Jean Harlow, oikealta nimeltään Harlean Carpenter, (3. maaliskuuta 1911 Kansas City, Missouri – 7. kesäkuuta 1937 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvanäyttelijä ja 1930-luvun seksisymboli. Hänet tunnettiin platinanvaaleiden hiuksiensa vuoksi lempinimillä ”platinablondi” (engl. ”Platinum Blonde”) ja ”Blonde Bombshell”. Nykyään Harlow’ta pidetään yhtenä Hollywoodin kultakauden legendaarisimmista näyttelijöistä. Vuonna 1999 Amerikan elokuvainstituutti valitsi hänet kaikkien aikojen 22. merkittävimmäksi naisnäyttelijäksi.
Harlow esiintyi useissa elokuvissa, jotka oli suunniteltu hänelle. Niissä korostettiin Harlow’n seksuaalista vetovoimaa ja valkokankaalla läsnäoloa. Hän kuitenkin siirtyi myöhemmin monipuolisempiin rooleihin ja nousi supertähdeksi Metro-Goldwyn-Mayerin sopimusnäyttelijänä. Harlow’n suuri suosio ja ”nauravan vampin” imago olivat ristiriidassa hänen mutkattoman luonteensa ja omassa elämässään kokemiensa pettymysten ja surujen kanssa.
Harlow kuoli äkillisesti munuaisten vajaatoimintaan vain 26-vuotiaana.
Lapsuus ja nuoruus Jean Harlow oli alkuperäiseltä nimeltään Harlean Harlow CarpenterKeskimmäinen nimi ei esiintynyt Harlow’n syntymätodistuksessa, mutta oli mainittu hänen syntymästään kertovassa ilmoituksessa (Stenn 1993, s. 289.). ”Harlean” oli muunnos nimestä ”Harlow”, jonka hänen vanhempansa olivat suunnitelleet antavansa lapselle, jos lapsi olisi ollut poika (Golden 1991, s. 13.).. Hän syntyi 3. maaliskuuta 1911 Kansas Cityssä hammaslääkäri Mont Clair Carpenterille (1877–1974) ja tämän vaimolle Jean Poe Carpenterille (o.s. Harlow, 1891–1958). Sukunimi kirjoitetaan joskus virheellisesti muodossa Carpentier, joka on peräisin studion lehdistötiedotteista, kun Harlow’n sukunimen haluttiin kuulostavan hienommalta.Golden 1991, s. 13.
Mont Clair Carpenterin vanhemmat olivat pioneereja, mutta hän muutti Kansas Cityyn opiskellakseen hammaslääkäriksi. Jean Poe Carpenter taas oli varakkaan kiinteistövälittäjä Skip Harlow’n ja tämän vaimon Ella Williamsin ainoa tytär. Avioliiton järjesti Skip Harlow vuonna 1908. Aviopari asui Kansas Cityssä Skip Harlow’n omistamassa talossa.Stenn 1993, s. 7–9. Toisen lähteen mukaan isovanhempien nimet olivat S.D. Harlow ja Ellen Williams, eikä järjestetystä avioliitosta puhuta mitään.Golden 1991, s. 14–15.
Harlean oli vanhempiensa ainokainen ja isovanhempiensa ainut lapsenlapsi. Häntä kutsuttiin ”Babyksi”, ja lempinimi pysyi koko hänen loppuelämänsä ajan. Harlean oli niin hemmoteltu, että hän tajusi nimensä olevan ”Harlean” eikä ”Baby” vasta aloittaessaan Miss Barstow’n tyttökoulun viisivuotiaana.Stenn 1993, s. 12–13. Koska Harleanilla ei ollut sisaruksia, hän ja hänen äitinsä olivat hyvin läheisiä. Jean Carpenter kohdisti kaiken huomionsa tyttäreensä, joka tarjosi hänelle tilaisuuden olla tarpeellinen kokemastaan tyhjyydestä ja onnettomasta avioliitosta huolimatta. ”Hän oli aina ’kokonaan minun’”, hän sanoi tyttärestään.Stenn 1993, s. 9, 12–13.
