Khrysippos

Khrysippos (, 279–207 eaa.) oli antiikin kreikkalainen stoalaiseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hän oli kotoisin Soloista. Khrysippos oli Kleantheen oppilas ja tämän seuraaja stoalaisen koulukunnan johdossa.

Tuotteliaana kirjoittajana ja ahkerana väittelijänä Khrysippos otti usein argumenteissaan kumpaakin puolta edustavia kantoja. Hänen 700:sta teoksestaan ei ole säilynyt yhtäkään, lukuun ottamatta muutamia katkelmia osana myöhempien kirjoittajien teoksia. Khrysippos kehitti erityisesti stoalaista logiikkaa.

Elämä

Khrysippos oli tarsoslaisen Apollonioksen poika, mutta hän itse syntyi Soloissa, Kilikiassa.Gould 1970, s. 7.Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit VII.179. Hän oli pienikokoinen,DL VII.182. ja hänet tunnettiin hyvänä pitkien matkojen juoksijana. Ollessaan vielä nuori hän menetti suuren perimänsä omaisuuden, koska se takavarikoitiin kuninkaan rahastoon.DL VII.181. Tässä lähteessä ei kerrota, kuka kuningas oli kyseessä, mutta siihen aikaan Kilikan hallinnasta kiistelivät Ptolemaios II Filadelfos ja Antiokhos I Soter, ks. Khrysippos muutti Ateenaan, ja sieltä hänestä tuli stoalaisten koulu­kunnan silloisen johtajan Kleantheen oppilas.DL VII.179.. Hänen kerrotaan osallistuneen myös Platonin Akatemiassa Arkesilaoksen ja tämän seuraajan Lakydeen pitämille luennoille.DL VII.184.

Khrysippos opiskeli innokkaasti stoalaista filosofiaa. Hän tuli tunnetuksi siitä, että hän kykeni oppimaan enemmän kuin useimmat aikalaisensa. Hän tuli tunnetuksi älyllisestä rohkeudestaan ja itse­luottamuksestaan, ja hänen luottamuksensa omiin kykyihinsä näkyi muun muassa hänen Kleantheelle esittämästään pyynnöstä: ”Anna minulle periaatteet, niin minä keksin itse todistukset.” Hänestä tuli Kleantheen seuraaja stoalaisten koulu­kunnan päämiehenä tämän kuoltua noin vuonna 230 eaa.

Khrysippos oli tuottelias kirjoittaja. Sanotaan, että hän harvoin kirjoitti vähempää kuin 500 riviä päivässäDL VII.181. ja kaikkiaan hän kirjoitti 705 teosta.DL VII.180. Arvostelijoidensa mukaan hänen kirjansa olisivat kuitenkin sisältäneet etupäässä vain lainauksia muilta.DL VII.181, DL X.26–27. Häntä pidettiin moni­sanaisena, hämäränä ja tyyliltään huolimattomana, mutta hänen kykyjään arvostettiin korkealle, ja hän sai koulu­kunnassaan arvovaltaisen aseman.

Khrysippos kuoli 143. olympiadin (208–204 eaa.) aikana 73-vuotiaana. Diogenes Laertios kertoo hänen kuolemastaan kaksi erilaista tarinaa.DL VII.185. Ensimmäisen kertomuksen mukaan Khrysippos olisi joutunut pyörryksiin juotuaan eräässä juhlassa laimentamatonta viiniä ja kuollut pian sen jälkeen. Toisen tarinan mukaan hän olisi kuollut nauruun nähtyään aasin syömässä viikunoita, ja käskettyään tuoda sille laimentamatonta viiniä palan painikkeeksi. Tarinoiden todenperäisyyttä ei ole kyetty varmentamaan.

Khrysippoksen veljenpoika Aristokreon pystytti hänen kunniakseen patsaan Kerameikokseen.Plutarkhos: De Stoicorum Repugnantiis; DL VII.183. Stoalaisen oppikunnan päämiehenä häntä seurasi hänen oppilaansa Zenon TarsoslainenEusebios Kesarealainen: Praeparatio Evangelica, 15.18; DL VII.35.

