Rakkasiilikäs (Holoarctia puengeleri) on harvinainen, siilikkäisiin kuuluva perhoslaji.
Koko ja ulkonäkö Rakkasiilikäs on jokseenkin mustavalkoinen, keskikokoinen perhonen, jonka suojaväri sopii erinomaisesti naamioimaan perhosen jäkäläpintaisille kiville. Etusiivet ovat tummat, mutta siipisuonten kohdalla on vaaleaa. Lisäksi siivessä on kaksi vaaleaa, jyrkästi mutkittelevaa poikkijuovaa. Laji on muunteleva eli vaalean ja tumman värin osuudet vaihtelevat. Takasiipien väri on etusiipiä vaaleampi ja vaihtelee valkoisesta ja harmaatäpläisestä tasaisen harmaaseen.Norges sommerfugler Siipiväli on 31–37 mm.Svenska fjärilar
Toukka on musta ja siinä on kiehkuroittain vaaleita karvoja.kuva toukasta
Melko samannäköinen laji on tunturisiilikäs (Grammia quenseli).
Levinneisyys ja lentoaika Rakkasiilikäs on arktinen laji, jonka levinneisyys ulottuu Ruotsin ja Norjan tuntureilta Kuolan niemimaan kautta Uralille, Altaivuoristoon ja Beringinsalmen yli Alaskaan. Lentoaika on kesä-heinäkuussa.Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. s. 386–388
Ruotsista rakkasiilikäs löytyi ensi kerran vuonna 1967 ja Norjasta vuonna 2000. Suomesta laji löytyi, kun sellainen saatiin kasvatettua Enontekiön kunnan alueelta löytyneestä kotelosta vuonna 2010Hyönteisfoorumi: Maalle uudet perhoslajit 2010 Pohjoismaissa ja Kuolan niemimaalla tavattavat yksilöt ovat omaa alalajiaan H. p. fridolini.
Elinympäristö ja elintavat Rakkasiilikkään elintavat tunnetaan melko huonosti. Lajin esiintyminen on erittäin paikoittaista. Se elää aurinkoisilla, matalakasvustoisilla tunturipaljakoilla 600–1400 metrin korkeudessa. Yhteinen piirre kaikille esiintymille on vähintään kämmenen kokoiset, laakeat kivet. Ilmeisesti tällaisen kivikon mikroilmaston vuoksi toukat ja aikuiset perhoset viettävät suuren osan aikaansa kivien joukossa. Naaras munii 300–400 munaa, jotka nekin se asettaa kivien alapinnoille. Toukka talvehtii yleensä kaksi, joskus jopa kolme kertaa. Täysikasvuinen toukka koteloituu kivien alle.
Koirasyksilöiden on nähty lentävän aurinkoisina päivinä hyvin nopeasti kivikon seassa lähellä maan pintaa. Aikuiset perhoset eivät ilmeisesti nauti ravintoa.
Ruotsin kansallisessa uhanalaisarvioinnissa laji on luokiteltu vaarantuneeksi.Artfakta
Ravintokasvi Luonnossa on hyvin harvoin tavattu ruokailevia toukkia. Ilmeisesti toukat elävät ainakin vaivaispajulla (Salix herbacea) ja verkkolehtipajulla (Salix reticulata).
Lähteet
Aiheesta muualla Perhoswiki Moths and Butterflies of Europe and North Africa (Holoarctia cervini) Bestimmungshilfe des Lepiforums
Luokka:Siilikkäät