thumb|300px|Robert Koehler, Lakko, 1886. Lakko on vaikuttamisen tapa, jossa työntekijät yhteisellä päätöksellä poistuvat työpaikalta tai jättävät tekemättä työnsä. Lakon tarkoituksena on tavallisesti painostaa työnantajaa parantamaan työntekijöiden palkkaa tai työehtoja. Lakolla voidaan myös pyrkiä vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin, jolloin sitä kutsutaan poliittiseksi lakoksi. Lakko on työsopimuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa tunnustettu työntekijän perusoikeus.
Ammattiliitot käyttävät lakkoa ja lakolla uhkaamista aseena muun muassa palkkaneuvotteluissa. Lakkoja järjestetään myös ilman ammattiliittoja, erityisesti maissa, joissa järjestäytyminen on heikkoa. Toisinaan työntekijät menevät lakkoon myös painostaakseen valtiota tai myötätuntolakkoon tukeakseen toisen alan työtaistelua.
Lakko-oikeus ja ammatillinen järjestäytyminen katsotaan työntekijöiden perusoikeudeksi ja se on tunnustettu useimmissa perustuslaeissa. Kansainvälisen työjärjestön julistuksessa yhtenä työelämän perusperiaatteista on ”yhdistymisvapaus ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tunnustaminen”.
Historiaa Ensimmäinen kirjallinen maininta lakosta on Egyptistä noin vuoden 1100 eaa. tienoilta.Tieteen kuvalehti Historia 12/2014, s. 44–47. https://www.worldhistory.org/article/1089/the-first-labor-strike-in-history/
Useimmissa länsimaissa lakot laillistettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa työntekijöiden oikeuksien kasvaessa.
Pohjoismaissa alettiin 1960-luvulla kasvattaa hyvinvointipalveluja, mikä johti työvoiman rakenteen muuttumiseen. Teollisuuden työntekijöiden määrä kasvoi 1970-luvulle saakka ja kääntyi 1980-luvulla lievään laskuun. Suomessa toimihenkilöiden määrä ylitti teollisuuden työntekijöiden määrän vuonna 1982. 1980-luvun puolivälissä toimihenkilöitä oli Suomessa noin 1,1 miljoonaa ja työläisiä hieman yli miljoona.Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: 90 vuotta kansakunnan elämästä, s. 282–283. Helsinki: Otava, 2007. .
Oman edunvalvontakoneistonsa vuosikymmenien aikana rakentaneet työläisryhmät pystyivät huolehtimaan aineellisista eduistaan varsin tehokkaasti. Ammattiyhdistysliikkeen toimintatapoihin tottumattomat toimihenkilöt jäivät kaksinumeroisen inflaation jalkoihin ja osattomiksi tulopolitiikan hyödyistä, ja jälkilasku tästä maksettiin 1980-luvulla. Lakot eivät olleet enää vain työläisten taisteluase eivätkä työpaikat ainoa taistelukenttä. Samalla muuttui lakon filosofinen sisältö. Alkujaan lakon ideana oli ollut kieltää työn teettäjältä koko tuotannon arvo, ellei hän suostunut siirtämään kohtuullista osaa siitä työn tekijälle. Lakkoaseen leviäminen palvelujen alueelle johti siihen, että työnantajaa painostettiin aiheuttamaan haittaa mahdollisimman monelle työtaistelun ulkopuoliselle. Lakko ei ollut enää työpaikoilla käytävää tulonjakotaistelua, vaan koko yhteiskuntaan vaikuttavaa vallankäyttöä.
Sairaanhoitajien lakko vuonna 1983 johti Suomessa terveydenhoitojärjestelmän romahduksen partaalle. Lakkolaiset onnistuivat kuitenkin säilyttämään yleisön myötätunnon, sillä sairaanhoitajien koulutustaso, heidän työnsä laatu ja merkitys olivat niin suuressa epäsuhdassa heidän palkkaukseensa. Lakko päättyi työnantajapuolen lähes täydelliseen antautumiseen, ja terveydenhoitosektorin palkkakehitys ryöstäytyi jyrkkään nousuun. Hyväosaisten kapinasta alettiin puhua vuonna 1984, kun Akava aloitti lakkosarjan, johon yhtyivät muiden muassa lääkärit. Heidän tulotasonsa oli suorastaan romahtanut niistä ajoista, jolloin lääkärin korkea yhteiskunnallinen asema oli itsestäänselvyys. Keskustelu lakkoaseen hyväksyttävyydestä kiihtyi tuntuvasti vuonna 1986 seitsemän viikkoa kestäneen virkamieslakon aikana. Virkamieslakko lamautti muutamaksi päiväksi jopa tasavallan presidentin kanslian toiminnan, ja valtion symbolisen keskuksen joutuminen lakon piiriin herätti vakavan keskustelun siitä, onko lakko joissakin tilanteissa liian järeä ase.
Maailman pisin päättynyt lakko on ollut Kööpenhaminan parturiapulaisten lakko, joka päättyi 4.1.1961. Lakko kesti 33 vuotta. Suomen pisin lakko on ollut satamatyölaisten lakko 2.6.1928-16.4.1929. Oma lukunsa on Elannon hevosmiesten lakko, joka ei päättynyt virallisesti koskaan, vaan työnantaja siirtyi käyttämään autoja.