Khrysippoksen teoksista yksikään ei ole säilynyt kokonaisuudessaan. Niistä on jäljellä vain lainauksia myöhempien kirjoittajien kuten Ciceron, Senecan, Galenoksen ja Plutarkhoksen teoksista. Lisäksi Papyrusten huvilasta Herculaneumista on löydetty kaksi hiiltynyttä papyruspalaa, joissa on katkelmia Khrysippoksen teoksista Loogisia kysymyksiä ja Sallimuksesta. Erästä kolmattakin sieltä löydettyä tekstiä on arveltu hänen kirjoittamakseen.

Filosofia right|thumb|200px|Khrysipposta esittävä roomalaisaikainen jäljennös hellenistisestä veistoksesta Louvressa.

Khrysippos teki pitkän ja menestyksellisen uran vastustaessaan Platonin Akatemian hyökkäyksiä. ja toivoi voivansa puolustaa stoalaisuutta, ei ainoastaan sitä vastaan jo tehtyjä, vaan myös kaikkia myöhemmin mahdollisesti tehtäviä hyökkäyksiä vastaan. Hän omaksui Zenonin ja Kleantheen opit ja kiteytti ne siihen muotoon, jonka stoalaisuus lopulta sai. Hän kehitti stoalaisten fysikaaliset teoriat ja tietoteorian ja suurelta osalta heidän muodollisen logiikkansa. Lyhyesti sanottuna Khrysippos teki stoalaisesta järjestelmästä sen, mikä se oli. Onkin sanottu, että "ilman Khrysipposta ei olisi ollut Stoaa."DL VII.183.

Logiikka

Khrysippos kirjoitti paljon logiikasta ja laati erään propositio­logiikan järjestelmän. Siinä missä Aristoteleen logiikka perustui syllo­gismeissa käytettyihin termeihin, (esimerkiksi: "Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia, Sokrates on ihminen, siis Sokrates on kuolevainen"), stoalainen logiikka keskittyi sen kaltaisiin lauseiden välisiin suhteisiin, joita voidaan kuvata esimerkillä: "Jos on päivä, on valoisaa; on päivä; siis on valoisaa".Sharples 2014, s. 24–25. Vaikka megaralainen koulu­kunta, lähinnä Diodoros Kronos ja Filon olivat jo aikaisemmin tutkineet aihetta, Aristoteleen oppilaat Theofrastos ja Eudemos Rhodoslainen hypo­teettisia syllo­gismejakin, vasta Khrysippos kehitti nämä periaatteet yhtenäiseksi propositiologiikan järjestelmäksi.

Propositiot

Khrysippos määritteli lauseen eli proposition "siksi, mikä voidaan kiistää tai vahvistaa sellaisena kuin se on", ja antoi esimerkkejä propositioista kuten "on päivä" ja "Dion kävelee."Gould 1970, s. 69–70. Hän erotti toisistaan yksin­kertaiset ja yhdistetyt propositiot, joita nykyisin sanotaan atomilauseiksi ja molekyylilauseiksi. Yksin­kertainen propositio ei koostu vielä yksin­kertaisemmista lauseista; sellainen on esimerkiksi lause "On päivä." Yksin­kertaisia propositioita voidaan yhdistää toisiinsa loogisilla konnektiiveilla yhdistetyiksi propositioiksi. Khrysippos luetteli käytetyn konnektiivin mukaan viisi tyyppiä yhdistettyjä propositioita:Gould 1970, s. 71.

Loogiset konnektiivit Tyyppi Esimerkki jos jos on päivä, on valoisaa ja on päivä ja valoisaa joko ... tai on joko päivä tai yö koska koska on päivä, on valoisaa todennäköisemmin/vähemmän todennäköisesti ... kuin todennäköisemmin on päivä kuin yö

Täten Khrysippos luetteli useita nykyisenkin logiikan tuntemia molekyyli­lauseita, muun muassa konjunktion, disjunktion ja implikaation. ja tutki tarkoin niiden totuuden kriteerejä.

