pienoiskuva|Erik Punaisen Grönlanti.
Skandinaavien varhaiset Grönlannin siirtokunnat olivat olemassa noin vuodesta 985 vuoteen 1420 saakka. Viikinkiaikaiset norjalaiset uudisasuttajat perustivat tapposyytteitä pakoilleen Erik Punaisen johdolla kaksi siirtokuntaa vuoden 986 jälkeen.Maailmanhistorian suuret löytöretket, s. 23. Ilmasto oli silloin suunnilleen samanlainen kuin nykyäänkin.Diamond, s. 237, 245. Siirtokunnat olivat silloin leudolla, paikoin viheriöivällä Grönlannin eteläisellä länsirannikolla. Suojaisissa vuonoissa saattoi pitää karjaa,Diamond, s. 240. ja merellä voitiin pyydystää mursuja ja hylkeitä sekä maalla metsästää. Noin vuonna 1001 Leif Erikinpoika toi kristinuskon saarelle, ja Grönlanti sai 1100-luvulla jopa oman piispanistuimen. Lopulta Grönlannissa asui ainakin 3 000 skandinaavia.Lainema & Nurminen, s. 71.
Ei tiedetä tarkoin mikä hävitti siirtokunnat suunnilleen vuosien 1350–1450 välillä. Syyksi on arveltu ilmaston viilenemistä, minkä vaikutusta tehosti karjan laiduntamisen aiheuttama eroosio.Diamond 2005 Kylmä ja laidunten huononeminen olisi pilannut sadon ja ehkä muuttanut merestä ja maalta pyydettävien eläinten kulkureititkin. Muiksi syiksi on monesti mainittu inuitien tai merirosvojen hyökkäykset tai vapaaehtoisen poislähdön. Siirtokunnat olivat raunioina, kun tanskalaiset lähetyssaarnaajat tulivat saarelle vuonna 1721.
Grönlannin löytäminen thumb|220px|Ennallistus Brattahlidin kirkosta. thumb|220px|Kaksi suurinta siirtokuntaa ja metsästysalue Nordrsetur Grönlannin kartalla.
Skandinaavien tekemästä varhaisesta Grönlannin asuttamisesta kertovat kirjalliset tiedot ovat melko niukkoja ja osin epävarmojakin, koska lähteet ovat vasta 1200-luvulla muistiin kirjoitettuja saagoja. Grönlannista kertovat muun muassa Eiriks saga rautha eli Erik Punaisen saaga ja Graenlendiga saga eli Grönlantilaisten saaga sekä Islendingabók ja Landnámabók.Roesdahl, s. 315. Ensimmäinen maininta Grönlannin löytämisestä on vuodelta 1130 Isledongabokissa.Lainema & Nurminen, s. 61.
Perimätiedon mukaan mies nimeltä Gunnbjörn Ulfsson löysi Grönlannin ajauduttuaan kurssistaan sivuun joskus 900–930.Otavan suuri Ensyklopedia 2, s. 1541.Lainema & Nurminen, s. 62. Vuonna 982 monista tapoista syytetty ja Islannista kolmeksi vuodeksi karkotettu Erik Punainen purjehti 30 hengen joukolla kohti Gunbjörnin mainitsemaa maata ja löysikin sen neljän päivän kuluttuaKronqvist, s. 8.Maailmanhistorian suuret löytöretket, s. 25. Erik oli sotia käynyt, hurja viikinki ja hyvä johtaja. Erikillä oli kiivas luonne, ja monesta riidasta aiheutuneiden tappojen takia Erikin viholliset etsivät häntä.Kinnunen Bruun, s. 17.
Purjehdittuaan ensin itärannikon ahtojäiden ympäröimää jäätikköistä ja kivistä maata Erik löysi länsirannikon eteläosan vihreät vuonot.Maailmanhistorian suuret löytöretket, s. 24. Erik nousi maihin lähellä Erikinvuonon suuta Erikseyssä. Erik tutki maata kolmen vuoden ajan ja eli metsästämällä, kalastamalla ja linnustamalla. Hän löysi monia hyviä laidunmaita vuonojen varrelta, mutta sisämaassa näkyi vain jäätä. Erik löysi myös hylättyjä eskimojen tai paleoeskimojen jättämiä leiripaikkoja.
