Haluatko miljonääriksi? (alkuperäiseltä nimeltä Who Wants to Be a Millionaire?) on television tietokilpailuformaatti. Ohjelma perustuu Sony Pictures Entertainmentin formaattiin Who Wants to Be a Millionaire?. Sen ensimmäinen osa televisioitiin Isossa-Britanniassa 4. syyskuuta 1998. Formaattia ovat tuottaneet Celador-tuotantoyhtiö vuosina 1998–2007, 2waytraffic vuodesta 2007 lähtien ja vuodesta 2008 lähtien Sony Pictures Entertaiment. Kilpailun ovat luoneet David Briggs, Mike Whitehill ja Steve Knight.
Samalla nimellä on julkaistu myös televisio-ohjelman ideaa mukailevia video- ja mobiilipelejä, kirjoja sekä lautapelejä.
Alkuperäinen formaatti Formaatin perusidea on, että ohjelmassa kilpailija voi voittaa suuren summan rahaa vastaamalla oikein asteittain vaikeutuviin monivalintakysymyksiin, joihin annetaan neljä vaihtoehtoa. Pääpalkinto on yleensä miljoona yksikköä paikallista valuuttaa, esimerkiksi Suomessa miljoona euroa.
Ennen varsinaisen pelin alkua on esikarsintakierros (kutsutaan myös nimillä nopein sormi voittaa ja alkukarsintakierros, aiemmin Suomessa myös viisas ja vikkelä ), jossa kilpailijoita pyydetään valitsemaan oikea järjestys neljälle vastausvaihtoehdolle. Nopeimmin tässä suoriutunut kilpailija pääsee varsinaiselle pelikierrokselle vastaamaan kysymyksiin pääpalkinnon voittamiseksi. Esikarsintakierroksen pelaajamäärä vaihtelee maaversioittain: Suomessa on aina ollut kuusi pelaajaa (erikoisjaksoissa neljä lukuun ottamatta vuotta 2005), kun taas esimerkiksi alkuperäisversiossa Britanniassa pelaajia on ollut kymmenen. Jos kaksi pelaajaa vastaa oikein täsmälleen samassa ajassa, pelataan heidän välillään uusi kierros. Jos taas kukaan ei osaa asettaa vaihtoehtoja oikeaan järjestykseen, kilpailijoille esitetään uusi kysymys. Jos kilpailijoiden joukossa on näkövammaisia, juontaja lukee kaikki vaihtoehdot ääneen ennen vastauslaitteiden aktivoimista.
Varsinaisessa pelissä juontaja esittää pelaajalle kolmessa portaassa asteittain vaikenevia kysymyksiä, joita on yhteensä 15. Kysymyksiin on aina neljä vaihtoehtoa A−D, joista kilpailijan on valittava oikea ilman uuden yrityksen mahdollisuutta. Ensimmäisen kysymyksen vastausvaihtoehto D on erityisesti ensimmäisissä tuotannoissa ollut täysin virheellinen, absurdi vastaus. Jokaisella kysymyksellä on rahallinen arvo, jonka kilpailija voittaa vastaamalla kysymykseen oikein. Juontaja lukee kysymyksen pelaajalle ääneen, minkä lisäksi pelaaja näkee kysymyksen vaihtoehtoineen koko ajan omalta näytöltään. Missään Suomessa esitetyissä jaksoissa ja suurimmassa osassa ulkomaalaisiakaan kilpailijan vastausaikaa ei ole rajoitettu, ja pelin edetessä kilpailijat usein pohtivatkin vaativia kysymyksiä pitkään. Kun kilpailija on esittänyt vastauksensa, juontaja kysyy tältä, haluaako hän lukita vastauksen. Kilpailija voi myös todeta lukitsevansa vastauksen jo itse, jolloin juontaja ei enää vahvista asiaa kilpailijalta. Kun kilpailija ilmoittaa vastauksen olevan lopullinen, juontaja lukitsee sen eikä sitä voi enää sen jälkeen muuttaa. Ensimmäiset viisi kysymystä ovat yleensä niin helppoja, että vastauksen erillistä lukitsemista ei tehdä. Formaatin mukaan tietokone arpoo kysymykset ja vastausvaihtoehtojen järjestyksen täysin sattumanvaraisesti.
