thumb|right|Viljo Tarkiainen vuonna 1942 (Aarne Pietinen). Viljo (William) Tarkiainen (18. huhtikuuta 1879 Juva – 20. toukokuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuudentutkija, kriitikko ja Helsingin yliopiston professori.
Elämäkerta Tarkiaisen vanhemmat olivat maanviljelijä Jeremias Tarkiainen ja Ulla Fredriikka Pasanen. Hän pääsi ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta 1897 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1903, lisensiaatiksi 1911 ja tohtoriksi 1917. Tarkiaisen väitöskirjan aiheena oli Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.
Tarkiainen toimi Kansallisteatterin teatterikoulun johtajana ja opettajana 1905–1909 sekä kirjallisuustoimittajana Helsingin Sanomissa 1911–1915 ja 1918–1920 ja Uudessa Suomettaressa 1916–1917. Hän oli suomen kielen opettajana Suomen liikemiesten kauppaopistossa 1909, 1911 ja 1913–1914, Helsingin maanviljelyslyseossa 1911–1912, Kauppakorkeakoulussa 1911–1914 sekä Uudessa Yhteiskoulussa 1912–1918.
Tarkiainen oli Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosenttina 1913–1924, kotimaisen ja yleisen kirjallisuuden vt. professorina 1916–1917 ja 1919–1924 sekä kotimaisen kirjallisuuden professorina 1924–1946. Hän toimi Yhteiskunnallisen korkeakoulun estetiikan ja kirjallisuudenhistorian opettajana 1926–1946 ja korkeakoulun kanslerina 1947–1951. Hän laati kirjallisuusaiheisia artikkeleja vuosina 1931–1939 ilmestyneeseen Isoon tietosanakirjaan.
Tarkiainen oli Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja 1920–1922, Suomalaisen kirjallisuuden seuran varaesimies 1922–1934 ja esimies 1934–1946 sekä Suomalaisen tiedeakatemian esimies 1945–1946. Hän oli Valtion kirjallisuuslautakunnan jäsen vuodesta 1906 ja kuului jäsenenä Suomen Kansallisteatterin hallintoneuvostoon 1919–1933 sekä Suomen rauhanliiton johtokuntaan vuodesta 1920.
Tarkiainen toimi 1910-luvulla kirjallisuus- ja teatterikriitikkona, mutta 1920-luvulta alkaen hän alkoi keskittyä kirjallisuudentutkimukseen. Tarkiaisen vuonna 1915 julkaistu Aleksis Kiven elämäkerta myötävaikutti Kiven nousuun kansalliskirjailijan asemaan. Tarkiainen kirjoitti myös Miguel de Cervantes Saavedran, Minna Canthin, Gustaf von Numersin ja Eino Leinon elämäkerrat. Hän keräsi 1940-luvulta alkaen materiaalia Mikael Agricolan elämäkertaa varten mutta tämä teos jäi sairauden vuoksi keskeneräiseksi. Agricolan elämäkerta julkaistiin vasta 1985 Tarkiaisen pojanpojan Kari Tarkiaisen viimeistelemänä.
Viljo Tarkiainen oli naimisissa vuodesta 1911 lähtien kirjailija Maria Jotunin kanssa. Heillä oli kaksi lasta. Jotuni kuvasi joiltakin osin heidän avioliittoaan 1930-luvulla kirjoittamassaan romaanissa Huojuva talo, joka julkaistiin vasta 1963. Romaanissa miespäähenkilöä kuvattiin väkivaltaiseksi kotityranniksi.
Viljo Tarkiaisen ja Maria Jotunin poikia olivat valtiotieteilijä Tuttu Tarkiainen ja lääkäri Jukka Tarkiainen. Jukka Tarkiaisen poikia ovat historiantutkija Kari Tarkiainen ja teatteriohjaaja ja runoilija Lauri Tarkiainen.Tarkiainen, Kari. Sade puhui latinaa. Muisti- ja mielikuvia matkan varrelta, s. 382-392. (Siltala, 2019) Otavan Iso tietosanakirja, osa 8, palsta 1137. Helsinki: Otava, 1964.
Teoksia Äänneopillinen tutkimus Juvan murteesta. 1903 Kansankirjailijoita katsomassa. 1904 Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, väitöskirja. 1910 Aino ja muut Kalevalan naiset. 1911 Fredrik Cygnaeus runoilijana. 1911 Aleksis Kivi, Elämä ja teokset. 1915 Miguel de Cervantes Saavedra. 1918 Aleksis Kiven muisto. 1919 Holmberg Suomessa. 1920 Minna Canth. 1921 Gustaf von Numers. 1922 Piirteitä suomalaisesta kirjallisuudesta. 1922
Lutherin virren 'Eine Feste Burg' suomalaiset tulkinnat. 1926 Maria Jotuni. 1930 Suomen kansalliskirjallisuus -antologia, 15 osaa, toimittajat E. N. Setälä, Vihtori Laurila ja Viljo Tarkiainen. 1930-1943 Eräitä kirjallisia analyysiyrityksiä. 1931 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1831-1931 Eino Leinon helkavirsi 'Tuuri'''. 1933 Otto Manninen runoilijana. 1933 Aleksis Kiven oleskelusta Siuntiossa. 1934 Suomalaisen kirjallisuuden historia. 1934 Taivas, helvetti ja muita uskonnollisia piirteitä Aleksis Kiven runoudessa. 1934 Kirjallisuus ruotsinvallan aikana. 1935 Huomioita Juhana Wegeliuksen postillasta. 1939 Magia kalevalaisessa runoudessa: Uuno Kailas kuoleman runoilijana. 1939 Simo Achrenius : suomalainen runoilija 1700-luvun jälkipuoliskolta. 1940 Karjalan laulu, toimittajat Hertta Harmas ja Viljo Tarkiainen. 1941 Kristfrid Ganander, Porthanin työtoveri. 1941 Neitsyt Maria-aihe Eino Leinon tuotannossa. 1942 Eskatologisia piirteitä Mikael Agricolan teoksissa. 1943 Mikael Agricolan opiskelu Wittenbergissä. 1945 Henrik Gabriel Porthan. 1948 Eino Leinon runoudesta. 1954 Mikael Agricola : tutkielmia. 1958 Mikael Agricola, Suomen uskonpuhdistaja, kirjoittajat Viljo ja Kari Tarkiainen. 1985
Käännöksiä Alphonse Daudet: Kirjeitä myllyltäni. 1907 Ludvig Holberg: Jeppe Niilonpoika eli talonpojan ihmeelliset seikkailut. 1909 Romain Rolland: Michelangelo. 1913
Kirjallisuutta Tarkiainen, Kari: Viljo Tarkiainen. Suomalainen humanisti''. Suomen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 470. Helsinki 1987.
Lähteet
Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961 Kuusankosken kaupunginkirjaston sivut: Viljo Tarkiainen
Viitteet
Aiheesta muualla
Viljo Tarkiainen 375 humanistia -sivustolla 17.1.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta
Luokka:Suomalaiset kirjallisuustieteilijät Luokka:Suomalaiset kirjallisuuskriitikot Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1879 syntyneet Luokka:Vuonna 1951 kuolleet