Vilkaharju on harju Sulkavan kunnassa Etelä-Savon maakunnassa. Vilkaharju on noin neljä kilometriä pitkä ja koko harjun matkan kulkee Virmutjoelta Sulkavalle johtava seututie 438. Vilkaharjun suojelualueen pinta-ala on 160 hehtaaria.
Vilkaharju on viimeisen jääkauden aikana syntynyt luode-kaakkosuuntainen harju. Vilkaharju sijaitsee kokonaan Sulkavan kunnassa ja on maisemallisesti, geologisesti ja metsäluonnoltaan maakunnallisesti merkittävä harjualue. Vilkaharju muutettiin Mikkelin lääninhallituksen päätöksellä luonnonsuojelualueeksi, Sulkavan seurakunnan hakemuksesta vuonna 1978. Vilkaharjun luonnonsuojelualue on Sulkavan seurakunnan yksityinen luonnonsuojelualue ja kuuluu myös Natura 2000 -alueisiin. Alueella tulenteko, telttailu ja muu leiriytyminen on kielletty.
Luonto Vilkaharju muodostaa maisemallisesti ja geologisesti arvokkaan kokonaisuuden, jonka metsäluonto edustaa paikoitellen kohtalaisen hyvin kehittynyttä harjumetsää, lähinnä häränsilmä-kanerva- ja häränsilmä-puolukkatyyppejä. Paikka paikoin yleisenä esiintyvä kangasvuokko on myös osoitus hyvin kehittyneestä harjukasvillisuudesta. Vilkaharjun pesimälinnustoon kuuluvat tyypilliset avoimien harjumetsien lajit, kuten leppälintu, kulorastas ja harmaasieppo. Topografialtaan Vilkaharjun eteläosa on jyrkkäpiirteistä, kun taas pohjoisosalle on tyypillistä laajalle sorakerrostumalle syntyneet suppakuopat.
Vilkaharjun länsipuolella kulkee luontopolkuhttps://web.archive.org/web/20071113225132/http://www.savonlinnaseutu.fi/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=19220&NakymaID=1598 (Arkistoitu versio) ja sen varrella on siirtolohkare. Vilkaharjun luontopolku esittelee alueen komeaa harjuluontoa, sen eläimistöä ja kasvistoa, geologiaa ja historiaa. Luontopolku on kaksiosainen ja kummankin osan voi kiertää erikseen. Poluista ensimmäisen osan pituus on noin 3,1 kilometriä ja toisen osan pituus on noin 3,6 kilometriä.
Salpalinja Vilkaharjulla Talvisodan aikana vuonna 1940 Vilkaharjulle rakennettiin panssariestekivilinja, josta tuli myöhemmin osa Salpalinjaa. Kapeaan kohtaan Vilkaharjulle pystytetyillä panssariesteillä oli tarkoitus hidastaa ja pysäyttää Neuvostoarmeijan panssarivaunujen mahdollinen eteneminen Ruokolahden ja Sulkavan välisellä tiellä. Puolusutusvoimat johti ja valvoi Vilkaharjun panssariestelinjan rakentamista, ja työmaalla työskenteli paikallisia siviileitä, lottia ja sodasta lomalla olleita sotilaita. Panssariesteinä käytetyt kivet louhittiin lähialueilta ja ne kuljetettiin paikalle hevosilla.
Panssariesteet näkyvät hyvin nykyiselle seututielle 438, mikä vuoksi ne ovat Salpalinjan näkyvin osa Sulkavalla. Vuonna 2017 panssariesteiden kohdelle tien 438 viereen pystytettiin Salpalinjan muistomerkki, joka koostuu panssariestekiveen kiinnitetystä muistolaatasta. Idean muistomerkin pystyttämiseen antoi sotaveteraani lentokapteeni Mauri Maunula. Muitomerkin pystyttämisestä vastasivat Sulkavan reserviupseerit.
Lähteet
Aiheesta muualla Kartta Vilkaharjun alueesta Vilkaharju, Punkaharjun sisar, Suomen Kuvalehti, 18.08.1934, nro 34, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomen harjut Luokka:Sulkavan nähtävyydet Luokka:Sulkavan luonto Luokka:Suomen Natura-alueet Luokka:Suomen luonnonnähtävyydet Luokka:Etelä-Savon luonnonsuojelualueet