pienoiskuva|Puhuttua luxemburgia Luxemburg eli luksemburgi (omakielinen nimi: Lëtzebuergesch) on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva germaaninen kieli, jota puhutaan Luxemburgissa ja osassa Belgiaa, Ranskaa ja Saksaa. Luxemburg on ollut vuodesta 1984 lähtien Luxemburgin virallinen kieli. Kieltä puhuu äidinkielenään noin 320 830 ihmistä. Kielen katsotaan olevan uhanalainen. Kielen osaaminen on kuitenkin vaatimus Luxemburgin kansalaisuuden saamiseksi hakemuksella.
Luxemburg kuuluu saksan läntisiin keskimurteisiin (Westmitteldeutsch) ja muistuttaa paljon muun muassa Kölnissä puhuttua niin sanottua ripuaarin murretta. Luxemburgin kielessä käytetään paljon ranskasta omaksuttuja lainasanoja, koska ranskalla on Luxemburgin valtiossa vahva asema muun muassa lainsäädännössä ainoana kielenä.
Äännerakenne Konsonantit Bilabiaalit Labiodentaalit Alveolaarit Postlveolaarit Alveolopalataalit Palataalit Velaarit Uvulaarit Glottaalit Klusiilit Nasaalit Tremulantit Frikatiivit Affrikaatat Approksimantit Lateraaliapproksimantit Soinnilliset obstruentit ääntyvät tavun lopussa soinnittomina. Soinnittomat klusiilit ääntyvät useimmiten aspiroituina ja soinnilliset usein soinnittomina; näin ollen ero niiden välillä on enemmänkin fortis/lenis-distinktio. esiintyy vain sanan alussa, ja historiallista vastaa jokin frikatiivi tai kato.
Tremulanttifoneemin äännearvo ennen vokaaleja on yleensä ja harvemmin . Vanhempien puhujien puheessa tremulantti ääntyy myös sanan lopussa siinä missä nuoremmilla puhujilla se ääntyy vokaalina tai . Lyhyen vokaalin ja konsonantin välissä se ääntyy joko tai seuraavan konsonantin soinnillisuuden mukaan.
ja ovat saman foneemin allofoneja, ja vastaavasti ja ovat :n allofoneja, vaikkakin esiintyy vain harvoin. ja esiintyvät takavokaalien jälkeen ja ja muulloin. Yhä useammalla puhujalla ja sekä ja ovat langenneet yhteen.
korvautuu usein :lla. on n allofoni äänteiden jälkeen; muulloin foneemin äännearvo on .
Vokaalit
Luxemburgin monoftongeja ovat ja diftongeja . Lyhyet eroavat pitkistä vastineistaan pelkästään pituudeltaan, samoin , vaikkakin puhujan aksentista ja iästä riippuen avoimemmatkin äännearvot ovat mahdollisia erityisesti ennen :ää. ja ovat saman foneemin allofoneja: esiintyy vain ennen velaarisia konsonantteja, kun taas muissa yhteyksissä. Vokaalien ja välinen ero on pituuden lisäksi laadullinen, ja pitkä on laadultaan lähellä :tä.
Vierasperäisissä sanoissa esiintyy muitakin vokaaleja; näitä ovat .
Prosodia Sanapaino on yleisimmin toiseksi viimeisellä tavulla, mutta se voi olla myös kolmanneksi viimeisellä tai viimeisellä tavulla. Ranskasta lainatuissa lainasanoissa paino on usein siirtynyt toiseksi viimeiselle tavulle.
Kirjoitusjärjestelmä
Luxemburgin aakkoset koostuvat latinalaisten aakkosten 26 kirjaimesta sekä kolmesta muokatusta: é, ä ja ë. Ranskan- ja saksankielisten lainasanojen tarkkeita kuitenkin usein säilytetään, esimerkiksi: Ranskan kielestä: Boîte, Enquête, Piqûre ja niin edelleen. Saksan kielestä: blöd, Bühn (vertaa saks. Bühne) ja niin edelleen.