Harleanin vanhemmat erosivat vuonna 1921.Golden 1991, s. 22. Äiti Jeanin on kerrottu turhautuneen avioliitossaan tyttären aloitettua koulunkäynnin ja hakeneen avioeroa.Stenn 1993, s. 14. Toisaalta Harleanin vanhempien on kerrottu ajautuneen erilleen ja päättäneen yhdessä erota. Harleanin isä oli tuntenut olonsa tukalaksi avioliitossaan vaimonsa vanhempien läheisyyden vuoksi. Lopullinen avioero myönnettiin aviomiehen sitä kiistämättä 29. syyskuuta 1922, ja Harleanin huoltajuus annettiin äidille. Harlean rakasti isäänsä, mutta näki loppuelämänsä ajan tätä vain harvoin. Välit kuitenkin säilyivät, ja Harlean tuli myöhemmin hyvin toimeen äitipuolensa Maude Sethin kanssa.Golden 1991, s. 25.
Vuonna 1923 Mama Jean – kuten hänet tunnettiin siitä pitäen, kun Harleanista tuli elokuvatähti – muutti ensi kerran tyttärensä kanssa Hollywoodiin. Tuolloin hän toivoi itse pääsevänsä elokuvaan ja tulevansa tähdeksi. Harlean kävi Hollywoodissa tyttökoulua, joka otti siitä huolimatta sisään myös joitakin poikia. Samaa koulua kävivät muun muassa tulevat Hollywood-kuuluisuudet Douglas Fairbanks nuorempi, Joel McCrea ja Irene Mayer Selznick. Mama Jeanin unelma filmitähteydestä ei toteutunut: 34-vuotiaana hän oli liian vanha elokuva-alalle aikana, jolloin naispääosien esittäjät olivat pääasiassa teini-ikäisiä.Stenn 1993, s. 14–15. Kahden vuoden kuluttua rahattomuuden uhatessa äiti ja tytär palasivat Kansas Cityyn. Skip Harlow oli uhannut tehdä tyttärensä perinnöttömäksi, mikäli he eivät palaisi. Harlean jäi pois Hollywoodin koulustaan keväällä 1925.Stenn 1993, s. 17. Kesällä 1925 Skip Harlow lähetti Harleanin Cha-Ton-Kan kesäleirille Michigammeen Michiganiin. Leirillä Harlean sairastui tulirokkoon. Tällöin Mama Jean matkusti Michiganiin ja joutui soutamaan järven yli leirille päästääkseen hoitamaan tytärtään.Stenn 1993, s. 18.
Kansas Cityyn palattuaan Harlean kirjoittautui Ferry Hallin kouluun, joka sijaitsi Lake Forestissa Illinois’ssa. Yhtenä syynä oli se, että Mama Jean tapaili uutta miestä, Marino Belloa, joka asui lähistöllä Chicagossa.Stenn 1993, s. 20–21. Harleanin koulussa oli tapana, että vanhemmat tytöt opastivat nuorempia, ja hänen isosiskokseen nimitetty tyttö esitteli hänet syksyllä 1926 yhdeksäntoistavuotiaalle Charles "Chuck" McGrew’lle, joka tulisi aikanaan perimään omaisuuden. Harlean ja McGrew alkoivat seurustella.Stenn 1993, s. 22–24. 18. tammikuuta 1927 Mama Jean avioitui Marino Bellon (1883–1953) kanssa, mutta Harlean ei ollut läsnä vihkiäisissä.Stenn 1993, s. 25, pohjaa tietonsa Bellojen vihkitodistukseen. Golden 1991, s. 25, väittää Bellojen avioituneen jo vuonna 1922.
Harlean Carpenter ja Charles McGrew rakastuivat ja karkasivat vihille 21. syyskuuta 1927. McGrew oli kaksikymmenvuotias ja Harlean kuudentoista. Kaksi kuukautta naimisiinmenon jälkeen McGrew täytti kaksikymmentäyksi ja sai haltuunsa osan perinnöstään. Pariskunta muutti Los Angelesiin ja perusti kodin Beverly Hillsiin, missä Harlean eli varakkaan seurapiirirouvan elämää. McGrew toivoi muuton etäännyttävän Harleania äidistään. Kumpikaan ei käynyt töissä, ja molempien, erityisesti McGrew’n, on arveltu käyttäneen runsaasti alkoholia.Stenn 1993, s. 25–26.
