Uuno Vihtori TuominenSuuri henkilökirja, s. 682. WSOY, Helsinki 2001. (10. maaliskuuta 1905 Pusula – 24. tammikuuta 1986 Helsinki)Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 26.1.1986, HS Aikakone. Viitattu 2.5.2018. oli suomalainen historioitsija ja virkamies.
Tuominen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1929 ja työskenteli vuosina 1927–1936 Valtionarkiston amanuenssina. Hän väitteli tohtoriksi 1950. Väitöskirjan aiheena oli Suomen alkoholipolitiikka.
Tuominen oli huomattava raittiuspoliitikko. Hän toimi muun muassa Raittiuden ystävien pääsihteerinä vuosina 1936–1961 sekä sosiaali- ja terveysministeriön raittius- ja alkoholiosaston päällikkönä 1961–1971. Hän oli myös sosiaalialkohologian opettajana Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuosina 1937–1960 ja Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella vuosina 1951–1961. Tuominen oli myös Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti 1952–1972. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1967.
Tuominen oli Eduskunnan historiakomitean pitkäaikainen sihteeri ja Joutsenon opiston johtokunnan puheenjohtaja. Hän kuului Alkoholitutkimussäätiön hallitukseen ja oli Alkoholikysymys-lehden päätoimittaja vuosina 1958–1965.
Teokset Suomen alkoholipolitiikka 1866–86 (1 del, 1950) Autonomian ajan yksikamarinen eduskunta 1906–16 (1958) Säätyedustuslaitos 1880-luvun alusta vuoteen 1906 (1964)
Lähteet
Luokka:Suomalaiset historioitsijat Luokka:Raittiusliikkeen vaikuttajat Luokka:Suomalaiset virkamiehet Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet Luokka:Vuonna 1905 syntyneet Luokka:Vuonna 1986 kuolleet