Luxemburgin vokaalit:
Kirjoitusasu IPA Esimerkki a Kapp Kap aa waarm ä Käpp e Decken liesen ë hëllefen é drécken ee Been i Gitt siwen ii Kiischt o Sonn droleg So oo Sprooch u Hutt Tut uu Luucht
Kirjoitusasu IPA Esimerkki ai Gebai ei deier éi Schnéi au Mauer Maul äi räich oi Moien ou Kou
Kirjoitusasu IPA Esimerkki ae Aen ie liesen oe Joer ue Buedem äe Päerd
Kielioppi
Luxemburgin kielessä on kolme sukua (maskuliini, feminiini ja neutri) ja kolme sijamuotoa (nominatiivi, akkusatiivi ja datiivi). Demonstratiivit, artikkelit ja pronominit taipuvat sijamuodon ja suvun mukaan. Monikonmuodoissa sukupuolta ei eroteta. Artikkeleiden ja muutaman muun sanan eri muodot on lueteltu alla olevissa taulukoissa:
nominatiivi/akkusatiivi yksikkö monikko maskuliini feminiini neutri määräinen artikkeli den d’ d’ d’ määräinen painokas deen déi dat déi demonstratiivi dësen dës dëst dës epämääräinen artikkeli en eng en — kielteinen keen keng keen keng ”hänen” (miehistä) säin seng säin seng ”hänen” (naisista), ”heidän” hiren hir hiert hir
datiivi yksikkö monikko maskuliini feminiini neutri määräinen artikkeli dem der dem den määräinen painokas deem där deem deenen demonstratiivi dësem dëser dësem dësen epämääräinen engem enger engem — kielteinen kengem kenger kengem kengen ”hänen” (miehistä) sengem senger sengem sengen ”hänen” (naisista), ”heidän” hirem hirer hirem hiren
Erottuvia nominaalin muotoja, eli niitä, jotka poikkeavat akkusatiivin muodoista, näkyy joissakin lauseissa kuten der Däiwel (”Paholainen”) ja eiser Herrgott (”Herramme”). Myös harvinaisia genetiivin muotoja löytyy: Enn des Mounts (”kuun loppu”), Ufanks der Woch (”viikon alku”). Tavallisessa puheessa genetiivi korvataan datiivin ja possessiivin yhdistelmällä: esim. dem Mann säi Buch (”miehelle hänen kirjansa”, eli ”miehen kirja”). Tätä ilmiötä kutsutaan perifrastiseksi genetiiviksi ja sitä löytyy myös saksan puhekielestä ja joistakin sen murteista, sekä hollannista.
Luxemburgin pronominien eri muodot näkyvät alla olevassa taulukossa (painottomat muodot suluissa): nominatiivi akkusatiivi datiivi 1. yksikkö ech mech mir (mer) 2. yksikkö du (de) dech dir (der) 3. yksikkö (miehistä) hien (en) hien (en) him (em) 3. yksikkö (naisista) si (se) si (se) hir (er) 3. yksikkö (neutri) hatt (et) hatt (et) him (em) 1. monikko mir (mer) äis/eis äis/eis 2. monikko dir (der) iech iech 3. monikko si (se) si (se) hinnen (en) Luxemburgissa teititellään samalla tavalla kuin suomen kielessä eli monikon toisen persoonan muotoja käyttämällä: dir, iech, iech. Tyttöihin ja naisiin voi viitata myös neutripronominin hatt muodoilla: Dat ass d’Nathalie. Hatt ass midd, well et vill a sengem Gaart geschafft huet. (”Tuo on Nathalie. Häntä väsyttää, koska hän on tehnyt paljon työtä puutarhassaan.”)
Eifelin sääntö
Eifeler Regel eli Eifelin sääntö viittaa luxemburgissa esiintyvään fonologiseen prosessiin, joka aiheuttaa loppukonsonantin [n] poiston tietyissä olosuhteissa, yleensä ennen tiettyjä konsonantteja. Sekä Eifelin sääntö että määräisen artikkelin käyttö yhdessä henkilön nimen kanssa ovat kieliopillisia ominaisuuksia, jotka erottavat luxemburgin saksasta.
