaliskuutaCoolum BeachJohn Howard20035.–8. joulukuuta AbujaOlusegun Obasanjo200525.–27. marraskuuta VallettaLawrence Gonzi200723.–25. marraskuuta KampalaYoweri Museveni200927.–29. marraskuutaPort of SpainPatrick Manning201128.–30. lokakuuta PerthJulia Gillard201315.–17. marraskuuta ColomboMahinda Rajapaksa201527.–29. marraskuuta VallettaJoseph Muscat201819.–20. huhtikuutaLontooTheresa May202224.–25. kesäkuutaKigaliPaul Kagame202425.–26. lokakuutaApiaFiamē Naomi Mataʻafa20261.–4. marraskuutaSt. John’sGaston Browne
Päämiehet Päämies Virka-aika Yrjö VI 100px 28. huhtikuuta 1949 – 6. helmikuuta 1952 Elisabet II 100px 6. helmikuuta 1952 – 8. syyskuuta 2022 Charles III 100px 8. syyskuuta 2022 –
Pääsihteerit Pääsihteeri Virka-aika Valtio Arnold Smith kesäkuu 1965 – 30. tammikuuta 1975 Shridath Ramphal 1. heinäkuuta 1975 – 30. kesäkuuta 1990 Emeka Anyaoku 1. heinäkuuta 1990 – 3. huhtikuuta 2000 Don McKinnon 3. huhtikuuta 2000 – 1. huhtikuuta 2008 Kamalesh Sharma 1. huhtikuuta 2008 – 1. huhtikuuta 2016 Patricia Scotland 1. huhtikuuta 2016 – 31. maaliskuuta 2025 / Shirley Ayorkor Botchwey 1. huhtikuuta 2025 –
Puheenjohtajat Järjestys Puheenjohtaja Valtio Virka-aika Monarkki 1. Thabo Mbeki 12. marraskuuta 1999 – 2. maaliskuuta 2002Elisabet II 2. John Howard 2. maaliskuuta 2002 – 5. joulukuuta 2003 3. Olusegun Obasanjo 5. joulukuuta 2003 – 25. marraskuuta 2005 4. Lawrence Gonzi 25. marraskuuta 2005 – 23. marraskuuta 2007 5. Yoweri Museveni 23. marraskuuta 2007 – 27. marraskuuta 2009 6. Patrick Manning 27. marraskuuta 2009 – 25. toukokuuta 2010 7. Kamla Persad-Bissessar 26. toukokuuta 2010 – 28. lokakuuta 2011 8. Julia Gillard 28. lokakuuta 2011 – 27. kesäkuuta 2013 9. Kevin Rudd 27. kesäkuuta – 18. syyskuuta 2013 10. Tony Abbott 18. syyskuuta – 15. marraskuuta 2013 11. Mahinda Rajapaksa 15. marraskuuta 2013 – 9. tammikuuta 2015 12. Maithripala Sirisena 9. tammikuuta – 27. marraskuuta 2015 13. Joseph Muscat 27. marraskuuta 2015 – 19. huhtikuuta 2018 14. Theresa May 19. huhtikuuta 2018 – 24. heinäkuuta 2019 15. Boris Johnson 24. heinäkuuta 2019 – 24. kesäkuuta 2022 16. Paul Kagame 24. kesäkuuta 2022 – 25. lokakuuta 2024 Elisabet II Charles III 17. Fiame Naomi Mataʻafa 25. lokakuuta 2024 – 16. syyskuuta 2025 18. Laʻauli Leuatea Schmidt 16. syyskuuta 2025 –
Lähteet
Aiheesta muualla
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit