pienoiskuva|Antti Aarne Antti Amatus Aarne (alk. Limnell; 5. joulukuuta 1867 Pori – 5. helmikuuta 1925 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden tutkija ja professori.
Elämä ja ura Aarnen vanhemmat olivat seppämestari Johan Limnell ja Maria Ahlqvist. Isä kuoli varhain ja äitikin Aarnen kouluaikoina. Lahjakas ja ahkera orpo selviytyi kuitenkin opinnoistaan hyvin. Hän pääsi ylioppilaaksi Porin suomalaisesta yksityislyseosta 1889 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1893. Vuodet 1895–1898 hän opiskeli stipendin turvin Moskovassa, jossa hän kokosi myös aineistoa kansansatuja käsittelevää väitöskirjaansa varten. Aarne väitteli tohtoriksi vuonna 1907; hänen väitöskirjansa Vergleichende Märchenforschungen käsitteli vertailevaa saduntutkimusta.
Elättääkseen perheensä Aarne työskenteli suomen kielen opettajana Kokkolassa ja Sortavalassa. Aarne toimi Kokkolan suomalaisen yhteiskoulun johtajana 1898–1902 ja Sortavalan lyseossa saksan kielen lehtorinaAarne, Antti Amatus, Tietosanakirja. Osa 11, palstat 3–4. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1922 1902–1920 ja rehtorina 1904–1908. Hän oli Helsingin yliopiston suomalaisen ja vertailevan kansanrunouden tutkimuksen dosenttina vuodesta 1911 vuoteen 1922 ja ylimääräisenä professorina 1922–1925. Aarne oli 57-vuotias kuollessaan vuonna 1925.
Aarne kehitti kansansatujen luokittelun eri satutyyppeihin, joka oli pohjana Aarne–Thompson-luokittelujärjestelmälle. Aarne julkaisi luokituksensa vuonna 1910 teoksessaan Verzeichnis der Märchentypen. Formalisteihin lukeutunut Vladimir Propp kuitenkin kritisoi luokitusta. Vuonna 1928 amerikkalainen folkloristi Stith Thompson laajensi Aarnen motiivipohjaista luokittelua. Thompson teki toisen lisäyksen luokitukseen 1961, ja loi samalla niin sanotun AT-numerojärjestelmän. Hans-Jörg Uther laajensi vuonna 2004 AT-luokitusjärjestelmää edelleen (Aarne–Thompson–Uther- eli ATU-luokitus).
Antti Aarne oli naimisissa vuodesta 1896 Eeva Anderssonin (1872–1948) kanssa. Heillä oli kolme tytärtä, joista nuorin Aune Vuokko Laine (aiemmin Teitti) toimi kirjakauppiaana.
Arvostus Aarnen arvostus on vaihdellut eri aikakausina paljon. Omana aikanaan häntä pidettiin mielenkiinnottomana opettajansa Kaarle Krohnin ideoiden kehittäjänä, mutta toisaalta hänen saduntutkimuksensa toimivat malleina muille eurooppalaisille ja yhdysvaltalaisille tutkijoille. 1960- ja 1970-luvulla Aarnen kertomustypologia sai kovaa kritiikkiä, ja hänen katsottiin edustavan vanhentunutta suuntausta ja jopa määritelleen kertomusten keskeistä sisältöä väärin. Nykytutkimus pitää Aarnen ja hänen ankaran arvostelijansa Vladimir Proppin kuvaustapoja toisiaan täydentävinä. Suomessa kansallismielisyys on toisinaan innoittanut tutkijoita jopa ylistämään Aarnea ylenpalttisesti.
Teoksia Vergleichende Märchenforschung, väitöskirja. 1907 Die Zaubergaben. 1910 Die Tiere auf der Wanderschaft. 1913 Leitfaden der vergleichenden Märchenforschung. 1913 Der reiche Mann und sein Schwiegersohn. 1916 Vergleichende Rätselforschungen I–III. 1918–1920
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961. Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917, osa A-G.
Luokka:Suomalaiset folkloristit Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Vuonna 1867 syntyneet Luokka:Vuonna 1925 kuolleet Luokka:Suomalaiset professorit