Sääntöä voi määritellä näin: Lopullinen -n(n) katoaa ennen konsonanttia:
(sanojen välissä) den + Ball → de Ball (”määräinen artikkeli + pallo”), wann + mer ginn → wa mer ginn (”kun me menemme”) (yhdyssanoissa) Dammen + Schong → Dammeschong (”naisten kengät”) Sitä ei kuitenkaan poisteta näissä olosuhteissa:
ennen konsonantteja n, d, t, z, tai h. den Tuerm (”määräinen artikkeli + torni”), wann hien drénkt (”kun hän juo”) Gromperenzalot (”perunasalaatti”), fënnefandrësseg (”35”) ennen vokaalia den Apel (”määräinen artikkeli + omena”), wann ech ginn (”kun minä menen”) Ouerenentzündung (”korvatulehdus”) lauseen lopussa tai ennen välimerkkiä Ech hunn (wéi gëschter) vill geschafft. (”Minä olen (kuten eilenkin) tehnyt paljon työtä.”)
Myös monta n- tai nn-loppuista sanaa ei koske Eifelin sääntö: erisnimet: Schuman, Johann, München lainasanat: Roman, Maschin(n), ioun-loppuiset substantiivit on-prefiksi: onvergiesslech (”unohtumaton”, kirjaimellisesti ”epäunohdettava”) paljon substantiiveja ja adjektiiveja (historiallisista syistä): Mann (mies), dënn (hoikka), Kroun (kruunu), Loun (palkka), blann (sokea), Reen (sade), … Itse asiassa n vartalokonsonanttina (eli silloin, kun ei ole osa kieliopillista suffiksia) on sisältösanoissa melko vakaa. Poikkeuksia ovat mm. Wäi(n) (viini), Stee(n) (kivi), geschwë(nn) (pian).
Kun lopullinen -n katoaa monikollisesta substantiivista, jonka yksiköllinen muotokin päättyy e:hen, niin kaksoispistettä on käytettävä erottamaan monikko: Chance (yksikön muoto), Chancen (monikon täydellinen muoto), Chancë (monikon muoto + Eifelin sääntö)
Sanasto
Luxemburgiin on lainattu paljon sanoja ranskasta, esim. Buschauffeur eli bussinkuljettaja (saks. Busfahrer, ransk. chauffeur de bus). Jotkin sanat poikkeavat saksan kirjakielestä, mutta niillä voi olla vastineita saksan eri murteissa, esimerkkinä gromperen eli 'perunat' (saks. Kartoffeln). Jotkin sanat taas esiintyvät ainoastaan luxemburgin kielessä.
Uudissanat
Tuoreimmat uudissanat lainataan suoraan englannin kielestä ja käsittävät tietoliikenteen ja tietojenkäsittelytieteen aloja sekä Internetiä. Viimeaikaisia uudissanoja ovat muun muassa: Englannin kielestä: Browser, Spam, CD, Fitness, Come-back, Terminal, hip, cool, tip-top Jotka löytyvät myös saksasta: Sichmaschinn (hakukone, saks. Suchmaschine), schwaarzt Lach (musta aukko, saks. Schwarzes Loch), Handy (kännykkä), Websäit (verkkosivu, saks. Webseite) Luxemburgin alkuperäiset sanat:
déck, painokas sana kuten ganz ja vill, esim. Dëse Kuch ass déck gutt! (”Tämä kakku on niin hyvä!”) pääosin teini-ikäisten käyttämiä viimeaikaisia ilmauksia: oh mëllen! (”voi kun hullua!”), en décke gelénkt (”menitpäs lankaan!”) tai cassé (ranskasta, ”voitettu! ownattu!”)
Kielinäyte
Lähteet
Aiheesta muualla
Luxemburginkielinen Wikipedia Nettikurssit englanniksi, ranskaksi ja saksaksi , (edellyttää rekisteröintiä) Luxemburgin opetteluun liittyviä videoita Leijuta hiiren osoitinta sanan päällä ja kuuntele
Luokka:Germaaniset kielet Luokka:Luxemburgin kielet