pienoiskuva|Emma Irene Åström 1880–1890-luvulla. Emma Irene Åström (27. huhtikuuta 1847 Taivassalo – 3. heinäkuuta 1934 Tammisaari) oli Suomen ensimmäinen maisterin tutkinnon suorittanut nainen vuonna 1882. Hän työskenteli myös seminaarinlehtorina.
Suku ja koulutus Hänen isänsä oli komissiomaanmittari, kirkkoherran poika Carl Åström, joka sai pappilan suomenkielisen Justiina-piian kanssa kaksi aviotonta tytärtä, joista vanhempi ristittiin vuonna 1847 kummina olleen ruustinna-isoäidin ehdotuksesta Emmaksi.
Taivassalon kirkkoherran, rovasti Carl Åströmin kuoltua leskiruustinna muutti poikansa kanssa Ahvenanmaalle. Pojan tyttäret jäivät entisessä työpaikassa jatkaneen äidin huomaan, kunnes isä vuonna 1853 kutsui perheen luokseen. Emmasta tuli ruotsinkielinen. Vanhempien vuonna 1864 solmimasta avioliitosta syntyi vielä kolme poikaa jo ennestään vähävaraiseen perheeseen. Paikkakunnan papit taivuttivat kuitenkin maanmittari Carl Åströmin lähettämään Emman 1865 Jyväskylän seminaariin.
Vuonna 1869 Åström suoritti Jyväskylän seminaarin tutkinnon. Seminaarin johtaja Uno Cygnaeuksesta tuli Åströmin epävirallinen holhooja, joka aluksi vastusti Åströmin jatko-opintoja. Seminaarin matematiikanopettaja Ernst Bonsdorff kuitenkin ehdotti Åströmille ylioppilastutkinnon suorittamista ja Åström valmistui ylioppilaaksi vuonna 1873. Kouluylihallituksen esimies ja yliopiston vara-kansleri Casimir von Kothen hankki hänelle erityisluvan tutkinnon suorittamiseksi yliopistossa. Kolme vuotta aiemmin sama virkamies oli suhtautunut vihamielisesti Maria Tschetschulinin tekemään samaan pyyntöön.
Isän kuolema 1874 katkaisi yliopisto-opinnot kokonaan kahdeksi vuodeksi, sillä vastuu perheestä pakotti Emma Irene Åströmin hyväksymään Cygnaeuksen ehdottaman Tammisaaren seminaarinopettajan toimen.
Åström valmistui filosofian kandidaatiksi ja promovoitiin maisteriksi vuonna 1882. Muun muassa Zachris Topelius ja Adelaïde Ehrnrooth kirjoittivat tapauksen kunniaksi juhlarunon. Åström oli myös Topeliuksen Tähtien turvatit -teoksen päähenkilön esikuva.
Ura opettajana pienoiskuva|Emma Irene Åström kunniatohtoriksi vihittynä Helsingin yliopiston Filosofisen tiedekunnan promootiossa vuonna 1927.Åström työskenteli opettajana Jyväskylän yksityisessä suomalaisessa tyttökoulussa vuosina 1869–1870, Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa 1871–1872, Helsingin kaupungin suomenkielisessä kansakoulussa 1873–1874, Helsingin saksalaisessa koulussa 1882–1886 ja Helsingin Sokeainopistossa 1880–1884.
Vuosina 1874–1876 Åström oli Tammisaaren seminaarin historian, ruotsin ja suomen vt. lehtori ja varsinainen lehtori vuosina 1886–1923, johon virkaan entiseen suojattiinsa rakastunut Cygnaeus onnistui hänet ohjaamaan ja siten hyödyttämään kansanopetusta.
Vuosina 1913–1920 hän toimi ajoittain vt. opettajana. Lisäksi hän opetti ajoittain Tammisaaren yhteiskoulussa ja Sisälähetyksen saarnaajakoulussa vuosina 1913–1927.
Vuonna 1922 Alfons Takolander julkaisi elämäkerran Emma Irene Åström: Lagerns första kvinna. Vuonna 1927 Åström vihittiin Helsingin yliopiston ensimmäiseksi naispuoliseksi kunniatohtoriksi ja vuonna 1932 riemumaisteriksi.
Yksityiselämä Naimattomana elänyt Emma Irene Åström poltti Uno Cygnaeuksen kuoltua vuonna 1888 omat kirjeensä tälle syistä, joita ei tiedetä. Syviä, rakkaudeksi tulkittavia Emma Irene Åströmin tunteet olivat olleet yksinäistä ja oppinutta Rooman kirjallisuuden professoria Fredrik Julius Peterseniä kohtaan, jonka seurassa viettämiään hetkiä hän muisteli vuosikymmeniä myöhemmin "ylimaallisen ihanina". Petersenin muotokuva koristi hänen kotiaan koko hänen loppuelämänsä ajan.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla Emma Åström. 375 humanistia 13.1.2015. Helsingin yliopisto.
Suomen ensimmäinen naismaisteri. Suomen Kuvalehti 30.4.1927, nro 18, s. 13. (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.)
Luokka:Suomalaiset opettajat Luokka:Vuonna 1847 syntyneet Luokka:Vuonna 1934 kuolleet