Alkuperäisessä formaatissa palkintosumma karkeasti kaksinkertaistui kysymys kerrallaan, mutta Suomen formaatissa palkintosumma on kasvanut alkupäässä hitaammin ja loppua kohden taas isommin harppauksin. Suomessa viides ja kymmenes kysymys ovat vaikeustasonsa viimeisiä, joihin vastaamalla takaa itselleen vähintään kyseisen rahasumman, vaikka vastaisikin myöhemmin väärin.
Pelaaja voi lopettaa pelin milloin tahansa - myös kysymyksen jo kuultuaan - ja pitää voittamansa rahasumman. Vastaamalla kysymykseen väärin menettää kaikki kyseisellä vaikeustasolla voittamansa rahat: ensimmäisellä vaikeustasolla (kysymykset 1−5) tämä tarkoittaa lähtemistä tyhjin käsin, toisella vaikeustasolla ensimmäistä takuusummaa ja viimeisellä vaikeustasolla toista takuusummaa.
Peli päättyy pelaajan vastatessa kysymykseen väärin, päätettyään lopettaa pelin tai vastaamalla viimeiseen kysymykseen oikein.
Sääntömukaelmat Yhdysvaltain version siirryttyä toiselle kanavalle vuonna 2002 jaksojen pituus puolitettiin alkuperäisestä ollen vain puoli tuntia. Tämän johdosta esikarsintakierrosta ei ollut lainkaan, vaan kilpailijat kutsuttiin peräkkäin varsinaiselle pelikierrokselle, uuden pelaajan tullessa aina edellisen hävittyä pelinsä. Ennen lähetyksiä tehtävä kilpailijaseulonta oli tavanomaista vaativampi. Myös esimerkiksi Australiassa, Italiassa, Turkissa, Britanniassa, Alankomaissa ja Ranskassa on poistettu esikarsintakierros, ja joissakin versioissa esikarsintakierrosta ei ole käytetty hyväntekeväisyys- tai muissa erityisjaksoissa. Yhdysvalloissa esikarsintakierros palautettiin Who Wants to Be a Super Millionaire -ohjelmaan, jossa voittosumma oli kymmenen miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Elokuussa 2007 alkuperäisessä eli Britannian versiossa kysymysten määrä pudotettiin viidestätoista kahteentoista. Samalla grafiikka, tunnus ja osa musiikeista uudistettiin. Muutos johti loppupään palkintosummien pienenemiseen: esimerkiksi toinen takuusumma nousi 32 000 Englannin punnasta viiteenkymmeneentuhanteen. Kahdentoista kysymyksen säännöt otettiin myöhemmin käyttöön myös arabiankielisessä, Bulgarian, Alankomaiden, Ranskan, Puolan, Espanjan ja Turkin versioissa.
Saksan versiossa otettiin vuonna 2007 käyttöön pelaajalle vapaavalintainen "riskipeli" (). Pelaaja saa käyttöönsä tällöin neljännen oljenkorren, jonka voi muiden oljenkorsien tapaan käyttää vain kerran. Tätä oljenkortta käyttäessään hän saa valita yleisöstä henkilön ja keskustella tämän kanssaan vastauksesta. Toisaalta pelaaja joutuu luopumaan toisesta takuusummasta kymmenennen kysymyksen kohdalla eli vastattuaan väärin kysymyksiin 11−15 hän saa vain ensimmäisen takuusumman. Vaihtoehtoisesti pelaaja voi valita myös peruspelin; valinnan hän tekee pelin alussa ennen ensimmäistä kysymystä. Tämä pelimuoto on ollut sittemmin käytössä myös ainakin Itävallassa, Unkarissa, Filippiineillä, Puolassa, Venäjällä, Sveitsissä ja Venezuelassa.
