Umberto II (15. syyskuuta 1904 Racconigi, Italian kuningaskunta – 18. maaliskuuta 1983 Geneve, Sveitsi) oli viimeinen Italian kuningas hiukan yli kuukauden ajan 9. toukokuuta – 12. kesäkuuta 1946. Hän sai lempinimen Re di Maggio, ’toukokuun kuningas’.
Suku ja koulutus Umberto oli kuningas Viktor Emanuel III:n ja kuningatar Elenan kolmanneksi vanhin lapsi ja ainoa poika. Hänellä oli neljä sisarta, joista Giovannasta tuli Bulgarian tsaari Boris III:n puoliso.
Piemonten prinssiksi syntynyt Umberto valmistui Torinon sotilasakatemiasta vuonna 1923.
Avioliitto ja jälkeläiset Isänsä pyynnöstä hän nai vuonna 1930 Belgian prinsessa Marie-José Charlotte Sophie Amélie Henriette Gabriellen (1906–2001), joka oli Belgian kuningas Albert I:n ja Baijerin herttuatar Elisabeth Gabriellen tytär.
Heille syntyi neljä lasta:
Maria Pia (s. 1934)
Maria Gabriella (s. 1940) Maria Beatrice (s. 1943)
Viktor Emanuel (Vittorio Emanuele) (1937–2024)
Kuningas Viktor Emanuel III luopui kruunusta Umberton hyväksi vuonna 1946 vain muutamaa viikkoa ennen kansanäänestystä monarkiasta ja matkusti Egyptiin. Umberto II hallitsi kuninkaana 34 päivää, kunnes monarkia lakkautettiin. Pääministeri Alcide De Gasperi otti tuolloin aseman Italian väliaikaisena johtajana.
Maanpako Umberto siirtyi maanpakoon Sveitsiin ja Portugaliin. Maanpaossa hän asui vaimostaan erillään ja eli elämäänsä homoseksuaalina. Italian vuoden 1947 perustuslaki kielsi Savoijin kuningassuvun miespuolisia jälkeläisiä enää saapumasta maahan. Laki kumottiin vasta vuonna 2002.
Umberto kuoli maanpaossa Sveitsissä vuonna 1983. Yksikään Italian hallituksen edustaja ei osallistunut hänen hautajaisiinsa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Italian kuninkaat Luokka:Italialaiset amiraalit Luokka:Italian marsalkat Luokka:Vuonna 1904 syntyneet Luokka:Vuonna 1983 kuolleet