thumb|295px|Turmiolan Tommi käy humalassa perheensä kimppuun, Alexandra Frosteruksen piirros vuodelta 1858. Perheväkivallalla tarkoitetaan perheen sisäistä väkivaltaa, joka voi kohdistua kehen tahansa perheenjäseneen. Perheväkivaltaan kuuluu puolisoiden keskinäinen väkivalta, vanhempien lapsiinsa kohdistama väkivalta ja lasten vanhempiinsa ja toisiinsa kohdistama väkivalta.
Perheväkivallan käsite ja lähikäsitteitä Perheväkivalta-käsitteen historia on tapana aloittaa vuodesta 1971, jolloin englantilaisen tv-reportterin vaimo Erin Pizzey perusti Lontoon esikaupunkiin Chiswickiin naisten toimintakeskuksen. Keskukseen alkoi tulla kotonaan pahoinpideltyjä naisia. Pizzeyn keskuksessa alkoi niin sanottu naisten turvakotitoiminta. Myöhemmin Pizzey kirjoitti myös kirjan Scream quietly or the neighbours will hear ('Huuda hiljaa etteivät naapurit kuule'), josta tuli aikansa myyntimenestys. Tämä toiminta toi esiin kodeissa tapahtuvaa miesten harjoittamaa väkivaltaa, ja sen katsotaan laskeneen ja jopa poistaneen naiselta kynnyksen puhua asiasta tai hakea apua.
Perheväkivalta on käsitteenä vakiintunut suomen kieleen. Sille läheinen käsite on lähisuhdeväkivalta, joka eroaa perheväkivallasta siinä, että tekijä ja uhri eivät välttämättä ole saman perheen jäseniä. Paljon käytetty käsite on myös ”parisuhdeväkivalta” (, intimate partner violence). Erityisesti feministinen tutkimusHusso 2003 on pyrkinyt systemaattisesti käyttämään ensin "hakatun vaimon" käsitettä () ja myöhemmin "naisiin kohdistuvan väkivallan" ja "sukupuolistuneen väkivallan" käsitteitä.
Erityyppisten käsitteiden ansioina on nähty, että niillä on tuotu ansiokkaasti esiin vaiettua väkivaltaongelmaa perheissä ja lähisuhteissa erityisesti naisten kokemana. Lapsiin kohdistuva perheväkivalta on ollut vähäisemmän huomion kohteena ja sitä on tutkittu lähinnä lapsen kaltoinkohtelun, laiminlyönnin tai lapsen hyväksikäytön käsitteiden kautta. Uusia käsitteitä on kritisoitu siitä, että ne eivät anna relevanttia kuvaa perheväkivallan eri muodoista Salmi 2009, s. 119–137.
Suuri osa tutkimuksesta on mahdollista jaotella karkeasti kahteen eri näkökulmaan, joita voidaan nimittää sukupuolittuneen parisuhdeväkivallan näkökulmaksi ja konfliktilähtöisen parisuhdeväkivallan näkökulmaksi. Yksinkertaistettuna näkökulmien keskeinen ero on siinä, nähdäänkö parisuhdeväkivalta yksi- vai kaksisuuntaisena ilmiönä. Sukupuolittuneen väkivallan näkökulmasta parisuhdeväkivalta on asymmetristä, pääosin miehen naiseen kohdistamaa väkivaltaa, kun taas konfliktilähtöinen näkökulma tutkii parisuhdeväkivaltaa symmetrisenä, yleisimmin molempien osapuolten harjoittamana väkivaltana.
Sukupuolittuneen parisuhdeväkivallan näkökulma perustuu ajatukselle siitä, että parisuhdeväkivallan tekijä on mies ja kohteena on nainen. Tutkimusperinne nojaa vahvasti feministiseen paradigmaan, jossa väkivalta nähdään miehisen vallankäytön ilmenemismuotona. Samoin parisuhdeväkivallan syynä pidetään miehen halua kontrolloida naista sekä käyttää valtaa suhteessa. Parisuhdeväkivalta ja joskus jopa perheväkivalta esitetään useimmin jo lähtökohtaisesti ja määritelmällisesti miehen naiseen kohdistamaksi väkivallaksi. Näin ollen sukupuolittuneen parisuhdeväkivallan paradigmasta käsin tarkasteltu parisuhdeväkivalta on itse asiassa naisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa, jossa muun muassa lasten tai miesten naisten taholta kokema parisuhdeväkivalta jätetään usein huomiotta.