Siirtokuntien perustaminen Erik houkutteli siirtolaisia kertomalla ”vihreästä maasta”, vaikka tiesi, ettei maa ollut aivan paras mahdollinen. Grönlannin lounaisrannikolla oli kuitenkin karjan laidunnukseen sopivia vuonoja. Koska Islannissa oli vähän aikaa sitten ollut nälänhätä ja maasta pulaa, Erik Punainen löysi satoja vapaaehtoisia. Yhdessä laivassa oli 20–30 henkeä ja heidän karjansa ja muut tavarat.Lainema & Nurminen, s. 63. Matkaan lähteneistä 25 laivasta vain 14 selvisi perille; osa laivoista tuhoutui tai kääntyi takaisin.The Vikings in Greenland, Allan A. Swenson, Scandinavian Press, Issue 4, 2000 Noin 400–450 ihmistä saapui Islannista Grönlantiin ja perusti siirtokunnan Grönlantiin maan jäättömään eteläosaan Erik Punaisen johdolla vuonna 986.Maailmanhistorian suuret löytöretket, s. 56.Maailmanhistorian suuret löytöretket s. 63.The Norse History of Greenland 982–1500
Leif Eiriksson toi noin vuonna 1000 kristinuskon Grönlantiin. Brattahlíðin pieni turvekirkko tehtiin ehkä jo Erik Punaisen aikana Tjodhildin määräyksestä.Roesdahl, s. 316 Lopulta Norjan kuningas otti Grönlannin hallintaansa ja sinne perustettiin jopa piispanistuin. Länteen päin noin vuonna 1000 purjehtiessaan viikingit löysivät Labradorin, josta saatiin myöhemmin puuta. Myöhemmin viikingit kävivät 1333 metsästys- ja tutkimusretkillään Upernavikin lähellä 72 leveysasteen tienoilla ja vuonna 1267 saagojen mukaan Melvillenlahdelle 76 leveysasteelle asti.Maailmanhistorian suuret löytöretket, s. 26. Grönlannissa asui 5 000 norjalaista 250 maatilalla, ja maassa oli 14 kirkkoa. Läntisen siirtokunnan keskus oli Sandnæs, itäisen Garðar.Diamond, s. 253.
Väkivaltaa siirtokunnissa Grönlannissakin lienee skandinaaveilla ollut ajalle tyypillisiä sukujen välisiä taisteluja, mikä on päätelty kolmesta löydetystä kallosta, joihin on isketty miekalla tai kirveellä.Hall, s. 158. 1100-luvulla Grönlannin norjalaisia pidettiin muualla riidanhaluisina.Diamond, s. 254
Alkuaikojen Brattahlíðin haudoissa näkyy teräaseiden aiheuttamien vammautumisten ja kuolemisten merkkejä. Tästä kertoo myös Eínsar Sokkasonin saaga.Diamond, s. 255–256. Eräs mies löysi haaksirikkoutuneen laivan, jossa oli ajan ja paikan mittojen mukaan arvokasta tavaraa. Lain mukaan löytäjä sai pitää lastin. Piispa määräsi lain voimaan. Mutta haaksirikkoutuneen sukulainen Ozur halusi lastin itselleen, koska katsoi sen olevan hänelle kuuluvaa perintöä. Ozur nosti oikeusjutun laivan löytäjää vastaan, mutta hävisi jutun. Kun Ozur valitti asiasta kesken kirkonmenojen kirkossa, piispan tukija Einar tappoi Ozurin. Vaikka piispa ei tappoa hyväksynytkään, hän ei sitä suuresti pahoitellutkaan. Ozurin sukulainen Simon kosti Ozurin tappaneen miehen suvulle. Tästä syntyi lopulta verinen taistelu, jossa kuoli monia ihmisiä. Väliin tulleet eivät onnistuneet pysäyttämään riitaa, ja eräs taistelua rauhoittamaan tullut murhattiin. Grönlannin siirtokunnan viimeisiin vuosiin ajoittuvat Sandnæsin hautausmaan neljän naisen ja yhden lapsen kallot, joissa on luultavasti jousella ammuttujen nuolien reikiä.Diamond, s. 255–256.
Kauppa ja elinkeinot Keskiajan lämpimissä oloissa Grönlannissa saattoi viljellä ohraa ja pitää lehmiä, lampaita ja vuohia. Laidunmaa oli parempaa kuin Islannissa, sillä laiduntamisen aiheuttama eroosio ei ollut alkanut.Greenland Viking Mystery, Kathy A. Svitil, 1.7.1997 Ihmiset hankkivat elantonsa karjanhoidon lisäksi muun muassa hylkeenpyynnillä, karibujen metsästyksellä, linnustamalla, simpukoita keräämällä ja ainakin osin kalastamalla. Lisäksi joissain paikoissa viljeltiin puutarhapalstoja.Diamond 2005, s. 245, 247 Karhuja ja mursuja metsästettiin vientiin. Karjatalous ei riittänyt elättämään koko väestöä, ja grönlantilaiset olivat riippuvaisia myös hylkeen lihasta.
Skandinaavit asuivat kolmessa paikassa vuonojen reunoilla. Grönlannin siirtoasutus myi muun muassa mursunluuta, turkiksia, vuotia, villaa ja öljyä. Talot tehtiin turpeesta, sillä erityisesti puusta ja raudasta oli pulaa.Bertil Almgren (toim.): Viikingit. WSOY 1967, s. 115. Niinpä Grönlannin norjalaiset ostivat rautaa, puuta, viljaa ja muita Grönlannissa harvinaisia tarveaineita. He hankkivat myös kaupan kautta erilaisia ylellisyystavaroita sekä taottuja aseita ja vaatteita.Diamond, s. 259–260 Kirkkoja rakennettiin vuoteen 1300 asti. Niihin käytettiin suuri määrä arvokasta tuontitavaraa, joka maksettiin lähinnä vientitavaroilla.Diamond, s. 262, 263
Grönlannista saatavat jääkarhun taljat, naalin turkit ja mursunnahkaköydet olivat erityisen haluttuja Euroopassa. Grönlannista sai myös metsästyshaukkoja ja valaan hetuloita. Saaret erikoisuudet, kuten elävät jääkarhut, tulivat vaarallisten merimatkojen takaa. Niiden metsästys olikin vaivalloista ja vaarallista.
