thumb|Carl Gustaf Wrangel. Maalaus Matthäus Merian nuorempi 1662. pienoiskuva|Carl Gustaf Wrangel 6-vuotiaana vuonna 1619. Carl Gustaf Wrangel af Salmis (23. joulukuuta 1613 lähellä Uppsalaa, Ruotsi – 5. heinäkuuta 1676 Spykerin linna, Rügen, Ruotsin Pommeri) oli baltiansaksalaista sukua olevan upseeri, ruotsalainen marski, sotamarsalkka, valtakunnanamiraali ja Salmin kreivi.

Wrangel palkittiin läänityksillä hänen Kolmikymmenvuotisessa sodassa ja Kaarle X Kustaan Puolan sodassa saavuttamiensa ansioiden vuoksi. Hän sai vuonna 1651 kreivikunnakseen Käkisalmen läänistä Salmin ja Suistamon pitäjät. Hänen ponnistelunsa alueen hyväksi eivät tehonneet, ja hän vaihtoi sen lopulta pois vuonna 1665 Sölvesborgin linnaan Blekingen läänissä.

pienoiskuva|Carl Gustaf Wrangelin ratsastajamuotokuva, David Klöcker Ehrenstrahl 1652.

Suku ja koulutus Hänen isänsä Herman Wrangel oli Ruotsin marsalkka ja nimitettiin Ruotsin Liivinmaan kenraalikuvernööriksi vuonna 1643. Hänen äitinsä oli Wrangelin ensimmäinen puoliso kreivitär Margareta Moritzdotter Grip av Vinäs (1586–1624), joka oli vapaaherra Moritz Birgersson Gripin ja kreivitär Edla Stensdotter Lewenhauptin tytär. Hänellä oli nuorempi veli Johan Mauritz (1616–1665) sekä kuusi nuorempaa sisaruspuolta isänsä toisesta ja kolmannesta avioliitosta: velipuoli Adolf Herman Wrangel (1628–1656), sisarpuoli Maria Christina (1637–1691), velipuoli Wolmar Herman Wrangel af Lindeberg (1641–1675) ja sisarpuoli Elisabet Dorotea.

Wrangel sai aluksi opetusta kotonaan ja opiskeli 13-vuotiaana vuonna 1625 Tukholman Collegium Skytteanumissa. Hän lähti vuonna 1626 isänsä Hermanin mukana Pommeriin, missä hän seurasi Puolan sotaa. Vuonna 1630 hän matkusti Espanjan Alankomaihin opiskelemaan merenkulkua ja laivanrakennusta, minkä jälkeen hän siirtyi Pariisiin, jossa oleskeli pitkään.

Sotilasura Palattuaan Ruotsiin Wrangel nimitettiin Kustaa II Aadolfin kamariherraksi; pian sen jälkeen hänestä tuli henkirykmentin kornetti, ja vuonna 1632 hän eteni ratsuväenkapteeniksi.

Carl Gustaf Wrangel kunnostautui 20-vuotiaana ratsuväenkapteenina kolmikymmenvuotisessa sodassa (1618–1648) katolista liigaa vastaan. Hän osallistui useisiin verisiin yhteenottoihin ja oli ensimmäisten joukossa ryntäämässä Lech-joen sillan yli Rainin taistelussa 5. huhtikuuta 1632, missä muun muassa saksalaisten päällikkö Johann Tserclaes Tilly haavoittui kuolettavasti sekä taisteli Lützenissä, jossa Kustaa II Aadolf sai surmansa.

Kolme vuotta myöhemmin hän oli 22-vuotiaana everstiluutnantti, seuraavana vuonna ratsuväkirykmentin eversti ja vuonna 1638 kenraalimajuri 25-vuotiaana Taalainmaan rykmentin komentajana, sotien edelleen Saksassa. Vuosina 1633–1641 hän palveli marsalkka Johan Banérin armeijassa ja osallistui useisiin merkittäviin taisteluihin. Vuoden 1644 sotaretkellä hän komensi laivastoa ja löi tanskalaiset Fehmarnin lähellä 23. lokakuuta.

Vuonna 1646 sodan edelleen jatkuessa hän palasi Saksaan marsalkkana ja seurasi marsalkka Lennart Torstenssoninia Ruotsin joukkojen ylipäällikkönä. Tämän aseman hän piti kolmikymmenvuotisen sodan viimeiset kolme vuotta, jolloin Wrangelin ja marsalkka Henri Turennen johtamat ruotsalaiset ja ranskalaiset joukot taistelivat Baijerissa ja Württembergissä. Hän osoittautui kyvykkääksi strategiksi operaatioissa, jotka olivat pitkälti koordinoituja ranskalaisen komentaja Turennen operaatioiden kanssa; kun tuleva Kaarle X Kustaa otti hänen paikkansa ylipäällikkönä, Wrangelista tuli Ruotsin Pommerin kuvernööri.