Perheväkivallan muotoja Perheväkivallan muodot vaihtelevat perheenjäsenten fyysisestä vahingoittamisesta (kuten lyöminen ja tukistaminen) seksuaaliseen ja henkiseen väkivaltaan. Fyysinen väkivalta itsessään on aina samalla myös henkistä väkivaltaa, sillä se loukkaa ja alistaa kohdettaan.Kirsti Lagerspetz, Naisten aggressio [Female Aggression]. Tammi, 1998 Myös perheessä tapahtuva väkivalta on rikos. Suomessa kaikki perheen sisäinen väkivalta on kriminalisoitu pahoinpitelyinä ja on virallisen syytteen alaista. Tämä tarkoittaa sitä, että tapauksen tullessa poliisin tietoon se tutkitaan ja saatetaan syyttäjälle syyteharkintaa ja mahdollista rikossyytettä varten riippumatta siitä, haluaahko väkivallan kohde itse nostaa asiasta syytettä.Perheväkivallan vastaisen työn kehitys (pdf)
Väkivallan muodoissa erityisesti naisilla korostuu erityyppisten aseiden käyttö, joilla he pyrkivät kompensoimaan fyysistä voimaa. Esimerkiksi naisten tekemissä henkirikoksissa keittiöveitsi oli tekoväline 44 prosentissa tapauksista.
Perheväkivallan tekijöiden ja uhrien auttamiseen keskittyvän Ensi- ja turvakotien liiton sekä A-klinikkasäätiönHeikki Sariola, Perheväkivalta. A-klinikkasäätiö, 2006. mukaan perheväkivaltaa voidaan jakaa muun muassa seuraavanlaisiin muotoihin:
Fyysinen väkivalta Pahoinpitely (kuten lyöminen, potkiminen, töniminen tai kuristaminen) Fyysinen kurittaminen (ollut kiellettyä vuodesta 1984) ja pahoinpitely (kuten lyöminen, tukistaminen, läpsiminen tai repiminen) Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Kodin ja henkilökohtaisten esineiden rikkominen tai tärvely Henkinen väkivalta Vähättely (ulkonäön, ymmärryksen tai muun ominaisuuden pilkkaaminen) Uhkaileminen (esimerkiksi väkivallalla, selkäsaunalla, hylkäämisellä tai itsemurhalla) Uhkaileminen katkaista toisen vanhemman yhteys yhteisiin lapsiin (esimerkiksi aiheettomilla pahoinpitely- tai insestisyytöksillä) Nöyryyttäminen (kuten nimittely, nalkuttaminen, alistaminen, järjestelmällinen loukkaaminen) Mitätöinti (kuten nimittely, julkinen halventaminen, haukkuminen, nalkuttaminen, kiusaaminen) Eristäminen (esimerkiksi sukulaisista, ystävistä tai työssäkäynnin estäminen) Uskonnollinen fanatismi (kuten ehdottomat uskonnolliset toimintavaatimukset) Kontrollointi (kuten liikkumisen valvonta, oman rahankäytön estäminen, uskonnollinen fanatismi) Mustasukkaisuus (esimerkiksi aiheeton ja korostunut epäluulo puolisoa kohtaan) Taloudellinen väkivalta Rahankäytön kontrollointi Työssä- tai koulussakäynnin estäminen tai hankaloittaminen Toisen omaisuuden Velan ottaminen toiseen nimeen luvatta Yhteisvarojen käyttö omiin tarkoituksiin Toisen pankin- tai luottokortin poisottaminen tai käyttö luvatta Elatusavun jättäminen maksamatta Laiminlyöminen Taloudellinen laiminlyönti (esimerkiksi rahavarojen vastuuton käyttö omiin tarkoituksiin, omaisuuden myyminen tai varastaminen) Hoidon laiminlyönti (esimerkiksi epäasiallinen vaatetus ja ruoka, neuvolakäyntien tai sairauden hoidon laiminlyönti) Puolison hyvinvoinnin laiminlyönti (kuten liiallinen päihteiden käyttö, valvottaminen, mielenterveysongelman hoidon laiminlyönti ja parisuhteen laiminlyöminen) Alistaminen kaoottisuudelle ja väkivallalle (kuten epäsäännöllinen elämänrytmi, liiallinen päihteiden käyttö, lapsi vanhempien välisen väkivallan todistajana tai asuinolojen epämääräisyys) Psyykkisten perustarpeiden laiminlyönti (kuten lapsen jättäminen yksin, rajattomuus, lapsi joutuu aikuisen rooliin) Digitaalinen väkivalta digitaalisten laitteiden avulla tehtävä väkivalta, kuten salakuuntelu, salakuvaaminen vainoaminen digitaalisten laitteiden tai netin välityksellä (esim. gps-paikannin, vakoiluohjelmat) väkivallan kohteen digitaalisten laitteiden/netin käytön kontrollointi puhelinterrori eli ylenmääräinen soittelu/viestittely intiimien kuvien/videoiden luvatta levittäminen tai sillä uhkailu
Perhe- ja lähisuhdeväkivalta mielletään usein samassa osoitteessa asuvien ihmisten väliseksi ilmiöksi. Perheväkivalta päättyy kuitenkin vain harvoin erilleen muuttamiseenHusso,2003. Uhrien mukaan eron jälkeinen perheväkivalta saattaa saada uusiksi muodoikseen muun muassa huoltajuuskiistoilla uhkailun, läheisten ja elinympäristön mustamaalauksen lapselle, lasten hakujen ja palauttamisten kriisiyttämisen, toistuvat perusteettomat oikeudenkäynnit esimerkiksi huoltajuusasioissa, perusteettomat ilmiannot viranomaistahoille, lasten eristämisen toisesta vanhemmasta, isovanhemmista, sisaruksista ja ystävistä, lapsikaappaukset.
