Yrjö Antero Karilas (vuoteen 1906 Karlsberg; 3. tammikuuta 1891 Hailuoto – 7. kesäkuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen kristillisen nuorisotyön kehittäjä ja nuorisokirjailija. Hänet muistetaan ennen muuta laatimastaan laajasta tietoteoksesta Pikku jättiläinen (1924). Karilas oli koulutukseltaan opettaja, mutta pääosan elämästään hän työskenteli kristillisen poikatyön parissa. Karilaan kirjallinen tuotanto on huomattavan laaja: hän kirjoitti mm. tietoteoksia, suurmieselämäkertoja, itsekasvatusoppaita, harrastusoppaita sekä poikatyön teoriaan liittyviä teoksia.

Karilas on meriitteihinsä ja erittäin monipuoliseen lahjakkuuteensa nähden jäänyt varsin vähälle tunnettuudelle ja arvostukselle.

Lapsuus ja nuoruus

Yrjö Karilas syntyi Hailuodossa Oulun edustalla 3. tammi­kuuta 1891. Hänen isänsä Niilo Karilas toimi Hailuodossa kirkkoherrana. Vaimonsa Ida Maria Ansténin, joka oli Nilsiän seurakunnan kappalaisen tytär, Niilo Karlsberg tapasi ollessaan Nilsiän kirkkoherrana 1879. Yrjö Antero oli seitsemäs perheen yhteensä 12 lapsesta, jotka syntyivät vuosien 1880 ja 1900 välillä. Yrjö Karilaan veljiä olivat kuuromykkä kirjapainotyöntekijä ja kuurojen järjestötoiminnan vaikuttaja Eino Karilas ja kirjailija Tauno Karilas.Julkunen, Lauri (2021). Ääni ja kansalaisuus : Eino Karlsbergin nuoruus kuurona 1894–1903. Historiallinen aikakauskirja, 119(2), 165-179Kuka kukin on 1954 : Tauno Karilas Vuonna 1895 perhe muutti Hailuodosta Piippolaan, jonne Niilo Karlsberg siirtyi kirkkoherraksi. Piippolassa Yrjö Karilas vietti suurimman osan lapsuudestaan. Vuonna 1903 perhe muutti Helsinkiin Niilo Karlsbergin siirryttyä senaatin kirkollisasiain toimituskunnan esittelijäsihteeriksi.Karilas 1971: s. 17–55.

Karilas muistelee olleensa nuorena ujo ja tiedonjanoinen lukutoukka. Hän kokosi muistikirjaan ”tietoja vähän joka alalta”, keräsi kattavan kasvikokoelman ja harjoitteli kouluaineita myös vapaa-ajalla. Karilas mainitsee nuoruusiän oppimestarikseen ja esikuvakseen isänsä, joka joutui kuitenkin olemaan paljon poissa kotoa luottamustehtäviensä vuoksi; tämä toimi mm. valtio­päivillä pappissäädyn edustajana useaan otteeseen 1800-luvun lopulla ja otti myös osaa kirkollis­kokouksiin. Isä osallistui kuitenkin aktiivisesti lasten kasvatukseen ja harrastuksiin, vaikkakin käytti ajoittain ”vanhan ajan kasvatusmenetelmiä.”

Koulunkäynnin Karilas aloitti Oulun klassillisessa lyseossa vuonna 1900. Kun perhe muutti Helsinkiin, Karilas siirtyi Helsingin suomalaiseen normaali­lyseoon, josta hän valmistui myös ylioppilaaksi 1908. Karilas itse kuvaa opiskeluaikaansa ongelmattomaksi ja mieluisaksi, vaikkakin sopeutuminen Helsinkiin vei aikansa.Karilas 1947. Isän toiveista huolimatta hän ei halunnut papiksi vaan lähti opiskelemaan kieliä yliopistoon opettajan ura tähtäimessään. Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1911. Kahtena seuraavana vuonna hän auskultoi opettajaksi Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa ja valmistui filosofian maisteriksi.Laaksonen 1956: s. 4–6.