Los Angelesissa Harlean ystävystyi Rosalie Royn kanssa. Hän tarjoutui kerran antamaan Roylle kyydin tapaamiseen 20th Century Foxin studioille. Kun Harlean istui autossaan ja odotteli ystäväänsä, yksi Foxin johtajista pani hänet merkille ja kysyi, oliko hän ilmoittautunut roolituksia hoitavaan Central Casting -yhtiöön. Harlean vastasi, ettei ollut kiinnostunut, mutta hänelle saneltiin esittelykirje Central Castingiin. Myöhemmin Roy löi vetoa, ettei Harlean uskaltaisi mennä hakemaan rooleja. Koska Harlean ei halunnut hävitä vetoa ja hänen äitinsä painosti häntä, hän ilmoittautui casting-toimistoon ja kirjoittautui äitinsä tyttönimellä Jean Harlow.Stenn 1993, s. 27–28.
Ura
Uran alku
Casting-toimistosta soitettiin ”neiti Harlow’lle” useita kertoja, ennen kuin tämä lopulta otti vastaan töitä, osittain juuri Los Angelesiin muuttaneen äitinsä painostuksesta. Harlow esiintyi ensimmäisessä elokuvassaan Honor Bound seitsemän dollarin päiväpalkalla.Stenn 1993, s. 28–29. Ensiesiintyminen johti pikkuosiin mykkäelokuvissa Kiinalaisten vallassa, Chasing Husbands ja Unkissed Man. Joulukuussa 1928 Harlow allekirjoitti viiden vuoden sopimuksen Hal Roach Studiosin kanssa. Hänen viikkopalkkansa oli 100 dollaria.Stenn 1993, s. 29–30. Harlow sai hieman isomman roolin Ohukaisen ja Paksukaisen lyhytelokuvassa Hotellissa tapahtuu ja esiintyi myöhemmin kaksikon kahdessa muussakin filmissä. Maaliskuussa 1929 Harlow kuitenkin purki sopimuksensa studiojohtaja Hal Roachin kanssa. Roach repi sopimuksen, kun Harlow kertoi tälle elokuvauran rikkovan avioliittonsa. Kesäkuussa 1929 Harlow erosi McGrew’sta, joka syytti erosta hänen äitiään. Erottuaan Harlow muutti äitinsä ja Bellon luo.Stenn 1993, s. 30–33.
Eron jälkeen Harlow palasi elokuviin ja esiintyi vuonna 1929 statistina elokuvissa, kuten Jazzikuningatar, New Yorkin öitä ja Prinssi-puoliso. Samana vuonna hän esiintyi pienessä osassa Clara Bow’n elokuvassa Tavaratalon tuulispää sekä statistina elokuvassa Weak But Willing (1929), jonka kuvauspaikalla hän tutustui James Halliin. Hall oli parhaillaan mukana Howard Hughesin elokuvassa Hornan enkelit, jota kuvattiin uudestaan ääniversiona. Hughes tarvitsi uuden naispääosan esittäjän, koska alkuperäinen näyttelijä Greta Nissen puhui englantia norjalaisella aksentilla. Harlow kävi koekuvauksessa ja sai osan.Stenn 1993, s. 34–38.
Harlow allekirjoitti Hughesin yhtiön kanssa viiden vuoden sopimuksen 100 dollarin viikkopalkalla 24. lokakuuta 1929. Hornan enkelien ensi-ilta oli Hollywoodissa 27. toukokuuta 1930 Grauman’s Chinese Theatressa. Harlow’n saattoi ensi-iltaan Metro-Goldwyn-Mayerin tuottaja Paul Bern, jonka hän oli tavannut kuvausten aikana. Hornan enkelit teki Harlow’sta kansainvälisen tähden. Yleisö oli haltioissaan, mutta kriitikot eivät olleet kovin innostuneita. Variety-lehti sentään huomautti, että “ei ole väliä, kuinka lahjakas hän on… kukaan ei ole koskaan kuollut nälkään, jos on sellaisia avuja kuin hänellä”.Stenn 1993, s. 42, 46–47.