Vuosina 2008−2010 Yhdysvaltain versiossa oli käytössä perustavanlaatuinen sääntömuutos, sillä pelaajan vastausaika on rajoitettu. Ensimmäisellä vaikeustasolla kysymyksissä 1−5 vastausaikaa on 15 sekuntia, kysymyksissä 6–10 toisella vaikeustasolla 30 sekuntia ja kysymyksissä 11−14 aikaa on 45 sekuntia. Näistä kysymyksistä ylijäänyt vastausaika siirretään viimeiseen, viidenteentoista kysymykseen, jos pelaaja pääsee sinne asti. Pelaajalle näytetään kysymys ja juontaja lukee sen ääneen, jonka jälkeen kaikki vastausvaihtoehdot paljastetaan samanaikaisesti ja vastausaika alkaa. Jos kilpailija ei lukitse mitään vastausta ennen ajan loppumista, peli päättyy vastaavasti kuin vastaamalla kysymykseen väärin. Oljenkorsien käytön aikana kello ei käy. Myös Britannian ja Intian tuotannoissa on käytetty kellopeliä ().
Joulukuusta 2008 lähtien Italian versiossa varsinaista peliä on pelannut kuusi pelaajaa kerrallaan, jotka vastaavat kysymyksiin vuorotellen. Jokaisella kilpailijalla on mahdollisuus siirtää kysymys seuraavana vastausvuorossa olevalle, jonka on vastattava kysymykseen. Myös tässä ryhmäpelissä () on käytössä Yhdysvaltain version kellopelin aikarajat. Peliä ei voi myöskään lopettaa kesken, joten palkintosumma voi olla vain takuusumma tai päävoitto. Jos yksi pelaaja vastaa kysymykseen väärin, hän jättää pelin ja rahapuun korkein palkintosumma poistetaan. Peli päättyy, kun kaikki pelaajat ovat joutuneet jättämään sen tai jonkun pelaajan vastattua oikein viimeiseen kysymykseen. Viimeiseen kysymykseen oikein vastannut pelaaja voittaa sen kokonaan itselleen. Jos viimeinen jäljellä oleva kilpailija vastaa kysymykseensä väärin, hän voittaa joukkueensa keräämän takuusumman. Vuosina 2009−2012 ryhmäpeli on ollut käytössä myös Norjassa, Espanjassa, Australiassa, Unkarissa, Vietnamissa, Indonesiassa ja Chilessä.
Toinen iso Yhdysvaltain version uudistus tapahtui syyskuussa 2010, kun käyttöön otettiin kaksoiseräpeli (). Ensimmäisellä kierroksella pelaajalle esitetään kymmenen kysymystä, joilla jokaisella on tietty rahallinen arvo, mutta ne eivät ole välttämättä suuruusjärjestyksessä: rahasummien järjestys arvotaan pelin alussa. Myös kysymysten vaikeusjärjestys arvotaan, mutta pelaaja ei tiedä kysymykseen vaikeusjärjestystä tai rahallista arvoa ennen kysymykseen vastaamista. Sen sijaan hän tietää edessä olevien kysymysten kategoriat. Ensimmäisellä kierroksella oikein vastatut kysymykset kerryttävät pelaajan voittosummaa, joka voi olla enintään 68 000 Yhdysvaltain dollaria. Ensimmäisen kierroksen jälkeen pelaaja voi poistua keräämänsä rahasumma mukanaan, mutta kesken ensimmäisen kierroksen poistuessaan hän saa pitää vain puolet keräämistään rahoista. Vastaamalla väärin ensimmäisen kierroksen aikana hän saa takuupotin, joka on tuhat Yhdysvaltain dollaria. Toinen erä on perinteisen formaatin mukainen, ja se koostuu neljästä kysymyksestä. Voittosummat ovat pelaajan tiedossa ja etenevät suuruusjärjestyksessä. Jokainen oikea vastaus kerryttää edelleen pelaajan voittopottia. Kilpailija voi lopettaa pelin milloin tahansa ja pitää voittamansa rahat kokonaisuudessaan. Vastaamalla väärin voittosumma putoaa aina 25 000 Yhdysvaltain dollariin. Yhdysvaltain versiossa siirryttiin pelimuotokokeilujen jälkeen takaisin alkuperäisformaattiin vuonna 2015.
