Stonehenge on esihistoriallinen monumentti Englannin Wiltshiressa. Se on megaliiteista koostuva neoliittinen ja pronssikautinen kivikehä. Stonehengeä rakennettiin useassa vaiheessa: rakentaminen aloitettiin noin vuonna 3 000 eaa., ja monumentti oli käytössä noin 1 500 vuoden ajan.
Stonehengessä on ollut alun perin neljä sisäkkäistä kivikehää, kaksi suurta ja kaksi pienempää. Uloin kivikehä muodostaa halkaisijaltaan 30 metrin ympyrän, ja toinen suurimmista kehistä on hevosenkengän muotoinen. Korkeimpien kivipaasien päälle on nostettu vaakapaasia, ja korkeimmat ryhmät ovat lähes kahdeksanmetrisiä. Suurimmat kivet painavat noin 50 tonnia. Kaukaisimmat paadet on tuotu paikalle satojen kilometrien päästä Walesista, yksi Skotlannista asti. Moni alkuperäisistä kivistä on jo kadonnut tai kaatunut. Kivikehien ympärillä on halkaisijaltaan 115-metrinen kaivanto, jonka molemmin puolin on maavallit. Vallien vieressä ja niiden ulkopuolella on yksittäisiä paasia.
Stonehengen tarkoituksesta ei ole varmuutta. Se on saattanut olla aurinko- ja kuukalenteri, temppeli, hautapaikka tai kokoontumispaikka. Monumentin koillispuolen sisäänkäynti on suunnattu kesäpäivänseisauksen auringonnousuun.
Nimi Stonehenge-nimen alkuosa stone tarkoittaa kiveä, ja loppuosa henge tarkoittaa nykykielessä pyöreää maavallia, jonka sisäpuolella kiertää kaivanto. Nimen jälkiosa on tullut muinaisenglannin sanasta hencg ('riippua', 'olla jonkun varassa') tai hen(c)en, ('hirsipuu'). Monumentin muinainen nimi oli Jättiläisen tanssi (Giant's Dance).
Sijainti ja ympäristö thumb|120px|left|Stonehengen sijainti Englannissa. Stonehenge sijaitsee Wiltshiressa kumpuilevalla Salisburyn tasangolla lähellä Amesburyn kaupunkia ja 13 kilometriä Salisburyn kaupungista pohjoiseen.Richards 1997, s. 14. Stonehengen ympäristöksi on yleisesti määritelty alue, jonka rajana on idässä Avonjoen laakso, lännessä Tilljoen laakso, etelässä Wilsfordin hautakummut ja Rox Hillin kukkula sekä pohjoisessa Robin Hood’s Ball -ympyräkaivanto. Maaston korkeus vaihtelee 60 metristä 130 metriin. Maaperä on liitukiveä.Richards 1997, s. 14–15. Alue oli kolme–neljätuhatta vuotta sitten paljon nykyistä hedelmällisempää, mutta maanviljely on köyhdyttänyt maan.Richards 1997, s. 16. Alueella on huomattavan paljon neoliittisia (4000–2000 eaa.) ja pronssikautisia (2000–800 eaa.) monumentteja, ehkä eniten koko Länsi-Euroopassa. Stonehenge rakennettiinkin aikoinaan ilmeisesti paikalle, jolla oli jo ennestään merkittävää seremoniallista merkitystä.Richards 1997, s. 18.
Stonehenge on Britanniassa ainutlaatuinen ja monin tavoin epätavallinen monumentti. Ylös nostettuja vaakapaasia Britanniassa ei ollut missään muualla, ja hevosenkengän tai nelikulmion muotoisia kivirakennelmia ja keskuskiviäkin vain vähän. Manner-Euroopan Bretagnesta niitä kuitenkin löytyy useita.Burl 1999, s. 151–152. Stonehengen kivet on myös poikkeuksellisesti tuotu kaukaa. Sen suurin maavalli on lisäksi epätavallisesti kaivannon sisäpuolella.Richards 1997, s. 49–51.