Yleistä Työnantajan mahdollinen työtaistelutoimenpide on työsulku. Työnantajat saattavat lakon aikana myös painostaa työntekijöitä. Eräs painostuskeino on esimerkiksi työsuhdematkapuhelimien kerääminen työntekijöiltä pois ennen lakkoa. Edelleen työnantajat voivat painostaa ammattiliittoja ay-jäsenmaksujen perimättä jättämisellä.
Yhteiskunnan kannalta kriittisiksi katsottavien ammattiryhmien, kuten lääkärien, poliisien ja palomiesten lakko-oikeutta on yleensä rajoitettu. Tällaiset virkasuhteiset ammattiryhmät ovat esimerkiksi lakon aikanakin velvoitettuja tekemään suojelutyötä, mutta toimisto- ja hallinnollinen työ jätetään tekemättä. Työnantaja voi yrittää teettää hätätyötä, jos ennalta arvaamaton tapahtuma on aiheuttanut tai vakavasti uhkaa aiheuttaa keskeytyksen säännöllisessä toiminnassa tavalla, joka vaarantaa hengen, terveyden tai omaisuuden, eikä työtä voi siirtää myöhemmin suoritettavaksi. Ennalta ilmoitettu työtaistelu ei täytä hätätyön tunnusmerkkejä. Siitä voi kuitenkin aiheutua sellaisia tilanteita, joissa hätätyön tunnusmerkit täyttyvät. Valtio voi määrätä poikkeustilan, sotatilan tai yleisen liikekannallepanon työrauhan saavuttamiseksi.
Lakko Suomessa 300px|thumb|Ihmisiä kokoontunut Tampereen kauppatorille vuoden 1905 yleislakon aikaan. Suomessa lakot ja työsulut ovat laittomia, mikäli ne rikkovat voimassa olevaa työehtosopimusta. Lakkoon voidaan laillisesti ryhtyä mikäli
alan työmarkkinaosapuolten eli ammattiliiton ja työnantajajärjestön välillä ei ole voimassa olevaa työehtosopimusta (niin sanottu sopimukseton tila), tai lakko kohdistuu johonkin selvästi työehtosopimuksen ulkopuoliseen asiaan. Tällaisia lakkoja voivat olla esimerkiksi myötätuntolakot tai poliittiset lakot.Työehtosopimuslaki 8 § jos kyseessä on työriita, jätetään ilmoitus vastapuolelle ja valtakunnansovittelijalle vähintään kaksi viikkoa ennen työtaistelun alkamista. Laki työriitojen sovittelusta 7 §
Työntekijät ovat luovuttaneet lakko-oikeutensa suomalaisessa työsopimusjärjestelmässä ammattiliitoille, tyypillisesti ammattiliitojen hallitukselle. Siten yksittäinen työntekijä, jonka alalla sovelletaan yleissitovaa työehtosopimusta, ei käytännössä voi olla laillisessa lakossa. Laittomasta lakosta voidaan sen toimeenpannut järjestö tuomita hyvityssakkoon työtuomioistuimessa. Mikäli lakko ei sakosta huolimatta lopu, sakko voidaan tuomita monta kertaa.
Lakosta ilmoittaminen Suomessa suunnitellusta lakosta jätetään ilmoitus vastapuolelle ja valtakunnansovittelijalle vähintään kaksi viikkoa ennen työtaistelun alkamista. Ruotsissa lakosta on ilmoitettava seitsemän päivää aiemmin. Saksassa, Ranskassa ja Belgiassa työtaisteluista ei tarvitse ilmoittaa ennakkoon lainkaan. On tyypillistä, että ammattiliiton säännöissä määrätään lakko-oikeudesta vain ammattiliiton johdolle, erotuksena yksittäisestä jäsenestä, yhdistyksestä tai työpaikasta: yksittäinen työntekijä, johon sovelletaan yleissitovaa työehtosopimusta, ei voi ryhtyä laillisesti lakkoon. Ilmoituksesta on käytävä selville valmistellun työtaistelun syyt, alkamishetki ja laajuus. Muista työtaistelutoimenpiteistä, esimerkiksi ylityökiellosta, ei ole ilmoitusvelvollisuutta. Valtakunnansovittelija voi esittää työtaistelun lykättäväksi 14 vuorokaudella, jos työtaistelu kohdistuu yhteiskunnan elintärkeisiin toimiin ja aiheuttaa kohtuutonta haittaa. Virkasuhteisten palvelussuhteen ehtoja koskevassa kiistassa työtaistelun alkamista voi lisäksi siirtää seitsemällä vuorokaudella. Päätöksen lakon siirtämisestä tekee työministeriö.
Valtiolla ja kunnallisella alalla toimivat virkariitalautakunnat, joiden tehtävä on osapuolten pyynnöstä selvittää aiottujen työtaistelujen aiheuttamat haitat yhteiskunnalle. Jos lakonuhka viedään virkariitalautakuntaan, työtaistelun alkamisajankohta siirtyy kahdella viikolla.
