Lahden MM-hiihtojen 2001 dopingskandaali viittaa dopingtapaukseen, jossa 15.–25. helmikuuta 2001 pidettyjen Lahden MM-hiihtojen yhteydessä kuusi Suomen maastohiihtojoukkueen hiihtäjää jäi kiinni hydroksietyylitärkkelys-pohjaisen plasmankorvikkeen (Hemohes) käytöstä. Hemohesia käytettiin dopingissa laskemaan EPO:lla nostettuja hemoglobiiniarvoja alle sallittujen rajojen.

Suomi menetti dopingrikkomusten takia kolme kilpailuissa voitettua mitalia. Kiinni jääneet urheilijat saivat kukin kahden vuoden kilpailukiellon, ja maastohiihtojoukkueiden päävalmentajat Kari-Pekka Kyrö ja Jarmo Riski sekä lääkärit Pirkka Mäkelä ja Juha-Pekka Turpeinen saivat elinikäisen toimitsijakiellon. Hiihtoliiton toimitusjohtaja Esa Klinga erosi tehtävästään maaliskuussa 2001.

Dopingskandaalilla on ollut vaikutuksia Suomen maastohiihtoon niin urheilullisesti kuin taloudellisesti. MM-hiihtojen aikaista ja sitä edeltävää dopingin käyttöä on puitu julkisuudessa vielä vuosia tapahtumien jälkeen.

STT:n kasvuhormoniuutinen Suomen Tietotoimisto (STT) julkaisi tammikuussa 1998 uutisen, jonka mukaan "ruotsalaisesta sairaalasta peräisin olevaa, varastettua kasvuhormonia on toimitettu suomalaiselle maajoukkuetason hiihtäjälle" ja "aineesta kiinnostuivat myös Hiihtoliiton johtavat henkilöt". Hiihtäjäksi nimettiin saman päivän aikana Jari Räsänen.

Hiihtoliiton puheenjohtaja, keskustan puheenjohtaja ja entinen pääministeri Esko Aho ajoi oikeustoimia STT:tä vastaan. Uutisen kirjoittanut toimittaja Johanna Aatsalo ja STT:n päätoimittaja Kari Väisänen joutuivat syytteeseen julkisesta herjauksesta. Lähdesuojaan vedoten tietotoimisto ei paljastanut tietolähdettään.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Aatsalon 30 päivän ja Väisäsen 45 päivän ehdolliseen vankeuteen sekä yhteensä 2,4 miljoonan markan (noin 400 000 euron) korvauksiin 19 kantajalle. Helsingin hovioikeus lievensi lokakuussa 2000 vankeusrangaistukset sakoiksi ja pienensi korvauksia. Aatsalo ja Väisänen saivat vuonna 2024 International Press Instituten (IPI) Suomen osaston sananvapauspalkinnon.

Tapahtumat

Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS) kielsi Hemohesin käytön juuri ennen kisojen alkua. Suomen joukkue tiesi kiellosta mutta uskoi, ettei ainetta pystytä havaitsemaan testeissä.

17. helmikuuta 2001 Jari Isometsä voitti takaa-ajokilpailussa hopeaa. Seuraavana päivänä hänen kuitenkin ilmoitettiin jääneen kiinni Hemohesin käytöstä, ja hän menetti voittamansa mitalin. 18. helmikuuta lehdistötilaisuudessa hän ilmoitti ottaneensa lääkettä Hiihtoliiton ulkopuolisen henkilön valvonnassa laskeakseen yli sallittujen rajojen nousseita hemoglobiiniarvojaan.Isometsän dopingkäry varmistui 18.2.2001 MTV3.fi

Mika Myllylä oli sijoittunut saman kilpailun perinteisen osuuden ykköseksi, muttei startannut iltapäivän takaa-ajoon. Janne Immonen puolestaan hiihti kilpailussa kymmenen parhaan joukossa, mutta keskeytti kilpailun sauvarikkoon.

