Mustalakkiaratti (Pionites melanocephalus) on eteläamerikkalainen papukaija. Sen elinympäristö käsittää mantereen pohjoisosaa Amazonin pohjoispuolella, Kaakkois-Kolumbiasta Guyanaan, Surinameen, Ranskan Guyanaan ja Pohjois-Brasiliaan sekä Itä-Ecuadoriin ja Koillis-Peruun. Lajista tunnetaan kaksi alalajia. Sen holotyypin kuvaili Carl von Linné Caracasista Venezuelasta 1758.IBC
Ulkonäkö Mustalakkiaratti on noin 23 senttimetriä pitkä nokasta lyhyen pyrstön kärkeen ja painaa noin 130–170 grammaa. vasen|pienoiskuva|Mustalakkiaratin poikanen (keskellä). Se on selkäpuolelta vihreä lintu, jolla on musta lakki, oranssi niska, keltaiset posket ja kaula, valkoinen rinta ja vatsa ja keltaiset jalkojen höyhenet. Nokka on musta ja jalat tummanharmaat.
Sukupuolet ovat samanväriset. Nuorella yksilöllä on kellertävää rinnassaan.
Alalaji P. m. pallida on väreiltään hieman haaleampi.
Lemmikkinä Mustalakki-arattia tavataan Suomessa lemmikkilintuna.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Lajin kanssa on kuitenkin otettava huomioon sen herkästi kiihtyvä luonne: vaikka sosiaalisen median videoissa esiintyvät mustalakki-aratit ovat suloisia, pomppivia ja kädellä köllöttelijöitä, ne ovat helposti kiihtyviä. Linnun elekielen lukeminen, pelon ja kiihdytyksen välttäminen ovat oleellisi lajin kanssa eläessä, jotta voidaan välttää puremat.
Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.
Lähteet
Luokka:Papukaijat