Rakenne pienoiskuva|Neljä sisäkkäistä kivikehää sellaisina kuin ne olivat valmistuttuaan thumb|350px|Stonehengen kivikehien nykyinen pohjapiirros. Tummanharmaalla sarseenikivestä tehdyt ja vaaleanharmaalla sinikivestä tehdyt paadet. Kirjaimella A ja tummimmalla harmaalla on merkitty hiekkakivestä tehty alttarikivi, joka on kaatuneen paaden alla.
Alkuperäinen asu Ei tiedetä, oliko temppeli valmistuessaan pelkkä karu kivipaasimonumentti, vai kuuluiko rakennelmaan myös puurakenteita, jotka ovat kadonneet. Sitäkään ei tiedetä, miten paikka oli koristeltu tai maalattu.Richards 1997, s. 126. Osa kivistä on kuljetettu aikojen kuluessa pois, mutta kaikki vuonna 1747 tehdyssä piirroksessa näkyvät kivet ovat yhä paikallaan.Burl 1999, s. 141–144.
Kivikehät Stonehengen keskellä on sen näkyvin osa: kaksi suurta ja kaksi pienempää kivikehää. Ulompi suuri kivikehä on halkaisijaltaan 30 metriä. Se on tehty viiden metrin korkuisista sarseenimonoliiteista ja niitä yhdistävistä poikkipaasista. Paasia yhdistivät toisiinsa kiinni asetellut vaakasuorat kivipaadet, jotka oli muotoiltu niin, että ne muodostivat tarkan ympyrän. Sen sisäpuolella on sinikivistä koottu kehä. Sisempi suuri kivikehä on hevosenkengän muotoinen ja koillisen puolelta auki. Se koostuu viidestä sarseenitriliitistä, joista kaksi on vielä pystyssä kuten myös korkeimman parin toinen paasi. Kehän sisäpuolella on vielä yksi sinikivistä koottu kehä.
Pystypaasia on alun perin ollut 30, joista vielä pystyssä on 16. Pienten kehien kivistä suurin osa on kadonnut tai hajonnut. Sinikivipaasia on jäljellä 45. Ne ovat suurimmaksi osaksi diabaasia, joka on peräisin Lounais-Walesista Preselivuorilta. Osa paasista on ryoliittia, ryoliittista tuffia tai vulkaanista kiveä. Sisimmän kehän keskellä on kaatunut Altar Stone (’Alttarikivi’).
Kivenlohkareissa on paljon pronssikautisia kaiverruksia, joista osa pystytään enää havaitsemaan vain lasertutkimuksen avulla. Kirveitä ja tikareita esittäviä kaiverruksia tunnetaan nykyisin 118.Wallius, Annina: Laser paljasti Stonehengen kivipaasista kymmeniä kirveenkuvia. Yle uutiset 10.10.2012. Viitattu 10.10.2012
Ulommat kuoppakehät, kaivanto ja penkat Juuri kivikehien ulkopuolella on ainakin kaksi kuoppakehää, nimeltään Y Holes ja Z Holes.Richards 1997, s. 54.
Aluetta reunustaa halkaisijaltaan 115-metrinen pyöreä kaivanto ja penkat sen ympärillä. Kaivanto on ollut tutkituilta osiltaan 1,5–2 metriä syvä ja leveydeltään epäsäännöllinen. Sisempi ja korkeampi penkka on ollut 1,8 metriä korkea.Richards 1997, s. 52.
Aubrey Holes (’Aubreyn kuopat’) on 56 kuopan muodostama kehä sisemmän penkan vieressä. Nykyisin jo maan täyttämät kuopat on nimetty niiden löytäjän John Aubreyn mukaan. Niissä ei ole koskaan ollut kiviä tai puupylväitä, mutta niistä on löydetty ihmisjäännöksiä.Richards 1997, s. 53–54.