Sodan päätyttyä vuonna 1648 hänestä tuli kuningatar Kristiinan nimittämänä Ruotsin Pommerin kenraalikuvernööri. Hän hoiti virkaa vuoteen 1652 saakka sekä vielä vuosina 1656–1676. Hänet nimitettiin myös Greifswaldin yliopiston kansleriksi ja vuonna 1651 hän sai Salmin kreivin arvonimen sekä siihen kuuluvan läänityksen Käkisalmen läänissä. Vuonna 1653 hän sai läänityksekseen Lindebergin vapaaherrakunnan Hallannissa. Kaarle XI:n alaikäisyyden aikana Wrangel istui holhoushallituksessa vuosina 1660–1672 ensin valtakunnanamiraalina ja vuodesta 1664 lähtien valtakunnanmarsalkkana ja sotalautakunnan puheenjohtajana. Hän kannatti Ranskan liittoa vuonna 1672 hollantilaisia ​​vastaan. Kenraalikuvernöörinä ja kenraalina Wrangel keräsi valtavan omaisuuden, jonka hän käytti muun muassa arvokkaisiin kirjoihin ja sijoitti palatseihin, kuten Skoklosterin linnan rakennuttamiseen vuodesta 1654 alkaen. pienoiskuva|Wrangelin palatsi Tukholmassa. Kenraalina hän osallistui menestyksekkäästi sotaretkiin Puola-Liettuaa, Brandenburgia ja Tanskaa vastaan ​​1650-luvulla. Pohjan sodan (1655–1661) puhjetessa Wrangel komensi aluksi laivastoa. Vuonna 1656 hän komensi maajoukkoja Brandenburgin vaaliruhtinaan joukkojen kanssa Varsovan taistelussa. Vuonna 1657 Wrangel, nimitettynä valtakunnanamiraaliksi (Riksamiral), hyökkäsi Jyllantiin, ylitti vuonna 1658 joukkoineen jäätyneen meren ja valloitti Kronborgin Tanskassa. Vuonna 1664 hänestä tuli valtakunnanmarski (Riksmarsk). Asemassaan hän oli valtaneuvoston jäsen. Kaarle XI:n noustua vuonna 1660 alaikäisenä valtaistuimelle, valtaneuvosto hallitsi Ruotsia.pienoiskuva|Skoklosterin linna.Wrangelin viimeinen sota jäi kuitenkin kesken. Komentaessaan raihnaisena Ruotsin armeijaa Ranskan–Hollannin sodassa Brandenburgin markkreivikuntaa vastaan hänet kutsuttiin takaisin velipuolensa vapaaherra Waldemar Wrangelin Fehrbellinissä kärsimän tappion jälkeen.

Carl Gustaf Wrangel kuoli 62-vuotiaana omistamassaan Spykerin linnassa Rügenillä Ruotsin Pommerissa heinäkuussa 1676. Hänen loistokkaat hautajaisensa järjestettiin vuonna 1680 Riddarholmenin kirkossa Tukholmassa ja hänet on haudattu Skoklosterin kirkon Wrangel-suvun hautakuoriin. pienoiskuva|Schloss Spyker 1800-luvulla. pienoiskuva|Wrangelsburg. pienoiskuva|Ekebyhovin linna.

Maaomistukset Wrangel oli Ruotsin Pommerin suurin maanomistaja. Hän omisti siellä Spykerin (Rügen) kartanon ja siihen kuuluneen Baldereckin, Kap Arkonan, Klein Jasmundin (nykyään osa Sassnitzin Dubnitzia), Koosdorfin, Polkvitzin, Ruschvitzin, Streun ja Wostevitzin; Wrangelsburgin kartanon sekä siihen kuuluneet Krebsowin, Spandowerhagenin ja Zarnitzin; Groß Ernsthofin; Pritzierin kartanon ja siihen kuuluneet Buddenhagenin, Giesekenhagenin, Hohendorfin, Hohenseen, Katzowin ja Netzebandin; Nonnendorfin kartanon ja siihen kuuluneet Latzowin, Lubminin ja Vierowin; Mölschowin (Usedom) kartanon ja siihen kuuluneet Banneminin, Mahlzowin, Sauzinin, Zecherinin ja Ziemitzin; Brüssowin ja Krumminin (Usedom); sekä Greifswalder Oien ja Rudenin saaret. Hänen hallitsemansa Saatzigin hallintoalue Taka-Pommerissa vaihdettiin vuonna 1653 Klein Jasmundiin, Polkvitziin, Ruschvitziin ja Wostevitziin, kun Taka-Pommeri luovutettiin Brandenburgille. pienoiskuva|Gripenbergin linna. Ruotsin Liivinmaalla Wrangel omisti Otepään, Räpinan ja Wrangelshofin (Prangli) kartanot, kunnes Otepää ja Wrangelshof vaihdettiin vuonna 1653 Pommerin kartanoihin. Liivinmaalla hän omisti myös Luuan (Jõgeva, myöhemmin Ludenhof tai Luhden linna Walkin [Valgan] piirikunnassa). Skånessa hän omisti Lillön. Tukholmassa hän omisti Wrangelin palatsin ja kaupungin ulkopuolella Ekebyhovin linnan.