Opettajanura

Vuonna 1911 Karilas, tuolloin vain 20-vuotias filosofian kandidaatti, sai venäjän kielen opettajan viran Hanna Castrenin vuosisadan alussa perustamasta Sörnäisten viisiluokkaisesta yhteiskoulusta, joka laajeni sittemmin kahdeksanluokkaiseksi Kallion yhteiskouluksi. Karilas itse kertoo ottaneensa työn vastaan elättääkseen suurta perhettä isän kuoleman jälkeen vuonna 1911. Työmaata Karilaalla venäjän kielen opettajana riitti. Venäjän tuntimäärää oli uusien lukusuunnitelmien mukaisesti lisätty, mikä teki kielestä 34 viikkotunnilla koulun toiseksi opetetuimman aineen. Tästä huolimatta hän opetti ajoittain myös filosofian alkeita, alaluokkien laskentoa, voimistelua sekä laulua. Karilas oli mukana myös oppilasyhdistystoiminnassa toverikunnan eli konventin ohjaajana koko koulussaoloaikansa. Toverikunnan toimintaan kuului mm. kokouksia, esitelmiä ja retkiä, joiden toivottiin varjelevan oppilaita ”monesta huonosta huvituksesta, joihin nykyään pääkaupungissa nuoria lapsiakin houkutellaan”. Kun venäjän kielen opetus lakkautettiin Suomen kouluissa, Karilas joutui jättämään Kallion yhteiskoulun. Kallion yhteiskoulun vuosina Karilaalle alkoi karttua myös omaa perhettä: vuonna 1914 hän avioitui Ester Teittisen kanssa ja sai jälkikasvua vuosina 1915, 1917, 1920 ja 1924.Paavola 2002: s. 16–40, 120–150.

Kustannusalalla Uusi leipätyö löytyi kustannusalalta heinäkuussa 1918, jolloin Karilas aloitti toimistovirkailijan työn WSOY:n Helsingin toimistolla. Hän vastasi erityisesti yhtiön uskonnollisesta sekä nuorille suunnatusta kirjallisuudesta ja julkaisi myös itse paljon mm. elämäkertakokoelmia sekä poikatyöhön liittyvää kirjallisuutta. Karilaan elämäkertakokoelmat laskettiin tässä kirjossa nimenomaan nuortenkirjallisuuteen niiden kasvatuspainotteisuuden vuoksi. Laajan elämäkertatuotantonsa ansiosta Karilas valittiin 1920-luvulla WSOY:n suurprojektin, viisiosaisen Kansallisen elämäkerraston kustannussihteeriksi. Hän julkaisi vuoteen 1969 saakka myös joka vuosi vähän ennen koulujen syyslukukauden alkua Koululaisen muistikirjan, joka sisälsi sekä ajan­kohtaista tietoa että arvoituksia ja tehtäviä sekä myös koululaisten omille muistiin­panoille varattuja sivuja. Karilaan menestyksekkäimmäksi teokseksi osoittautui kuitenkin vuonna 1924 ilmestynyt laaja nuorisolle suunnattu yleistietoteos Pikku jättiläinen, jonka painosmäärät nousivat huimiin lukuihin. Siitä julkaistiin myöhemmin useita uusittuja painoksia, viimeinen vuonna 1964. Kirjallisen tuotantonsa WSOY:llä hän oli aloittanut jo ollessaan opettajana Kalliossa.Jäntti 1928: s. 353, 360. Häggman 2001: s. 281, 368.

Kristillinen poikatyö Varsinaisen elämäntyönsä Karilas teki nuorisotyön ja erityisesti poika- ja nuorukaistyön alalla, vaikkakaan hänen uraansa kustannussihteerinä ei voida erottaa selvästi muusta nuorisotyöstä. Vuoden 1918 toukokuussa hän aloitti työn Helsingin NMKY:n poikaosaston ja myöhemmin myös nuorukaisosaston sihteerinä; vuodesta 1921 lähtien hän keskittyi vain nuorukaistyöhön. Marraskuussa 1919 Karilas valittiin myös Suomen Nuorten Kristillisen Liiton (SNKL, kristillisen nuorisotyön valtakunnallinen keskusjärjestö) poika- ja tyttötyön keskussihteeriksi. Tässä työssä hänen tehtävänään oli toimia yhdyssiteenä paikallisten poika- ja tyttöosastojen välillä. Poikatyön keskuselimeksi muotoutui SNKL:n alainen Suomen NMKY:n Pojat, jonka alaisuuteen kuului myös tyttötyö vuoteen 1924 asti.Laaksonen 1956: s. 16, 23.