Ulommat kivet thumb|350px|Koko alueen pohjapiirros. Kivikehät ovat keskellä: sarseenikivestä tehdyt harmaalla ja sinikivestä tehdyt sinisellä. Kuopat on merkitty pelkin reunaviivoin tai valkoisella. Kehiin pystytettyjen paasien lisäksi Stonehengessä on kuoppakehiä (11, 12 ja 13), kaivanto (7), penkereitä (8 ja 9), sekä erillisiä kiviä kuten Altar Stone (1), Slaughter Stone (4), Heel Stone (5) ja Station Stones (6). Sisemmän penkan vieressä on ollut neljä sarseenikiveä nimeltä Station Stones; näistä yksi on vielä pystyssä ja toinenkin näkyvissä vaikkakin kaatunut.
Slaughter Stone (’Teurastuskivi’) on sisäänkäynnin vieressä oleva kaatunut sarseenipaasi. Kivi on saanut nimensä virheellisestä käsityksestä että ruosteläiskien peittämällä kivellä olisi suoritettu teurastuksia. Teurastuskivi on 6,6 metriä pitkä, 2,1 metriä leveä ja 0,8 metriä paksu ja painaa 28 tonnia.Burl 1999, s. 139. Se kaatui sisäänpäin joskus 1600-luvulla. Kivi kaadettiin ehkä tahallaan, jotta vankkurit pääsivät paikalle hakemaan pienempiä kiviä pois. Paaden pohjoispuolella on kaksi kuoppaa. Toisessa niistä on ollut samanlainen suuri paasi, joka muodosti Teurastuskiven kanssa korkean, 2,6 metriä leveän portaalin.Burl 1999, s. 145–146.
Heel Stone (’Kantakivi’) on korkea hiomaton sarseenipaasi sisäänkäynnin ulkopuolella autotien varrella. Se on nyt ainoa kaikkien kehien ulkopuolinen kivi, mutta viereisessä kuopassa on saattanut joskus olla toinen samanlainen ja läheltä on löytynyt kaksi muutakin kehien ulkopuolista kuoppaa paasille.Richards 1997, s. 51–52. Heel Stone on 77 metrin päässä monumentin keskustasta. Se on nykyisin kallellaan lounaaseen 27 asteen kulmassa. Kivi on maanpinnasta 4,7 metriä korkea, 2,4 metriä paksu, ja maan alla siitä on lisäksi 1,2 metriä. Heel Stone on joidenkin tutkijoiden mukaan koko monumentin varhaisin kivi ja pystytetty paikalle, kun siinä oli vasta penkat ja puurakenteita. Sana heel tarkoittaa kengänkorkoa tai kantapäätä. Kiveä on aikojen kuluessa kutsuttu monella muullakin nimellä, jotka ovat viitanneet käsityksiin sen liittymisestä kesäpäivänseisauksen auringonnousuun.Burl 1999, s. 125–130. Sen monumentin keskustaan yhdistävä linja on kuitenkin pohjoiseen nähden 51°18′ kulmassa. Auringonnousu on puolestaan 49°54′ kulmassa, eli aurinko nousee keskikesällä lähes kaksi metriä sen pohjoispuolelta. Kivi liittyykin sitä tarkemmin kuun nousuun sijaitsemalla sen 18,61-vuotuisen jakson kahden ääriasennon tarkassa keskipisteessä.Burl 1999, s. 132–133, 146.
Jos Kantakivellä ja Teurastuskivellä on ollut vierellään parit, olisi kesäpäivänseisauksen auringonnousu näkynyt monumentin keskelle Alttarikivelle tarkalleen näiden kahden parin kapeasta välistä.Burl 1999, s. 147.