Mikäli työehtosopimus ei ole voimassa, lakkoihin liittyvän kiistan käsittelee yleinen tuomioistuin eli käräjäoikeus, koska Työtuomioistuin ratkoo ainoastaan sopimuskauden aikaisia työehtosopimuksiin liittyviä riitoja.
Palkanmaksuvelvoite lakon aikana Työnantajan palkanmaksuvelvoitetta käsitellään työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momentissa. Lakossa oleville ei työnantajan tarvitse luonnollisesti maksaa palkkaa eikä lakossa oleva saa korvausta esimerkiksi työttömyyskassasta. Ammattiliitot maksavat tyypillisesti lakkoavustusta lakossa oleville; lakkoavustus on verovapaa tulo 16 EUR/päivä saakka. Työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa myös siinä tilanteessa, jossa työntekijän työkyvyttömyys alkaa ennen lakkoa ja päättyy lakon aikana, jonka jälkeen hän liittyy lakkoon.
Mikäli työnteko estyy muilta työntekijöiltä lakon seurauksena, työnantajalla on velvoite maksaa palkkaa työnteon estymisen ajalta vähintään seitsemän päivää. Työnantaja voi siirtää työntekijän myös muuhun kuin hänen varsinaiseen työhönsä. Työnantaja voi vapautua palkanmaksuvelvollisuudesta esim. lomauttamalla työntekijän palkanmaksukauden päätyttyä ja tällöin työntekijä on oikeutettu työttömyyskorvaukseen ilman normaalia seitsemän päivän omavastuuosuutta.
Vuosiloma lakon aikana Mikäli vuosiloma alkaa ennen ammattiliiton aloittamaa lakkoa, loma jatkuu normaalisti lakosta riippumatta: henkilö on vuosilomalla eikä lakossa ja loma päättyy silloin kun se on määrätty päättyväksi. Kun lomalta ”palataan lakkoon”, on työntekijän kuitenkin syytä ilmoittaa työnantajalle lakkoon jäämisestä, jotta poissaoloa ei tulkittaisi luvattomaksi poissaoloksi. Mikäli vuosiloma on määrätty pidettäväksi lakon aikana työnantaja maksaa lomakorvauksen pitämättä jääneestä lomasta. Tällöin työnantajalla ei ole kuitenkaan velvollisuutta maksaa niin kutsuttua lomaltapaluurahaa. Mikäli vuosilomalain mukaan lomakausi jatkuu vielä lakon jälkeenkin, työnantajan on siirrettävä vuosiloma annettavaksi myöhemmin lomakauden kuluessa lakon päättymisen jälkeen. Lakkopäivät eivät kuitenkaan kerrytä työntekijän vuosilomaa jolloin lomaraha pienenee kertymättä jäävää vuosilomaa vastaavasti.
Lakkotyyppejä ja työtaistelutoimenpiteitä Italialainen eli hidastuslakko, jossa työntekijät ovat työpaikalla ja tekevät töitä, mutta verkkaiseen tahtiin tai jokaista säännöstä pilkuntarkasti noudattaen tai tekevät sen ja vain sen, mitä nimenomaan käsketään. Ensimmäisen kerran tällaisen työtaistelun sanotaan tapahtuneen Italian rautateillä, mistä nimitys juontuu.
Istumalakko eli miehityslakko, jossa työntekijät saapuvat työpaikalle mutta kieltäytyvät tekemästä töitä
Japanilaisessa lakossa työntekoa jatketaan tavanomaisesti, mutta osoitetaan mieltä työnantajaa vastaan esimerkiksi kantamalla lappua kaulassa.
Korpilakko eli laiton lakko, työehtosopimuksen tai työehtosopimuslain vastainen lakko. Korpilakko voi syntyä myös yksittäisellä työpaikalla, joka alkaa ilman ammattiliiton myötävaikutusta ja saattaa sisältää arvostelua omaa ammattiliittoa kohtaan. Laiton lakko ei sisällä täysimittaista lain tarkoittamaa ennalta ilmoittamisaikaa (esimerkiksi myötätuntolakko).
Laillinen lakko on työehtosopimuslain tai työehtosopimuksen tarkoittama työtaistelutoimenpide, johon kuuluu muun muassa ilmoitusvelvollisuus työnantajalle (~työnantajajärjestölle), lakon laajuudesta ilmoittaminen ja niin edelleen.
Mielenosoituslakossa osoitetaan mieltä esimerkiksi työnantajan, hallituksen tai eduskunnan päätöksiä vastaan. Mielenosoituslakko voi olla spontaani, äkillinen reaktio johonkin ilmiöön (~laiton lakko, ulosmarssi) tai se voi olla suunniteltu (~laillinen, ilmoitettu työtaistelutoimenpide). Mielenosoitus- ja poliittiset lakot kestävät yleensä määräajan.
Pistelakko, on saartoa laajempi työtaistelutoimenpide, jossa yksi kohta tuotantoketjusta tai osa yrityksestä on lakossa. Yleensä pisteeksi valitaan sellainen kohta, joka estää muun ketjun toimimisen.