Karjalassa hän omisti Salmin kreivikunnan, jonka hän vaihtoi vuonna 1665 Blekingessä sijainneeseen Sölvesborgin kreivikuntaan. Suomessa hän omisti Perniön, Ruotsissa Skoklosterin linnan Uplannissa ja Rostorpin sekä Säbyn Smålannissa. Hallannissa Wrangel omisti Lindebergin läänityksen. Bremen-Verdenissä hän hallitsi Bremervörden aluetta.

Wrangel rakennutti Gripenbergin linnan Säby'hyn sekä Bremervörden, Skoklosterin, Spykerin, Stralsundin ja Wrangelsburgin linnat. Wrangelsburg on nimetty hänen mukaansa; hän antoi sille tämän nimen muutettuaan sen aiemman nimen ”Vorwerk” 19. syyskuuta 1653.

Avioliitto ja jälkeläiset pienoiskuva|Puoliso Anna Margareta von Haugwitz, Anselm van Hulle 1649. Wrangel avioitui 1. kesäkuuta 1640 sotilasleirissä Erfurtissa lähellä Saalfeldiä Thüringenissä Anna Margareta von Haugwitzin (1622–1673) kanssa, joka oli alempaa aatelia edustavien Balthasar Joachim von Haugwitzin ja Sophie von Veltheimin tytär.

Heille syntyi ainakin 15 lasta, joista kymmenen kuoli jo lapsina. Viisi lasta saavutti aikuisiän:

Hannibal Gustavus (1641–1646), kuoli alle 6-vuotiaana. Carl Henrik (k. 1643) Margarete Barbara (toukokuu 1643–1643), kuoli alle vuoden ikäisenä Margareta Juliana (1644–1701); avioitui 1660 Nils Brahe nuoremman, Pietari Brahen veljenpojan kanssa. Achilles (k. 1648 tai 1649) Augustus Gideon (k. 1648 tai 1649) Carl Filip (1648–1668), vänrikki, matkusti kreivi Christoff Delphicus zu Dohnan seurueessa Bredan rauhankongressin neuvotteluihin Englantiin, kuoli 20-vuotiaana Lontoossa. Eleonora Sofia (1651–1687), avioitui 1678 eversti, maaneuvos ja Pommerin perintömaamarsalkka Ernst Ludvig von Putbusin kanssa. Charlotta Emilia (1652–1657), kuoli 4-vuotiaana. Christina (1654–1657) Polidora Christiana (1655–1675); avioitui 1673 kenraaliluutnantti, kreivi Leonard Johan Wittenberg von Debernin, Arvid Wittenbergin pojan kanssa; kuoli lapsivuoteeseen. Augusta Aurora (1658–1699), naimaton ilman jälkeläisiä, omisti Ekebyhovin linnan. Hermann (1661), kuoli alle puolivuotiaana. Anna Lovisa, kastettu heinäkuussa 1664. Nimetön lapsi (k. toukokuu 1665), kuoli viiden viikon ikäisenä.

Katso myös Gripenbergin linna Skoklosterin linna

Lähteet

Salmin kreivikunta . Leo Mirala. Skoklosterin linnan aarteet . 1000years-neighbouring. Natalia Erchova ja Irina Dergacheva. Carl Gustaf Wrangel. Historiesajten

Luokka:Ruotsin sotamarsalkat Luokka:Kenraalikuvernöörit Luokka:Ruotsin Pommerin kenraalikuvernöörit Luokka:Kolmikymmenvuotinen sota Luokka:Vuonna 1613 syntyneet Luokka:Vuonna 1676 kuolleet