Sisäänkäynnit ja tie Stonehengelle on ollut kaksi sisäänkäyntiä: nykyinen sisäänkäynti koillisessa ja pienempi etelässä.Richards 1997, s. 53. Alun perin koillisen sisäänkäynnistä tehtiin 10,3 metriä leveä ja se linjattiin pohjoiseen nähden 46°33′ kulmaan keskustasta. Satoja vuosia myöhemmin, kun ensimmäiset sinikivikehät pystytettiin, sisäänkäyntiä levennettiin eteläpuolelta 18,3 metriin, jolloin sen keskuslinja siirtyi 49°54′ kulmaan, eli hyvin lähelle kesäpäivänseisauksen auringonnousua. Näin monumentin tarkoitus mahdollisesti muutettiin kuukalenterista aurinkokalenteriin.
Koillisesta sisäänkäynnistä lähtee suoraan poispäin muinainen tie, joka on 12 metriä leveä ja penkkojen ja niiden ulkopuolisten kaivantojen reunustama. Tie kulkee ensin loivaan alamäkeen suoran 530 metrin matkan Stonehenge Bottomiin. Sen jälkeen se kääntyy itään King Barrow Ridgelle ja sieltä kaakkoon Avonjoelle Länsi-Amesburyssa.Richards 1997, s. 49, 65–66.
Stonehengen ohi aivan Kantakiven viereltä kulki autotie. Se suljettiin ja maisemoitiin vuonna 2013.
Tarkoitus thumb|Auringonnousu Stonehengen takaa kesäpäivänseisauksen aamuna 2005
Stonehengen merkitystä ei tunneta varmasti, ja siitä on esitetty lukuisia teorioita. Sitä on ehdotettu Auringon tai Kuun temppeliksi, tähtitieteelliseksi kalenteriksi, vainajien kaupungiksi, parantamiskeskukseksi, jumalia esittäväksi kiviteokseksi, statussymboliksi tai voimannäytöksi. Arkeologi Julian Richards on todennut, että Stonehengen raunioista ei voi päätellä monumentin käyttötarkoitusta sen paremmin kuin kirkkojenkaan pohjapiirroksista voi päätellä sen, mitä seremonioita niiden sisällä on harjoitettu.Richards 1997, s. 127.
Stonehenge on saattanut osoittaa keskikesän tai keskitalven hetket. Koilliseen johtava tie ja sisäänkäynti on suunnattu keskikesän auringonnousun suuntaiseksi samoin kuin esimerkiksi Woodhengen ja Coneyburyn monumenttien sisäänkäynnit. Toisaalta talvipäivänseisauksen aikana auringon nähdään laskevan vastakkaisella suunnalla suuren triliitin väliin.Richards 1997, s. 127–128.
Bostonin yliopiston tähtitieteen professori Gerald Hawkins julkaisi 1966 kirjan Stonehenge Decoded, jossa hän osoitti rakennelman osien yhteydet Auringon ja Kuun asemiin.Hawkins & White 1975. Kiistelyä on herättänyt hänen väitteensä, että erityisesti varhaisin Stonehenge olisi voinut toimia laskentalaitteena esimerkiksi Kuun pimennysten ennustamiseksi.
Madagaskarilainen arkeologi Ramilisonina uskoo Stonehengen olevan pyhä paikka, johon ihmiset tulivat kohtaamaan luojajumalat ja esi-isiensä henget.Conversation: Sacred Stones, Archaeology 1/2010 Professori Mike Parker Pearsonin vuonna 2013 julkaisemien tutkimusten mukaan monumentti oli varhaisimmassa vaiheessaan eliittisukujen hautausmaa 200 vuoden ajan ja suurten, kaukaakin saapuneiden ihmisjoukkojen kokoontumis- ja juhlapaikka.
Erään teorian mukaan Stonehenge on tarkoituksellisesti rakennettu voimistamaan ääniä. Arkeoakustisten tutkimusten mukaan Stonehengessa oli aikoinaan hyvä akustiikka, joka muistutti nykyajan kirkkojen akustiikkaa.
Historia Rakentajat