Teoksia Venäjänkielen ääntämisopas ; tekijät Yrjö Karilas ja H. J. Viherjuuri. Helsingin suomalainen kirjakauppa, Helsinki 1914 Venäjänkielen kertauskirja. Hakaniemen kirjakauppa, Helsinki 1915 Suurmiesten seurassa. WSOY 1916, 2. uud. painos WSOY 1927 Koululaisen käsikirja : koululaisen muistikirjat 1-6 käsittävä kokoomateos ; tekijät Yrjö Karilas ja H. J. Viherjuuri. WSOY 1919 Suurten retkeilijäin seikkailuja. WSOY 1920 Kirja-Matti : lasten kuvaelma. Kirjallisuusviikko, Helsinki 1921 Historiallisia kaskuja. WSOY 1922 Vaikeuksien voittajia : elämäkertakokoelma. WSOY 1922, 2. painos WSOY 1932 Elämäntehtävien edessä : elämäkertakokoelma. WSOY 1924 Taistelu ja voitto : kirja pojille ja nuorukaisille. WSOY 1925 Hyvät kirjat nuorten mielikirjoiksi. Kirjallisuusviikkotoimikunta, Helsinki 1926 Poikien ystävät. Suomen nuorten kristillinen liitto, Helsinki 1926 Miesten miehiä : elämäkertakokoelma. WSOY 1928 Pojat kokoontuvat : ajatuksia poikien kristillisestä kasvatuksesta. WSOY 1928 Maailman kärsimyksiä lievittämään : lähetyslääkäri Albert Schweitzerin elämänvaiheita. Suomen lähetysseura, Helsinki 1928 Kertomuksia suurmiesten lapsuudesta. WSOY 1929 Pojan maailma : sielutieteellisiä ja kasvatuksellisia näkökohtia. WSOY 1929 John Bunyan. Suomen lähetysseura, Helsinki 1929 Näkymätön väliseinä. WSOY 1929 Tulessa kulta puhdistuu : Lars Olsen Skrefsrudin elämäkerta. Suomen lähetysseura, Helsinki 1929 Vaarojen keskellä : piirteitä David Livingstonen elämästä. Suomen lähetysseura, Helsinki 1929 25 vuotta : Suomen nuorten kristillisen liiton vuosikertomus v:lta 1929. Suomen nuorten kristillinen liitto, Kerava 1930 Sankarien seikkailuja : elämäkertakokoelma. WSOY 1930 Tuhlaajapoikia etsimässä : Dwight L. Moodyn elämäkerta. Suomen lähetysseura, Helsinki 1930 Odota suuria Jumalalta! : nykyisen lähetyskauden tienraivaajan William Careyn elämäkerta. Suomen lähetysseura, Helsinki 1931, uusi painos Kristillinen kirja- ja musiikki kustannus, Pietarsaari 1999 Wallin, erämaan mies : Yrjö Aukusti Wallinin elämäkerta. WSOY 1932 Niinkuin tulen leimaus. Suomen lähetysseura, Helsinki 1932, Alexander Duffin elämäkerta Työn ja toiminnan miehiä : kertomuksia keksijäin, löytöretkeilijäin, uskonsankarien ja ihmiskunnan hyväntekijäin elämästä. WSOY 1934 Ankara taistelu : kertomuksia sisäisen rintaman sotureista ja heidän voitoistaan. Suomen opettajain raittiusliitto, Helsinki 1942 Oppia ikä kaikki : innokkaiden opiskelijain ja viisaiden opettajien elämänkokemuksia. WSOY 1942 Elävän uskon mies : N. L. Zinzendorf. Suomen lähetysseura, Helsinki 1942 Kristuksen todistajia. Suomen lähetysseura, Helsinki 1944 Pojasta mieheksi : kristillisen poika-, nuorukais- ja miestyön käsikirja ; kirjoittajat Yrjö Karilas, Verner J. Aurola, Sulo Karpio, Reino