Ehdolliset lauseet

Ensimmäiset loogikot, jotka väittelivät ehdollisista lauseista, olivat Diodoros Kronos ja hänen oppilaansa Filon. Viisi­sataa vuotta myöhemmin kirjoittanut Sekstos Empeirikos viittaa erääseen Diodoroksen ja Filonin käymään väittelyyn.Sekstos Empeirikos, Pyrrhonismin pääpiirteet II.110–112; Oppineita vastaan VIII.112–117. Filon piti kaikkia muita ehdollisia lauseita tosina paitsi niitä, joissa antesedentti (ehtolause) tosi ja konsekventti (päälause) epätosi. Tämä merkitsi, että esimerkiksi lause "Jos on päivä, minä puhun" on tosi aina paitsi jos on päivä ja olen hiljaa.Sekstos Empeirikos, Pyrrhonismin pääpiirteet II.110–112. Sen sijaan Diodoros väitti, että tosi ehdollinen lause on sellainen, jossa antesedentti ei koskaan kohda epätoteen konsekventtiin – siis koska lause "jos on päivä, minä puhun" voi olla epätosi, se on virheellinen. Kuitenkin paradoksaaliset implikaatiot olivat yhä mahdollisia, esimerkiksi "jos atomisia asioiden perus­osia ei ole, atomisia perus­osia on." Khrysippos omaksui ehdollisten lauseiden osalta paljon ankaramman käsityksen, joka teki sellaiset paradoksit mahdottomiksi.Kun Sekstos Empeirikos kertoi, että varhaisemmat filosofit olivat käyttäneet eri kriteerejä ehdollisten lauseiden totuuden märittämiseksi, hän ei maininnut Khrysipposta nimeltä, mutta nykyiset tutkijat uskovat, että hänen oma kantansa perustui Khrysippoksen käsitykseen tai että Khrysippos ainakin oli ollut samaa mieltä hänen kanssaan. Katso Gould 1970, s. 72–82. hänen käsityksensä mukaan ehdollinen lause on tosi, jos konsekventin kiistäminen ei ole loogisesti yhdistettävissä ante­sedenttiin. Tämä vastaa nykyaikaista ankaran ehto­lauseen käsitettä.

Syllogistiikka

Khrysippos kehitti syllogistiikan eli deduktiivisten päätelmien järjestelmän, jossa hän käytti viittä erityyppistä pääperustetta eli loogista muotoa, joita hän sanoi ei-todistettaviksi syllogismeiksi ja jotka toimivat aksioomeina sekä neljää päättelysääntöä, joista hän käytti nimitystä themata ja joiden avulla monimutkaisemmat syllogismit voitiin palauttaa näihin aksioomeihin.Bobzien, Susanne: Stoic Syllogistic, Oxford Studies in Ancient Philosophy 14, 1996, pp. 133–192 Viisi ei-todistettavaa loogista muotoa olivat:DL VII.79; Sekstos Empeirikos, Pyrrhonismin pääpiirteet II.156–9; cf. Oppineita vastaan VIII.223ff.

NimiKhrysippos ei itse käyttänyt näitä latinankielisiä nimiä, vaan ne ovat peräisin vasta keskiajalta. Kuvaus Esimerkki Modus ponens Jos A niin B.  A.  Siis, B. Jos on päivä, on valoisaa. On päivä. Siis on valoisaa. Modus tollens Jos A niin B.  Ei B.  Siis ei A. Jos on päivä, on valoisaa. Ei ole valoisaa. Siis ei ole päivä. Modus ponendo tollens  i Ei sekä A että B.  A.  Siis ei B.  Ei ole sekä päivä että yö. On päivä. Siis ei ole yö.  ii Joko A tai B.  A.  Siis ei B. On joko päivä tai yö. On päivä. Siis ei ole yö. Modus tollendo ponens Joko A tai B.  Ei A.  Siis B. On joko päivä tai yö. Ei ole päivä. Siis on yö.