Isometsän lehdistötilaisuus herätti Maailman antidopingtoimiston (WADA) ensimmäisen pääjohtajan, suomalaisen Harri Syväsalmen (1952–2024), epäilykset, ja hän valtuutti norjalaisen antidopingasiantuntijan Rune Andersenin järjestämään kattavat testit Suomen joukkueelle. Andersen sopi suomalaisten kanssa testauksesta lauantaiksi 24. helmikuuta, mutta testaajat saapuivat todellisuudessa kaksi päivää etuajassa.

22. helmikuuta Suomen miesten viestijoukkue voitti kultaa joukkueella Janne Immonen, Harri Kirvesniemi, Sami Repo ja Mika Myllylä. Heistä Immonen joutui dopingtestiin heti viestihiihdon jälkeen,Suomen joukkueelle tehty yllätystestejä 23.2.2001 MTV3.fi ja koko Suomen hiihtojoukkue testattiin saman päivän iltana Andersenin johdolla.Suomen hiihtäjät dopingtestiin Lahdessa 23.2.2001 MTV3.fi

25. helmikuuta uutisoitiin toisen suomalaishiihtäjän dopingkärystä, ja seuraavana päivänä varmistui, että kyseessä oli viestijoukkueessa hiihtänyt Immonen. Näin ollen miesten viestijoukkue menetti voittamansa kultamitalin.Immosen B-näyte positiivinen 26.2.2001 MTV3.fi Kultamitali meni lopulta Norjalle, joka onkin tästä asti ollut voittamaton miesten MM-viesteissä.

thumb|225px|Hiihtoliiton lääkärinlaukku päätyi lopulta Urheilumuseon vitriiniin.

26. helmikuuta uutisoitiin, että Ala-Tikkurilan Shell-huoltoasemalle (Härkävaljakontie 30, Helsinki) oli jäänyt Hiihtoliiton lääkärilaukku, josta löytyi muun muassa Haes-steril-verenohennuslääkepusseja ja ruiskuja. Helsingin Sanomien rikostoimittaja Riku Rantala paljasti, että laukun oli unohtanut huoltoasemalle hiihtoliiton silloinen miesten päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö. Kyseessä oli yksi vuoden 2001 merkittävimmistä uutisista. Kun poliisille tulleiden löytötavaroiden sisällöstä ovat julkisia, Rantala sai poliisilta haltuunsa luettelon lääkelaukun sisällöstä. HS:n toimituksessa luettelo käytiin tarkkaan läpi. Kyrö puolestaan kävi sitten hakemassa laukun poliisilta.Hiihtoliiton lääkelaukku puhuttaa 26.2.2001 MTV3.fi

28. helmikuuta Paavo M. Petäjä ilmoitti lehdistötilaisuudessa neljän suomalaishiihtäjän jääneen kiinni dopingista ja pyysi anteeksi "suomalaiselle urheilulle ja hiihtokansalle aiheuttamaamme katastrofaalimaisen suurta häpeää". Neljän suomalaishiihtäjän kerrottiin antaneen positiivisen A-näytteen. Heistä Harri Kirvesniemi, Mika Myllylä ja Milla Jauho myönsivät aineiden käytön,Kirvesniemi ja Jauho kärysivät dopingista 28.2.2001 MTV3.fi ja neljänneksi hiihtäjäksi paljastui 6. maaliskuuta B-näytteiden valmistuttua Virpi Kuitunen. Hiihtäjien dopingkäryille vahvistus 7.3.2001 MTV3.fi Näin ollen myös naisten viestijoukkueen voittama hopeamitali hylättiin, koska Jauho ja Kuitunen hiihtivät joukkueessa. Sen sijaan Kuitunen sai pitää 18. helmikuuta voittamansa takaa-ajon kultamitalin, koska oli antanut kilpailun jälkeen negatiivisen dopingnäytteen.

