pienoiskuva|Kaikille Euroopan unionin kansalaisille yhtenäistä passia pidetään yhtenä kansalaisuuden symbolina. Euroopan unionin kansalaisuus on Euroopan unionin (EU) jäsenmaiden kansallisten kansalaisuuksien rinnalla turvaten Euroopan unionin asukkaille tietyt perusoikeudet. EU-kansalaisuus perustuu vuonna 1992 solmittuun Maastrichtin sopimukseen. Vuonna 2007 EU-kansalaisuuden periaatteet vahvistettiin Lissabonin sopimuksella.

Euroopan unionin kansalaisuus toimii jäsenmaiden kansalaisuuden rinnalla sitä täydentäen eikä sitä korvaten. EU-kansalaisuudesta on haettu inspiraatiota myös ns. Pohjoismaiden kansalaisuuteen, sillä vaikka Pohjoismaiden välisten sopimuksien nojalla kansalaisilla on tiettyjä oikeuksia toisissa Pohjoismaissa, mistään kansalaisuudesta ei kuitenkaan puhuta.

Vuosi 2013 oli Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuosi, koska Maastrichtin sopimus täytti 20 vuotta.

Oikeudet Euroopan unionin perusoikeuskirja takaa Euroopan unionin kansalaisille mm. seuraavat oikeudet:

oikeus äänestää ja asettua ehdolle Euroopan unionin parlamenttivaaleissa oikeus äänestää ja asettua ehdolle toisten jäsenmaiden kuntavaaleissa oikeus hyvään hallintoon oikeus päästä käsiksi pöytäkirjoihin oikeus panna alulle anomuksia oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja asuinpaikkaan oikeus diplomaatti- ja konsulipalveluihin

Viimeinen oikeus tarkoittaa sitä, että EU-kansalaisilla on oikeus saada palvelua toisen EU-maan diplomaattisista edustustoista, mikäli ulkomailla ei ole henkilön kotimaan edustustoa.

Vapaan liikkuvuuden nojalla EU-kansalaiset saavat muuttaa toisiin EU-maihin. Tätä ei tarvitse rekisteröidä paikallisille viranomaisille, jos muutto on väliaikainen ja kestää alle 3 kuukautta. Jäsenmaan omasta lainsäädännöstä riippuen muutosta voidaan tosin vaatia ilmoitus. Mikäli henkilö aikoo oleskella toisessa jäsenmaassa yli 3 kuukautta, tämän tulee rekisteröityä uuden kotimaansa asukkaaksi.

Euroopan unionin kansalaisuuden saaminen Henkilöt, joilla on jonkin Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaisuus, on automaattisesti myös EU-kansalaisuus. Näin ollen EU-kansalaisuuden saaminen on kunkin jäsenvaltion oman kansalaisuuslain käsissä.

Poikkeuksia EU-sopimukset pätevät myös sellaisilla Euroopan merentakaisilla alueilla, joiden kansalaiset lasketaan lähtökohtaiseksi EU-kansalaisiksi. Näiden alueiden kansalaisilla on siis Euroopan unionin kansalaisuus unioniin kuuluvan jäsenmaan kansalaisuuden kautta, vaikka itse alue ei kuuluisikaan unioniin. Tällaisia alueita on kolmella EU:n jäsenmaalla:

Tanska (Grönlanti) Alankomaat (Curaçao, Bonaire, Sint Eustatius, Aruba, Saba, Sint Maarten) Ranska (Uusi-Kaledonia, Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet, Wallis ja Futuna, Saint-Barthélemy, Saint-Pierre ja Miquelon, Ranskan Polynesia)

Lähteet

Kansalaisuus Luokka:Kansalaisuus