Kivikkomäkiminttu (Clinopodium nepeta), jota on aiemmin kutsuttu kivikkokäenmintuksi on läheistä sukua kynteleille (Satureja).
Kivikkomäkiminttu kasvaa 30 senttimetriä korkeaksi. Sillä on sinivioletit kukat ja tummanvihreät lehdet. Sitä viljellään koristekasvina kivikoissa ja käytetään myös mausteyrttinä. Sitä voidaan käyttää kyntelin sijaan, jos halutaan hieman muunnella kyntelin makua. Suomessa käytetään kuitenkin kynteliäkin niin harvoin, että kivikkokäenminttu ei tässä mielessä ole yleistynyt elintarvikeyrttinä.
Aivan tavallinen yrtti se ei myöskään yrttilääketieteessä ole, sillä sekä timjameilla että oreganoilla on lähes samat lääkinnälliset vaikutukset. Kivikkokäenminttu kuuluu huulikukkaisyrtteihin ja esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Afrikassa, Kaukasuksella ja Euroopassa. Yrttiä käytetään enimmäkseen Italiassa.
Kuvaus Kivikkomäkiminttu on monivuotinen tiivis pensas, joka muodostuu kiiltävistä, vihreistä, oreganoa muistuttavista lehdistä. Kukat ovat laventelinvaaleanpunaiset. Kasvi kasvaa 46 cm:n korkuiseksi. Kivikkomäkiminttu tuoksuu mintun ja oreganon risteytykseltä. Se houkuttelee mehiläisiä ja perhosia. Kivikkomäkiminttu kasvaa yleensä kesällä ja pitkälle syksyyn. Se voi lepäillä talvikuukausina ja kukkia sitten uudelleen keväällä. Syksyllä kukat putoavat maahan ja kylvävät itsensä. Taimet kukkivat elokuun lopulla. Kivikkomäkiminttu kasvaa usein luonnonvaraisena, mutta sitä voidaan pitää myös ruukuissa. Kasvin keskimääräinen elinikä on 3-4 vuotta. Se on altis härmäsienen aiheuttamalle homeelle.
Taksonomia Carl Linnaeus kuvasi lajin ensimmäisen kerran vuonna 1753 nimellä Melissa nepeta. Myöhemmin se sijoitettiin muun muassa kyntelien ja mäkiminttujen sukuihin. Viimeksi mainittu on nykyisin hyväksytty World Checklist of Selected Plant Families -luettelossa.
Alalajit
Clinopodium nepeta subsp. nepeta - eteläisestä Keski- ja Etelä-Euroopasta Pohjois-Iraniin. Clinopodium nepeta subsp. spruneri - Välimereltä Kaukasukselle. Clinopodium nepeta subsp. subisodontum - itäinen Keski- ja Kaakkois-Eurooppa.
Historiaa Platina mainitsee, että kasvi on hyväksi vatsalle ja rinnalle sekä elvyttää maksaa. Tässä kohtaa on kuitenkin hieman epävarmaa, tarkoittaako Platina juuri kivikkokäenminttua, sillä hän sanoo, että se, jota latinaksi kutsutaan nimellä nepeta on kreikaksi calamintha. Latinan nepeta viittaisi selvästi aitokissanminttuun (Nepeta cataria). Toisaalta M. E. Millham on päätynyt ratkaisuun, että kyseessä on Calaminthan suku. Calaminthan suvussa on sitten lajinimellä nepeta juuri kivikkokäenminttu-niminen kynteli. Kumpaakin on tuona aikana esiintynyt Italiassa ja käytetty siellä yrttinä.
Käyttö Kivikkomäkiminttua käytetään yleisesti yrttinä italialaisessa ja korsikalaisessa keittiössä, jossa sitä kutsutaan nimillä nepita, mentuccia, nipitella tai nepitella. Roomassa sitä käytetään ”Carciofi alla Romanan” (’artisokat roomalaisittain’) valmistuksessa. Etelä-Italiassa sitä käytetään cassiedu-nimisen vuohenjuuston valmistuksessa, mikä antaa juustolle minttuisen maun.
Lähteet
Aiheesta muualla United States Department of Agriculture (USDA): Calamintha nepeta Dr. Duke’s Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Calamintha nepeta
Luokka:Mäkimintut Luokka:Yrtit Luokka:Maustekasvit