Quedlinburgin luostari () on entinen luostari Quedlinburgissa, Saksi-Anhaltissa, Saksassa. Se perustettiin 936 Pyhän Matildan, Henrik I Linnustajan lesken, aloitteesta miehensä muistoksi. Monien vuosisatojen ajan luostari nautti suurta arvovaltaa ja vaikutusvaltaa. Luostari oli osa Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa.
Historia Quedlinburgin luostarin perusti Quedlinburgin linnakukkulalle vuonna 936 Otto I Suuri. Luostarin perustamista oli pyytänyt hänen äitinsä Matilda miehensä Henrik I Linnustajan kunniaksi ja muistoksi. Myöhemmin sekä Henrik että Matilda haudattiin luostarissa.
Quedlinburgin vapaa ja maallinen keisarillinen luostarikirkko () koostui vuoden 1802 lakkauttamiseensa asti keisarillisen perheen omistuskirkosta, joka oli liitetty maallisten luostarinaisten (Stiftsdamen) kollegioon, joka oli aateliston naimattomista tyttäristä koostunut yhteisö.
Keisarillisten suhteiden kautta luostari kasvoi ja siitä tuli pian vauras ja kukoistava yhdyskunta. Abbedissa oli vapautettu hänen hiippakuntansa, Halberstadtin piispan, toimivallasta. Halberstadtin piispat olivat jatkuvasti väittelyssä abbedissojen kanssa siitä, että piispalla olisi ollut hengellinen toimivalta luostarissa nojaten perusteluun, että miehet johtivat naisia."The Encyclopaedia Britannica", 1911 Poliittisissa suhteissa Quedlinburgin abbedissa oli valtakunnanruhtinatar, minkä kautta hänellä oli oikeus olla mukaana valtiopäivillä ja äänestää.
Uskonpuhdistuksen vaikutuksesta luostarista tuli luterilainen abbedissa Anna II:n aikana. Vuonna 1803 luostarista tuli osa Preussin kuningaskuntaa ja se muutettiin Quedlinburgin ruhtinaskunnaksi. Vuosien 1807-1813 välillä ruhtinaskunta oli osa lyhytikäistä Westfalenin kuningaskuntaa.
Kirkko pienoiskuva|oikea|Pyhän Servatiuksen kirkko, joka toimii nykyään luterilaisena kirkkona Pyhän Servatiukseen kirkko on omistettu Tongerenin ja Saint-Denisin piispalle Pyhälle Servatiukselle. Kirkko on merkittävä romaanista tyyliä edustava rakennus. Basilikan rakentaminen aloitettiin joskus ennen vuotta 997 ja valmistui 1021. Vuonna 1070 riehunut tulipalo aiheutti paljon vahinkoa kirkolle. Rakennus uudelleenkorjattiin entiseen muotoonsa ja vihittiin uudelleen 1129 Lothar III:n läsnä ollessa.
Aarrekammio
Luostari sai lukuisia lahjoja, kuten kallisarvoisia kirjoja, käsikirjoituksia ja liturgisia esineitä, jotka varastoitiin aarrekammioon. Toisen maailmansodan lopussa amerikkalainen sotilas Joe Tom Meador (1916-1980) ryösti useita kammion arvokkaimmista esineistä, muun muassa Pyhän Servatiuksen pyhäinjäännöslippaan Kaarle Kaljupään ajalta. Varastettujen tavaroiden sijainti selvisi vuonna 1987 ja pitkän oikeudenkäynnin jälkeen ne palautettiin luostariin vuonna 1993.
Aikakirjat
Luostari tunnetaan erityisesti Quedlinburgin aikakirjojen (, ) kotina. Aikakirjat on kirjoitettu luostarissa vuosien 1008-1030 välillä mahdollisesti nunnan kirjoittamana. Aikakirjat käsittelevät poliittisia asioita sekä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan historiaa.Thietmar, David Warner:"Ottonian Germany", sivu 43. 2001
Abbedissat Moni luostarin abbedissoista polttohaudattiin luostarin kryptassa, missä ovat heidän monumenttinsa. Kryptaan on haudattu muun muassa Ringelheimin Matilda, joka oli yksi luostarin perustajista muttei abbedissa
Roomalaiskatoliset abbedissat Matilda, Otto I Suuren tytär, virassa 966-999 Adelheid I, Otto II:n tytär, virassa 999-1045 Beatrix I, Henrik III:n tytär, virassa 1045-1062 Adelheid II, Henrik III:n tytär, virassa 1062-1095 Eilica, virassa 1095-1110 Agnes I, Władysław I Hermanin tytär, virassa 1110-1126 Gerburg, Kappenbergin kreivitär, virassa 1126-1137 Beatrix II, virassa 1137-1160 Meregart, virassa 1160-1161 Adelheid III, virassa 1161-1184 Agnes II, virassa 1184-1203 Sophia I, Brehnan kreivitär, virassa 1203-1226 Bertradis I, virassa 1226-1230 Kunigunde, virassa 1230-1231 Osterlinde, virassa 1231-1233 Amfurtin Gertrud, virassa 1233-1270 Bertradis II, virassa 1270-1308 Kranichfeldin Jutta, virassa 1308-1347 Luitgard, virassa 1347-1353 Agnes III von Schraplau, virassa 1354-1362 Elisabeth I von Hakeborn, virassa 1362-1375 Margarete von Schraplau, virassa 1376-1379 Irmgard, virassa 1379-1405 Adelheid IV, virassa 1405-1435 Anna I, virassa 1435-1458 Hedwig, virassa 1458-1511 Magdalene, virassa 1511-1515 Anna II, virassa 1516-1540 (jatkoi virkaansa protestanttina)
Protestanttiset abbedissat Anna II, virassa 1540-1574 Elisabeth II, virassa 1574-1584 Anna III, virassa 1584-1601 Maria, virassa 1601-1610 Dorothea, virassa 1610-1617 Dorothea Sophie, virassa 1617-1645 Anna Sophie I, virassa 1645-1680 Anna Sophie II, virassa 1681-1683 Anna Dorothea, virassa 1684-1704 Maria Aurora von Königsmark, hallitsi prioritarina vakanssin aikana 1704-1718 Marie Elisabeth, virassa 1718-1755 Anna Amalia, virassa 1756-1787 Sophia Albertina, virassa 1787-1803 (viimeinen abbedissa)
Lähteet Kremer, Marita, 1924:Die Personal- und Amtsdaten der Äbtissinen des Stifts Quedlinburg bis zum Jahre 1574. Leipzig (= Phil. Diss. Univ. Leipzig 1924) Wilberg, Max, 1906, 1987. Regententabellen: Eine Zusammenstellung der Herrscher von Ländern aller Erdteile bis zum Beginn des 20. Jahrhunderts. Frankfurt/Oder, Transpress VEB Verlag für Vehrkehrswesen, Berlin.
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Quedlinburg Luokka:Saksan luostarit Luokka:Luterilaiset veljistöt, sääntökunnat ja luostarit Luokka:Kristilliset luostarit Luokka:Saksi-Anhaltin historia Luokka:Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan osat Luokka:Luterilaisuus Saksassa