Norjan kuningas monopolisoi Grönlannin kaupan 1294. Tämä tarkoitti sitä, etteivät grönlantilaiset saaneet varustaa omia laivoja, vaan olivat emämaasta tulevan liikenteen varassa. Käytännössä vastuu siirtyi Bergenin kauppiaille. Niinpä vain yksi Knarren-niminen alus purjehti säännöllisesti haaksirikkoutumiseensa asti Grönlannin ja emämaan väliä. Rikkaat tilat omistivat parempaa laidunmaata ja rakennukset olivat suurempia. Köyhät pikkutilat saattoivat aikaa myöten joutua isojen tilojen torppareiksi niin kuin Islannissakin koska joutuivat huonoina vuosina lainaamaan isoilta tiloilta heinää karjan rehuksi.Diamond, s. 257.
Elämä kulki vuosikierron mukaan; keväällä pyydettiin hylkeitä, kesällä metsästettiin Nordrsetassa, loppukesällä tehtiin heinää, syksyllä metsästettiin karibuja ja rakennettiin. Tavaranvaihto eri alueiden välillä toimi. Ulkovuonoilla metsästettiin hylkeitä, ylängöillä karibuja, ja eri alueiden tuotteita vaihtokaupattiin.Diamond, s. 250. Rikkaat antoivat köyhille karjaansa ankarina talvina.
Eri siirtokuntien ja sosiaaliryhmien välillä oli ravinnossa huomattavia eroja. Rikkaat söivät hylkeen lihan sijaan karjan lihaa ja erityisesti naudan lihaa. Riistasta rikas suosi karibua hylkeen sijasta. Läntisessä siirtokunnassa syötiin enemmän karibua ja hyljettä kuin itäisessä.Diamond, s. 247, 250–252 Itäisessä siirtokunnassa meriravinnon, lähinnä hylkeiden osuus ravinnosta kasvoi selvästi.Diamond, s. 246 Alussa vuohia pidettiin vähän, mutta kun ilmasto ja kasvillisuus muuttuivat, niiden määrä oli lopulta yhtä suuri kuin lampaidenkin. Vuohi pystyy syömään pajun lehtiä ja kylmän ilmanalan kasvien vihreitä osia. Tunkiolöydöistä päätellen kalaa syötiin hyvin vähän vaikka se oli yleistä ympäröivissä vesissä.Diamond, s. 247, 248 Joko kalanruotoja ei heitetty tunkioihin, tai sitten Grönlannin norjalaiset inhosivat kalaa. Norjalaiset eivät osanneet myöskään pyydystää valaita.
Ilmasto ja kasvillisuus Molemmat norjalaisten siirtokunnat sijaitsivat suojaisilla alueilla.Graham-Campbell, s. 175 Grönlannin siirtokuntavuonot ovat nykyäänkin melko leutoja, joskin kasvillisuuden kasvua rajoittavat rannikolla meren suolaiset pärskeet ja sumu, ylhäällä kylmä tuuli. Ylhäällä kasvaa pääosin kuivaa ja soraa kestävää saraa, joka ei ole hyvää ravintoa karjalle. Nummialueilla kasvaa vaivaispensaita ja hyvissä paikoissa vetisillä alangon etelärinteillä matalaa koivua, pajua ja jopa leppää ja katajaa. Garðarin ja Brattahlíðin muinaisten asutusten alueilla kasvaa loivilla, kosteilla rinteillä kukkia ja 30 cm mittaista heinää ja myös puolen metrin korkuista vaivaiskoivupensaikkoa. Kuivilla, jyrkillä rinteillä ja muilla huonoilla niityillä heinä ja vaivaispaju kasvavat vain muutaman sentin korkeuteen.Diamond, s. 238–239.
Grönlannin skandinaavisen asutuksen syntyessä vallitsi keskiajan lämpökausi. Vuoden 1000 tienoilla oli erityisen lämmintä, ja Etelä-Grönlannin ilmasto oli merellisen leuto.The Greenland Vikings, Selected quotes from- The Last Viking: West by Northwest, by John N. Harris, M.A.(CMNS). Näihin aikoihin itäisen siirtokunnan lähivuonoissa kasvoi 3, jopa 4–6 m korkeita koivuja, ja kukkuloilla oli pajupensaita sekä ruohoa nykyisen tundran paikalla.Vikings during mwp Seutu olikin silloin asuinkelpoisempaa kuin nyt. Grönlannin asutuksia rasittivat pienet ilmastonmuutokset, jotka toivat helposti kylmän ja katovuoden. Myös peltojen kesäinen kuivuminen oli paha ongelma, jota korjattiin kastelukanavilla.Diamond, s. 243 Kasvukausi oli lyhyt jopa keskiajan lämpökaudellakin, ja kuura tuli jo elokuussa.