20. huhtikuuta kaikki kuusi kiinnijäänyttä väliaikaisessa kilpailukiellossa ollutta suomalaishiihtäjää – Isometsä, Immonen, Myllylä, Kirvesniemi, Jauho ja Kuitunen – tuomittiin kahden vuoden kilpailukieltoon. Lisäksi maastohiihtojoukkueiden päävalmentajat Kari-Pekka Kyrö ja Jarmo Riski sekä lääkärit Pirkka Mäkelä ja Juha-Pekka Turpeinen saivat elinikäisen toimitsijakiellon.Hiihtäjille kahden vuoden kilpailukiellot 20.4.2001 MTV3.fi Suomen Hiihtoliitto kumosi kotimaisen toimintakiellon Riskiltä vuonna 2004, Turpeiselta vuonna 2014 ja Kyröltä vuonna 2016. Kansainvälinen Hiihtoliitto purki Riskin ja Turpeisen kansainvälisen toimintakiellon vuonna 2015 sekä Kyrön toimintakiellon vuonna 2017.

Jälkipyykki

Saunasopimus Isometsän dopingkäryn jälkeen laadittiin niin sanottu saunasopimus, jossa Isometsälle tarjottiin miljoona markkaa (noin 168 000 euroa) vastineeksi siitä, että hän ottaisi yksin vastuun dopingin käytöstä ja vapauttaisi muut epäilyistä. Sopimuksen allekirjoittivat Isometsä, Myllylä, Kirvesniemi, Immonen, päävalmentaja Kyrö ja lajijohtaja Antti Leppävuori. Sopimus raukesi, kun viisi muuta suomalaishiihtäjää jäi kiinni dopingista. Kyrön mukaan hän ja Leppävuori eivät olisi voineet sopia miljoonan markan korvauksesta ilman Hiihtoliiton johdon hyväksyntää. Petäjä kiisti johdon tienneen sopimuksesta.

Opetusministeriön selvitys Opetusministeriö asetti toukokuussa 2001 kansainvälisen selvitystyöryhmän tutkimaan dopingskandaalia. Työryhmää johti hallintoneuvos Lauri Tarasti, ja sen jäseninä olivat lääketieteen asiantuntija Tapio Kallio sekä belgialainen lakimies Philippe Verbiest. Työryhmän 23. toukokuuta 2001 julkaisema raportti totesi, että suomalaiset hiihtäjät olivat käyttäneet Hemohesia EPO:n käytön peittämiseen ja että joukkueen lääkärit tiesivät Hemohesin olevan kielletty aine.

Kilpailukiellot Kuitunen ja Jauho valittivat kilpailukieltojensa pituudesta, mutta se ei muuttunut jälkikäteen. Asiaa käsiteltiin Hiihtoliiton ja hiihtäjien välillä välimiesoikeudessa. Välimiehenä toiminut professori Ari-Matti Nuutila katsoi, että Kuitunen ja Jauho eivät tienneet joukkueen lääkärin antaneen tiputuksessa kiellettyä ainetta. Kari-Pekka Kyrö sen sijaan esitti vuonna 2008, että Kuitunen olisi ollut tietoinen asiasta. Kyrön mukaan Kuitunen keskeytti Brussonin MC-hiihtokilpailun joulukuussa 2000 tahallaan annettuaan edellisenä päivänä liian suuren hemoglobiiniarvon. Kyrö oli sopinut FIS-pomon kanssa asiasta.