Neljästä päättely­säännöstä vain kaksi on säilynyt, nimittäin niin sanottu ensimmäinen teema eli antilogismin sääntö sekä kolmas teema jonka avulla syllogismien ketju voitiin palauttaa yksin­kertaisiksi syllogismeiksi. Stoalaisen syllogistiikan tarkoituksena ei ollut vain luoda muodollista järjestelmää. Se käsitettiin myös opiksi järjen operaatioksi, nimittäin jumalallisen järjen (logos), joka hallitsi maailman­kaikkeutta, jonka osia ihmisetkin ovat.Sharples 2014, s. 26. Pyrkimyksenä oli löytää pätevät päättely­säännöt ja todistusten muodot, joiden avulla ihmiset voisivat löytää elämän­tapansa.

Muut logiikkaa käsittelevät teokset

Khrysippos analysoi puhetta sekä nimien ja käsitteiden käyttöä. Hän ponnisteli myös kumotakseen virhepäätelmiä ja paradokseja. Diogenes Laertioksen mukaan Khrysippos kirjoitti 12 teosta, yhteensä 23 kirjaa valehtelijan paradoksista, seitsemän teosta ja 17 kirjaa kaksi­selitteisistä lauseista sekä yhdeksän teosta ja yhteensä 26 kirjaa muista ongelmista. Kaikkiaan hän kirjoitti ongelmista ja paradokseista 28 teosta, jotka jakautuivat 66 kirjaan. Khrysippos oli ensimmäinen stoalainen, joka mainitsi kolmannen neljästä stoalaisesta kate­goriasta, disposition.Menn, Stephen: ”The Stoic Theory of Categories”. Teoksessa Oxford Studies in Ancient Philosophy, Volume XVII, 1999, s. 215–247. Sikäli kuin tiedetään, Khrysippos käytti usein substanssin ja kvaliteetin kategorioita, mutta vain harvoin kahta muuta stoalaista kategoriaa, dispositiota ja ehdollista dispositiota.Gould 1970, s. 107. Ei ole selvää, oliko kategorioilla Khrysippokselle mitään erityistä merkitystä, ja selvemmän opin kategorioista kehittivät mahdollisesti vasta myöhemmät stoalaiset.

Jälkimaine

Khrysippos tuli tunnetuksi yhtenä antiikin Kreikan tärkeimmistä loogikoista. Kun Klemens Aleksandrialainen halusi mainita jonkun, joka olisi loogikoista etevin niin kuin Homeros oli runoilijoista etevin, hän valitsi Khrysippoksen, ei Aristotelesta.Klemens Aleksandrialainen: Stromata, vii. 16 Diogenes Laertios kirjoitti: "Jos jumalat käyttävät dialektiikkaa, heille kelpaa vain Khrysippoksen dialektiikka."DL VII.180. Myöhemmin Khrysippoksen työ logiikan alalla joutui kuitenkin unohduksiin. Aristoteleen logiikka sai vallitsevan aseman, koska sitä pidettiin käytän­nölli­sempänä ja myös koska sen omaksuivat uus­platonistit. Vielä 1800-luvullakaan stoalaista logiikkaa väheksyttiin, ja sitä pidettiin hedelmättömänä muodollisena järjestelmänä, jossa Aristoteleen logiikan käsitteet olivat vain saaneet uudet nimet. Vasta logiikan edistysaskelet 1900-luvulla ja nykyaikainen propositiologiikka tekivät selväksi, että stoalainen logiikka oli ollut merkittävä saavutus.

Tietoteoria

Stoalaisten mukaan totuuden kykenevät erottamaan virheellisistä käsityksistä viisaat, joilla on oikea järki.