Oljenkorret Oljenkorsien määrä ja muoto vaihtelee käytettävästä formaatista riippuen. Oljenkorren käyttämisen jälkeen pelaaja voi vastata kysymykseen, käyttää toisen oljenkorren tai lopettaa pelin voittamansa rahat mukanaan (tosin jotkut erikoisoljenkorret erityisesti Yhdysvalloissa voivat asettaa rajoitteita). Joitakin erittäin harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta jokaisen oljenkorren voi käyttää vain kerran.
Alkuperäisformaattiin kuuluu kolme oljenkortta: 50:50 (Fifty-Fifty), kilauta kaverille ja kysy katsomolta. Ensimmäisessä tietokone poistaa sattumanvaraisesti kaksi varmasti väärää vastausta. Keskimmäisessä kilpailija saa soittaa etukäteen valitsemalleen ystävälle ja keskustella tämän kanssa 30 sekunnin ajan kysymyksestä. Kaverille kilauttaminen poistettiin vuonna 2010 Yhdysvaltain versiosta kokonaan, sillä se ei vastannut enää alkuperäistä tarkoitustaan: se ei mitannut avustavan henkilön tietoa vaan hänen Internetin käyttötaitojaan, sillä kysymyksiin on kohtalaisen helppoa löytää nykyisin vastaus verkosta. Jälkimmäisimmässä jokainen yleisössä istuva voi vastata kysymykseen erityisellä vastauslaitteella, ja äänestyksen tulos näytetään kilpailijalle. Vuonna 2016 suomalaisessa versiossa kilpailija saa valita katsomosta kolme henkilöä vastaamaan kysymykseen ja he saavat antaa perustelunsa.
Vuosina 2004−2008 Yhdysvaltain versiossa oli neljäskin oljenkorsi, jolla kilpailija saattoi vaihtaa minkä tahansa kysymyksistä 11−15 uuteen, arvoltaan vastaavaan kysymykseen. Kilpailija menetti alkuperäiseen kysymykseen käytetyt oljenkorret. Yhdysvaltain Who Wants to Be a Super Millionaire? -ohjelmassa oli käytössä perinteisten oljenkorsien lisäksi kaksi uutta oljenkortta: uusi yritys () ja asiantuntijaraati () Valittuaan uusi yritys -oljenkorren kilpailija saattaa vastata kysymykseen väärin menettämättä rahojaan; toisella yrityksellä vastauksen on oltava oikein, sillä tämän oljenkorren valittuaan peliä ei voi keskeyttää. Asiantuntijaraadissa kolme tuotannon valitsemaa henkilöä antoi perustellen vastauksensa kysymykseen. Yhdysvaltain kellopelissä 50:50-oljenkorsi korvattiin uusi yritys -oljenkorrella, ja neljänneksi oljenkorreksi otettiin käyttöön kysy asiantuntijalta; asiantuntija oli tyypillisesti entinen pelaaja tai julkisuuden henkilö. Tätä oljenkortta sai käyttää vasta viidennen kysymyksen jälkeen vuosina 2008−2010, mutta kaverille kilauttamisen jälkeen asiantuntijaoljenkortta saattoi käyttää myös ensimmäisissä kysymyksissä.