thumb|left|Jean Harlow ja Clark Gable elokuvassa Salaperäinen kerho (1931)
Koska Hughesilla ei ollut Harlow’lle tiedossa muita projekteja, hän lähetti tämän Hornan enkelien promootiokiertueelle.Stenn 1993, s. 50–51. Vuonna 1931 Harlow esiintyi Hughesin omistaman Caddo Companyn lainaamana muiden studioiden elokuvissa Salaperäinen kerho (vastanäyttelijöinään Wallace Beery ja Clark Gable), Goldie, Iron Man ja Yhteiskunnan vihollinen (vastanäyttelijänään James Cagney). Vaikka elokuvat olivat joko kohtalaisen onnistuneita tai jättimenestyksiä, kriitikot tuomitsivat edelleen Harlow’n näyttelemisen ja pilkkasivat häntä.Stenn 1993, s. 54–57. Hughes lähetti Harlow’n toiselle promootiokiertueelle. Harlow kammosi julkisia esiintymisiä eikä kiertue ollut menestys.Stenn 1993, s. 59.
Harlow’n seuraava elokuva oli Platinapommi, joka tuli ensi-iltaan 1931. Elokuvan alkuperäinen nimi oli Gallagher mutta se muutettiin Platinapommiksi Harlow’n vuoksi, jolle nimitys oli juuri keksitty Hughesin yhtiön mainososastolla. Harlow’n naispuoliset ihailijat värjäsivät hiuksiaan platinanvaaleiksi, ja Hughesin yhtiö perusti ”Platinapommi”-kerhoja ympäri maata hyötyäkseen villityksestä. 10 000 dollarin palkintoa tarjottiin kampaajalle, joka onnistuisi luomaan Harlow’n sävyä vastaavan värin. Jostakin syystä Harlow kielsi, että hänen hiuksensa olisi värjätty.Stenn 1993, s. 65–66.
Harlow’n seuraava elokuva oli Three Wise Girls (1932), minkä jälkeen Bern lainasi häntä MGM:n elokuvaan Poliisin kynsissä (1932). Kuvausten päätyttyä isäpuoli Marino Bello järjesti Harlow’lle kymmenen viikon kiertueen itärannikolla. Harlow houkutteli kaikki teatterit täyteen ja esiintyi joissakin paikoissa useana iltana. Huonoista arvosteluista ja rooleista huolimatta Harlow oli suosittu, ja hänen suosionsa oli jatkuvassa kasvussa. Helmikuussa 1932 kiertuetta jatkettiin vielä kuudella viikolla.Stenn 1993, s. 67–71.
Harlow’n ja Paul Bernin välille oli kehittynyt suhde, ja nyt Bern kehotti MGM:n Louis B. Mayeria ostamaan Harlow’n sopimuksen Hughesilta. Mayerin mielestä Harlow’n imago ei sopinut MGM:n hienolle naisnäyttelijälle, eikä suostunut. Tällöin Bern houkutteli hyvää ystäväänsä, tuotanto-osaston johtaja Irving Thalbergia tekemään sopimuksen Harlow’n kanssa. Alun perin vastahakoinen Thalberg suostui, ja 3. maaliskuuta 1932, Harlow’n 21-vuotispäivänä, Bern kertoi Harlow’lle MGM:n ostaneen hänen sopimuksensa 30 000 dollarilla.Stenn 1993, s. 73–74.
Fay Wray näytteli Ann Darrow’ta klassikoksi muodostuneessa elokuvassa King Kong. Hollywoodin vaaleatukkaisimpana näyttelijänä Harlow oli ollut ensimmäinen valinta kirkuvan vaaleaverisen sankarittaren rooliin, mutta hän ei itse halunnut elokuvaan ja pyysi Hughesilta muuta roolia. Sopimus MGM:n kanssa pelasti Harlow’n King Kongilta, ja osan sai tummaverikkö Wray, joka käytti elokuvassa vaaleaa peruukkia.Golden 1991, s. 74.