Jari Isometsä kertoi myöhemmin, että Hemohesin olivat hänelle annostelleet Hiihtoliiton lääkärit Turpeinen ja Mäkelä, eikä hän kertonut tästä helmikuun 18. päivän lehdistötilaisuudessa suojellakseen muuta joukkuetta. Myöhemmin kävi myös ilmi, että Immonen katkaisi takaa-ajokilpailussa sauvan tahallaan, jotta keskeyttäisi kilpailun eikä joutuisi dopingtestiin.Janne Immonen MTV3.fi

Jälkikäteen Kari-Pekka Kyrö on väittänyt, että Suomen joukkue käytti Hemohesia laskeakseen veridopingilla (mm. EPO:lla) nostettuja veriarvoja. Kyrön mukaan myös muiden maiden hiihtäjät olivat käyttäneet Kyrön hankkimaa Hemohesia. Kyrö kertoi ehdottaneensa FISin pääsihteerin puhuttelussa, että FIS ratsaisi kisakylän kiellettyjen aineiden varalta.

Rikostutkinta

Tutkinnan käynnistyminen Dopingskandaalin jälkeisenä maanantaina 26. helmikuuta 2001 keskusrikospoliisin (KRP) Jyväskylän yksikön rikosylikonstaapeli Kimmo Nokkonen vastaanotti vihjepuhelun, jonka mukaan Tikkakosken lentokentällä oli 14. elokuuta 1999 löytynyt insuliiniampulli Kari-Pekka Kyrön hallusta. Kyrö ja Mika Myllylä olivat tuolloin palanneet Virosta Suvirullit-rullasuksikilpailuista pienkoneella, jonka tulliviranomaiset tarkastivat, koska Viro ei vielä ollut Euroopan unionin jäsenmaa.

Nokkonen päätteli kollegansa Arto Mäkitalon kanssa, että insuliiniampulli oli aihetodiste kasvuhormonin käytöstä, sillä insuliini oli vuoden 1999 alussa lisätty urheilun kiellettyjen aineiden listalle ja kasvuhormonin käyttö vähentää kehon omaa insuliinintuotantoa, jota sitten pitää täydentää pistoksilla. Löytö viittasi siihen, että STT:n vuoden 1998 uutisessa esitetyt väitteet kasvuhormonin käytöstä suomalaisessa maastohiihdossa pitivät paikkansa ja että STT:n herjauskäsittelyssä olisi mahdollisesti rikottu totuusvelvollisuutta.

Nokkonen perehtyi myös KRP:ssä tehtyyn STT:n herjaustapauksen alkuperäiseen esitutkintaan ja havaitsi siinä epäselvyyksiä. Kunnianloukkaustapaus oli osoitettu poikkeuksellisesti suoraan keskusrikospoliisille Helsingin poliisilaitoksen sijaan, eikä päätöksen tekijää ja perusteita ollut dokumentoitu. Nokkosen mukaan Hiihtoliiton johtohenkilöiden kuulustelupöytäkirjojen kuulustelukertomukset olivat sanamuodoltaan identtiset, mikä viittasi hänen mukaansa siihen, että kertomukset oli päätetty ennakkoon, eivätkä ne olleet “syntyneet asianomistajien vapaan kerronnan kautta”. Yhtäpitävä osa kuulustelukertomuksista oli seuraava:

KRP:n Vantaan päämaja ei pitänyt insuliinilöytöä merkittävänä eikä halunnut avata STT:n tapausta uudelleen.

Lisätutkinta Pian tämän jälkeen entinen maajoukkuehiihtäjä Sami Heiskanen, joka oli lopettanut kilpauransa vuonna 1999 eikä kilpaillut Lahden MM-hiihdoissa, tunnusti vapaaehtoisesti Ylen uutisissa käyttäneensä erytropoietiinia. Nokkonen ja Mäkitalo matkustivat Kuopioon kuulustelemaan Heiskasta, joka kertoi käyttäneensä myös kasvuhormonia, kertoneensa asiasta Kari-Pekka Kyrölle ja toimittaneensa erytropoietiinia Janne Immoselle talvella 1999.

Valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski määräsi lisätutkinnan luettuaan Heiskasen kuulustelupöytäkirjan. Nokkonen toimi noin 15 vuotta kestäneen tutkinnan päätutkijana.

Farmakologinen ohjelma