Frida Kahlo

Frida Kahlo eli Magdalena Carmen Frieda Kahlo y Calderón (6. heinäkuuta 1907 Coyoacán, Meksiko – 13. heinäkuuta 1954 Coyoacán, Meksiko) oli meksikolainen taidemaalari, joka tunnettiin tuskaa, kuoleman läsnäoloa ja elon pimeää puolta ilmaisevista maalauksistaan. Kahlo maalasi laajan sarjan inhorealistisia omakuvia. Hän käytti voimakkaita värejä tyylillä, joka oli saanut vaikutteita Meksikon alkuperäiskansojen kulttuurista, mutta hänen tyylissään oli myös eurooppalaisia vaikutteita realismista, symbolismista ja surrealismista.

Elämä Perhe Kahlo syntyi vanhempiensa talossa Coyoacánissa, joka oli tuohon aikaan pieni kaupunki Méxicon laitamilla. Hänen isänsä oli Pforzheimissa Saksassa syntynyt valokuvaaja Carl Wilhelm Kahlo (1871–1941), joka Meksikoon muutettuaan otti uudeksi etunimekseen Guillermo. Pitkään luultiin, että Guillermo Kahlo oli juutalaista syntyperää, mutta uudempi sukututkimus osoittaa, että näin ei ollut. Äiti Matilde oli lähes lukutaidoton, syvästi uskonnollinen meksikolaisnainen.

Fridalla oli kaksi vanhempaa sisarta ja vuotta nuorempi pikkusisko.

Lapsuus ja nuoruus thumb|Kahlo 13-vuotiaana. Kahlo sairasti kuusivuotiaana polion. Oltuaan yhdeksän kuukautta vuodepotilaana hän ontui, ja isä rohkaisi häntä tytöille epätyypillisiin urheiluharrastuksiin selän ja jalan kuntouttamiseksi.

Vuonna 1922 viisitoistavuotias Kahlo aloitti kuuluisan lukion Escuela Nacional Preparatoria yhtenä sen harvoista tyttöoppilaista. Samana vuonna kuuluisa meksikolainen taiteilija Diego Rivera maalasi kouluun seinämaalauksen.

Syyskuussa 1925 Kahlo oli liikenneonnettomuudessa, jossa bussi ja raitiovaunu törmäsivät. Metallinen kaide lävisti hänen lantionsa ja aiheutti useita murtumia. Kahlo oli viikkoja sairaalassa. Hänelle piti tehdä 35 leikkausta.

Kahlo alkoi maalata toipilasaikanaan, ja ensimmäinen omakuva valmistui seuraavana vuonna. Samaan aikaan Kahlo aktivoitui poliittisesti ja liittyi Kommunistiseen nuorisoliikkeeseen ja Meksikon kommunistipuolueeseen.

Aikuiselämä ja ura kuvataiteilijana thumb|Frida Kahlo ja Diego Rivera vuonna 1932. Hänen maalauksensa herättivät taidemaalari Diego Riveran kiinnostuksen. Rivera ja Kahlo menivät naimisiin vuonna 1929, erosivat 1939 ja avioituivat uudestaan 1941. Kahlo tuki aktiivisesti kommunismia, ja hänellä oli vuonna 1937 lyhyt suhde Lev Trotskin kanssa, jonka Stalinin agentit surmasivat Méxicossa 1940. Kahlo oli avoimesti biseksuaali.

Vuonna 1932 Rivera maalasi tilaustyötä Detroitissa. Kahlo koki keskenmenon, joka järkytti häntä kovasti mutta käynnisti myös hänen voimakkaimman luomiskautensa. Riveran ehdotuksesta Kahlo alkoi maalata meksikolaisten retablo-maalausten tyyliin peltilevyille. Retablot ovat uskonnollisia maalauksia, joita meksikolaiset omistavat pyhimyksille, joiden esirukousten he kokevat auttaneen selviämään arjen tragedioista. Monet Kahlon maalauksista ovat tyypillistä retablon kokoa, 30 × 40 cm tai 40 × 50 cm.

Vuonna 1939 Kahlo lähti Pariisiin ja ystävystyi siellä Marcel Duchampin ja Pablo Picasson kanssa. Hän maalasi yhden kuuluisimmista teoksistaan, Kaksi Fridaa. Maalauksessa on kaksi omakuvaa rinnakkain, toinen valkoinen, jonka sydän vuotaa verta, toinen värikäs ja tervesydäminen.

Vuonna 1941 Meksikon valtio tilasi Kahlolta sarjan muotokuvia kuuluisista meksikolaisnaisista. Henkilökohtaisten murheiden takia Kahlo ei kyennyt täyttämään tilausta loppuun. Hänen työnsä saivat silti paljon suosiota ja niitä oli mukana useissa yhteisnäyttelyissä.

1950-luvulla Kahlon terveys heikkeni entisestään. Hänen jalkaansa tuli kuolio. Vuonna 1953 Kahlolla oli ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Meksikossa, ja sairautensa takia hän osallistui sen avajaisiin galleriaan tuodusta katosvuoteesta käsin. Kuolio paheni ja jalka jouduttiin amputoimaan. Kahlo vaipui syvään masennukseen. Vuonna 1954 hän oli jälleen sairaalassa, keuhko-ongelmien takia, jotka mahdollisesti liittyivät itsemurhayritykseen.

Kahlo kuoli 13. heinäkuuta 1954. Virallinen kuolinsyy on keuhkoveritulppa, mutta itsemurhasta on huhuttu. Viimeisessä päiväkirjamerkinnässä on vapiseva musta enkeli ja teksti ”Toivon että lähtö on lopullinen ja riemukas – ja että en enää koskaan palaa. Frida”.

Hänen tuhkansa sijoitettiin esikolumbiaaniseen uurnaan, joka on näytteillä hänen aikaisemmassa Coyoacánissa sijaitsevassa kodissaan La Casa Azulissa.

Työt ja merkitys Kahlon omaan kokemukseen perustuvat työt ovat usein hätkähdyttävän voimakkaita kivun ja naisten ankaran elämän kuvauksia. Kahlon 143 maalauksesta 55 on omakuvia, jotka sisältävät henkilökohtaista symboliikkaa ja havainnollista ruumiin kuvausta. Kahloon vaikutti myös Meksikon alkuperäiskulttuuri, mikä näkyy kirkkaina väreinä sekä realismin ja symbolismin sekoituksena.

1930-luvun alussa Kahlo aloitti omaelämäkerrallisten teosten sarjan, tavoitteenaan tehdä maalaus jokaisesta elinvuodestaan. Sarjan aloittaa "Syntymäni" vuodelta 1932.

Vaikka Kahloa pidetään toisinaan surrealistina ja hänellä oli useita yhteisnäyttelyitä eurooppalaisten surrealistien kanssa, hän kuitenkin itse kiisti tämän luonnehdinnan.