Perheväkivallan esiintyvyydestä
Kumppani oli vähintään läimäissyt 1,9 % miehistä ja 2,1 % naisista vuonna 2015 (suomalaiset 15-74-vuotiaat) ja yhteensä väkivallan kohteeksi oli joutunut 2,6 % miehistä ja 5,0 % naisista. Suurin ero oli väkivallalla uhkaamisessa. Vakavammassa parisuhdeväkivallassa sukupuolieroja ei ollut. Vuonna 2009 miehistä 5,6 % ja naisista 4,3 % on kokenut parisuhdeväkivaltaa. Koko silloisen suhteen ajalta luvut olivat 16 % ja 17 %. Vuonna 2024 pelkoa kotona tapahtuvaa väkivaltaa kohtaan tunsi miehistä 2 % ja naisista 6 %.
Kumppanin pahoinpitelemistä 20-64-vuotiaista on ollut terveydenhuollon hoidettavana kaksi kertaa niin paljon miehiä kuin naisia. Koska tilastoiduista törkeistä parisuhdepahoinpitelyistä vain reilut 40 % tekijöistä oli naisia, tutkimusprofessori Hannu Lauerma arvelee, että miehillä on korkeampi kynnys ilmoittaa itseensä kohdistuneesta väkivallasta. Suomen perheväkivallassakin alkoholi on yhä usein mukana, kuolemaan johtavassa yleensä.
Vamman aiheuttanut väkivalta on vähentynyt selvästi viime vuosikymmeninä. Vuonna 1980 naiset sai vamman perheväkivallasta 30 000 kertaa ja jo 2000-luvun alussa enää 8 000 kertaa, ja miestenkin luvut ovat vähentyneet.
Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta ei ole Suomessa harvinaista. Tutkimukseen vastanneista 18–74-vuotiaista naisista noin 20 % oli joutunut miehen tekemän väkivallan kohteeksi nykyisessä parisuhteessaan. Vastanneista 49 % oli kokenut väkivaltaa vähintään kerran entisessä suhteessaan.(Piispa, Heiskanen, Kääriäinen & Sirén: Naisiin kohdistunut väkivalta 2005.) via http://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/tietoa+vakivallasta/pari-+ja+lahisuhdevakivalta/ Miehiin kohdistuu perheväkivaltaa suunnilleen yhtä paljon kuin naisiin.
Puolisoon kohdistuvasta perheväkivallasta naiset ilmoittavat useammin poliisille kaikkein vakavinta lukuun ottamatta, mutta kyselyissä tulee toisenlaisia tuloksia. Lapsiin kohdistuvassa perheväkivallassa taas näyttää korostuvan naisten osuus. Sen sijaan siinä, mikä osa perheväkivallasta tulee ilmi, on todennäköisesti suuria eroja. Poliisin tietoon tulevat tapaukset käsittelevät useimmin avo- ja aviomiehen vaimoonsa tai avopuolisoonsa kohdistamaa väkivaltaa, mutta myös vaimojen ja avovaimojen miehiään tai lapsiaan kohtaan harjoittamaa väkivaltaisuutta on aina esiintynyt. Perheväkivaltaan luetaan myös lapsiin kohdistuva väkivalta. Tämä väkivallan laji on ollut ehkä vaietuin perheväkivallan lajiTeuvo Peltoniemi, Child abuse and physical punishment of children in Finland. Child Abuse & Neglect, 1983. 7(1): s. 33–36.Suomen UNICEF, UNICEFin ja The Body Shopin raportti vahvistaa: Suomi korkealla lasten väkivaltatilastossa [Tiedotteet]. 2006: Helsinki. UNICEF & The Body Shop, Behind Closed Doors: The Impact of Domestic Violence on Children. 2006.. Lapsiin kohdistuvan väkivallan osalta käytetään perheväkivalta-käsitteen ohella käsitteitä lapsen kaltoinkohtelu.