Aalto. WSOY 1944 Eläviä sanoja vuoden jokaiselle päivälle. Kuva ja sana, Helsinki 1945 Tulet syttyvät : valmiita ohjelmia puheineen, esitelmineen, kertomuksineen ynnä muine esityksineen erilaisia kokoustilaisuuksia varten. Kuva ja sana, Helsinki 1945 Suuren herätyksen mies, Dwight L. Moody. Kuva ja sana, Helsinki 1947 Alli-tädin ystävät : Alli Trygg-Heleniuksen elämäntarina. Suomen opettajain raittiusliitto, Helsinki 1948 Oppia ikä kaikki : innokkaiden opiskelijain ja viisaiden opettajain elämänkokemuksia. 2. painos WSOY 1949 Kipinät syttyvät : kertomuksia nuorelle väelle historian merkkihenkilöiden elämäntaipaleelta. Kuva ja sana, Helsinki 1950 Pojasta tulee mies : Suomen varhaisnuorison pojille. Agricola-seuran kinkeritraktaattisarja 6. Agricola-seura, Helsinki 1951 Elämä puhuu : aineistoa kristinopin opetuksen havainnollistamiseksi ; tekijät O. A. Kärnä, Yrjö Karilas. WSOY 1953 Tulitikkutyttö : kansakoulun alaluokkien raittiuskirjoituskilpailujen valmistekirjanen 1953. Suomen opettajain raittiusliitto, Helsinki 1953 Korkea elämänkaari : kymmenen kansamme tienviitoittajaa. Agricola-seura, Helsinki 1954 Suomen nuorten kirja ; kirjoittajat Matti Joensuu, Uriel Kailo, Kaarina Kari, Yrjö Karilas, Kirsti Liimatainen, Oskar Paarma, Lauri Pautola ; yleistoimitus Uriel Kailo ; kuvitus Kirsti Liimatainen. Agricola-seura, Helsinki 1955, 4. uud. painos 1961 Tunsimme hänet : aikamme sananjulistajia ja heidän sanomansa. Kuva ja sana, Helsinki 1955 Historian hahmoja : elämäkerrallinen hakemisto ; kirj. Yrjö Karilas ja Tauno Karilas. WSOY 1956 "Me vaellamme vaaroissa" : Paavali, rohkea retkeilijä : raamattutuntisarja. Poikien keskus, Helsinki 1957 Sytyttävän sanoman mies : piirteitä Moodyn, suuren herätysliikkeen miehen elämästä ja julistuksesta : lyhennetty ja uudistettu laitos teoksesta "Suuren herätyksen mies". Kansan raamattuseuran säätiö, Helsinki 1959 Rukous tänään : rukouskirja vuoden jokaiselle päivälle : kaikkien aikojen kristittyjen rukouksia. ansan raamattuseuran säätiö, Helsinki 1966 Niilo Karilas ja hänen sukunsa. Helsinki 1971 Hyvän sanoman päivä : kaikkien aikojen kristittyjen sanomaa vuoden jokaiselle päivälle. Kirjaneliö, Helsinki 1972

Toimitustöitä Suuren hiljaisuuden miehiä : kokoelma Blaise Pascalin, Ralph Waldo Emersonin, Leo Tolstoin, Maurice Maeterlinckin, Johannes Müllerin ja Hans Larssonin suomennettuja mietekirjoitelmia johdantoineen ja selityksineen. WSOY 1919 Laula, veikko! : nuorten laulukirja. WSOY 1920, 2. uud. painos 1927, 3. painos 1933 Joka poika : kristillisen poikatyön kirja. WSOY 1922 Kultajyviä : tunnussana vuoden joka päivälle. WSOY 1922 Hengen kahleet : nautinnon hekumasta ja tunnehurmiosta raittiuteen ; toim. Lauri Rikala ; avustajat Yrjö Karilas ja Niilo Mustala. WSOY 1922